bis-cd-1565 f/b copy 2/22/06 12:51 pm page 1 sibelius · tommi hakala baritone[4, 5] helena...

SibeliusSpirit of NatureSongs, Cantatas andOrchestral Works

Lahti Symphony OrchestraOsmo VänskäHelena JuntunenTommi HakalaJyrki KorhonenDominante Choir

Osmo Vänskä

BIS-CD-1565

BIS-CD-1565 f/b copy 2/22/06 12:51 PM

SIBELIUS, Johan ( Jean) Christian Julius (1865-1957)

Spirit of Nature · Luonnotar

Overture in E major, JS 145 (1891) (Warner/Chappell Music Finland) 11'17

Scène de ballet, JS 163 (1891) (Warner/Chappell Music Finland) 8'36

Kullervon valitus (Kullervo’s Lament) (1892, rev. 1957)* (Breitkopf & Härtel) 2'17for bass and orchestra, from Op. 7. Text: Kalevala

Serenade, JS 168 (1894/95) (Breitkopf & Härtel) 5'47for baritone and orchestra. Text: Erik Johan Stagnelius

I natten (In the Night), Op. 38 No. 3 (1903)* (Breitkopf & Härtel) 3'37for baritone and orchestra. Text: Viktor Rydberg

Impromptu, Op. 19 – original version (1902)* (Manuscript/Breitkopf & Härtel) 5'27for women’s chorus and orchestra. Text: Viktor Rydberg

Impromptu, Op. 19 – final version (1902, rev. 1910) (Breitkopf & Härtel) 6'57for women’s chorus and orchestra. Text: Viktor Rydberg

Pan and Echo, Op. 53 (1906) (Lienau) 4'078

7

6

5

4

3

2

1

2

BIS-CD-1565 Spirit copy 2/22/06 12:32 PM

Höstkväll (Autumn Evening), Op. 38 No. 1 (1903, arr. 1904)* (Breitkopf & Härtel) 4'55for soprano and string orchestra. Text: Viktor Rydberg

Hertig Magnus (Duke Magnus), Op. 57 No. 6 (1909, arr. 1912)* (Breitkopf & Härtel) 3'35for soprano and orchestra. Text: Ernst Josephson

Luonnotar, Op. 70 (1913) (Breitkopf & Härtel) 8'50for soprano and orchestra. Text: Kalevala

Väinön virsi (Väinämöinen’s Song), Op. 110 (1926) (Breitkopf & Härtel) 8'53for mixed chorus and orchestra. Text: Kalevala

TT: 76'36

Lahti Symphony Orchestra (Sinfonia Lahti) (leader: Jaakko Kuusisto)

Osmo Vänskä conductor

Jyrki Korhonen bass [3]

Tommi Hakala baritone [4, 5]

Helena Juntunen soprano [9, 10, 11]

Dominante Choir (chorus-master: Seppo Murto) [6, 7, 12]

* World Première Recording

12

11

10

9

3


This CD offers a snapshot of Sibelius’s orch-estral music with and without voices, andspans his career as an orchestral composer

from beginning to end. There are, however, twounifying themes: the Kalevala and the poetry ofViktor Rydberg.

The Kalevala, Finland’s national epic in fifty‘runos’ (‘poems’), was assembled by Elias Lönn-rot from folk originals and published in 1835; arevised edition followed in 1849. It was far morethan just an early manifestation of the use of Fin-nish as a literary language: indeed, it would be dif-ficult to overestimate its impact on Finnish cultureat all levels of society. Not only the subject matter– linking various stories such as the creation ofthe world, the exploits of various mythologicalheroes and the quest for the Sampo (a sort of talis-man), and ending with a hint of Christianity – butalso its style, with powerful alliteration and an in-sistent trochaic metre (emulated by Longfellow inhis Song of Hiawatha) acted as a magnet on com-posers, painters and other creative artists, whowere only too willing to exploit its rich treasure-trove of characters, situations and imagery. Sibe-lius found the Kalevala an inexhaustible source ofinspiration throughout his career, in works rang-ing from piano music (Kyllikki) and a cappellachoral songs (Terve, kuu [Hail, Moon] and Vene-matka [The Boat Journey]) to orchestral master-pieces such as Kullervo, The Swan of Tuonela andPohjola’s Daughter.

Although Sibelius set texts from a wide rangeof sources, he clearly had his favourites. Apartfrom the Kalevala and the writings of Johan Lud-vig Runeberg, he often turned to poetry by his

Swedish-speaking Finnish friends – men such asKarl August Tavaststjerna and Bertel Gripenberg– as well as Swedish writers including Gustaf Frö-ding, Ernst Josephson and Viktor Rydberg. Ryd-berg (1828-1895), a novelist, poet, journalist andphilosopher, was one of the leading Swedish auth-ors of his generation, and Sibelius used his textsin a wide variety of pieces ranging from distinc-tive and psychologically profound solo songs topatriotic choral works and melodramas.

The first music on the disc, however, is inde-pendent of these associations. The Overture in Emajor and Scène de ballet were composed inVienna in early 1891 during Sibelius’s secondacademic year as a student abroad. He had spentthe previous season in Berlin under the strict tute-lage of Albert Becker (two chorales for choir andorchestra – academic exercises – have survivedfrom that period). In Vienna, however, he wasgiven a much freer rein: with two teachers, themore formal Robert Fuchs and the inspirationalKarl Goldmark, he explored new territory both asa composer and as an enthusiastic participant inthe city’s vibrant social life. The Overture andScène de ballet – Sibelius’s first surviving inde-pendent orchestral pieces – were conceived as thefirst two movements of a symphony that wasnever completed. Although it does not reproducefolk tunes directly, the sonata-form Overturedraws much of its thematic inspiration from theworld of Finnish folk-music. The Scène de balletis far more cosmopolitan; it is a whirlwind of apiece in which the orchestral novice creates anintoxicating and exotic blend of musical impulses– a kind of Finnish precursor to Ravel’s La Valse.

4


The Overture and Scène de ballet were first per-formed in Helsinki in April 1891, conducted byRobert Kajanus.

While he was in Vienna Sibelius’s interest inthe Kalevala deepened, and this was reflected inhis next orchestral work, Kullervo, premièred inHelsinki in April 1892. Kullervo is a vast, five-movement piece for mezzo-soprano and baritonesoloists, male choir and orchestra, and with itSibelius made his breakthrough as an orchestralcomposer. He soon grew dissatisfied with thepiece, however, and withdrew it after a few per-formances; it was not heard again in its entiretyuntil after his death. In 1957, just months beforehe passed away at the age of 91, Sibelius was per-suaded to make a new arrangement of Kullervo’sLament from the end of the third movement forthe bass-baritone Kim Borg, who sang it at theSibelius Week in Helsinki that June.

The Serenade to words by Erik Johan Stagne-lius dates from the spring of 1895, a period whenSibelius was both fascinated and repelled by themusic of Wagner. A haunting portrayal of the an-guish felt by a man who can only admire his be-loved from afar, it was first performed in April1895 by the great Finnish baritone Abraham Ojan-perä. In 1910 Sibelius considered reworking theSerenade – but, instead of revising the earlierpiece, he incorporated some of its thematic mate-rial into a new song, L °angsamt som kvällskyn(Slowly as the Evening Sun).

I natten (In the Night) is the first Rydberg set-ting on this disc. Unlike the previous two songs, itwas composed first with piano accompaniment (inSeptember 1903); the orchestration was made for

a fundraising concert for the Helsinki Philharmo-nic Society Orchestra that November. By omittingthe brighter woodwind and brass instruments Sibe-lius creates a lugubrious atmosphere, especially inthe first and third verses of this strophic setting.

Extracts from Rydberg’s poem Livslust ochlivsleda (Joie de vivre and life’s weariness) formthe basis for the Impromptu for women’s chorusand orchestra, which in its original form was com-posed as a makeweight for the concert on 8thMarch 1902 at which the Second Symphony madeits triumphant début. It begins in the manner of aslow waltz and later comes to resemble Tchaikov-sky’s ballet music; one of its themes comes froma String Trio in G minor fragment from 1893/94.In another of Sibelius’s Rydberg settings, the huge-ly popular patriotic song Athenarnes s °ang (Songof the Athenians; 1899), the enlightened Greeks inconflict with the barbaric Persians were used tosymbolize the Finns in their long-running feudwith their Russian rulers. In the Impromptu, too,one might interpret the ‘young Hellenics’ in thepoem as representing the Finnish people, but thisgraceful, civilized music proved too mild-manner-ed to maintain a regular place in the repertoire.

Eight years later Sibelius thoroughly over-hauled the Impromptu, adding a new introduction– with words from a different part of the poem –and a more effective ending, and omitting trum-pets and some of the percussion instruments. Thenew version was not heard in concert, however,for a further two years (29th March 1912).

Further allusions to the world of classicalantiquity can be found in the ‘dance intermezzo’Pan and Echo, written in the spring of 1906 for a

5


fundraising soirée in Helsinki. The piece accom-panied a tableau vivant in which, according to thenewspaper Hufvudstadsbladet, ‘Pan and Echo areseen on a hill, looking at the nymphs dancing inthe valley’. The purpose of the soirée was to gath-er funds for a new concert hall – a project that re-mained a dream for many decades; Helsinki’sHouse of Culture, designed by Alvar Aalto, wasnot completed until 1958.

It seems to have been the nature imagery andpantheistic sentiments expressed in the poem thatattracted Sibelius to Rydberg’s Höstkväll (AutumnEvening). His setting is extremely responsive tothe text, both in its vivid depictions of nature’smajesty and in the response of the solitary wan-derer who surveys the scene in the poem’s finalstrophe. It is one of the most ambitious and ex-tended of his songs, a ‘mighty autumnal lament’composed in 1903, originally with piano accom-paniment. Versions accompanied by full orchestraand by strings alone date from 1904, and the latter(premièred by the present artists at the SibeliusFestival in Lahti on 8th September 2005) is rec-orded here for the first time.

The story of the duke who imagines a mer-maid calling him from the waves of the Swedishlake Vättern and throws himself into the water hasparallels in other European cultures; even in Swe-den there are several different variants, one ofwhich was turned into a full-length opera by IvarHallström in 1867. Sibelius’s song Hertig Magnus(Duke Magnus) is the sixth of eight settings ofpoems by Ernst Josephson (1851-1906), originallywith piano accompaniment, composed in Berlinin 1909. Josephson’s words inspired Sibelius to

compose some of his most impressive songs, in-cluding Jubal and Svarta rosor (Black Roses).Hertig Magnus is the only one of these songs thatSibelius himself orchestrated – in 1912, for AinoAckté. The score was long assumed to be lost,and was only rediscovered in 1994.

Sibelius worked on an orchestral piece on theKalevala theme of Luonnotar (which can be trans-lated roughly as ‘spirit of nature’) in 1905-06, butthat work evolved into the symphonic fantasyPohjola’s Daughter. He returned to the story someyears later and produced Luonnotar, Op. 70, anextended piece for soprano and orchestra – partorchestral song, part tone poem with voice. Withits imaginative sonorities and a daring (and ex-tremely difficult) vocal line, Luonnotar is an un-disputed highlight of his vocal œuvre. The text isSibelius’s own adaptation of the creation storyfrom the first runo of the Kalevala. Luonnotar,daughter of the Heavens, comes to earth and roamsthe oceans for 700 years. Distressed by a greatstorm, she appeals to Ukko, chief of the gods. Ateal* makes its nest on Luonnotar’s knee, but sheallows it to fall into the water and the shatteredfragments of egg are transformed into the sun, thesky, the moon and the stars. Luonnotar was com-posed in the summer of 1913 and first performedby Aino Ackté at the Gloucester Festival, Eng-land, on 10th September 1913. Ackté wrote to Si-belius: ‘Luonnotar is brilliant and magnificent…It has swept me off my feet’.

6

* W.F. Kirby’s famous English translation of the Kalevalarefers to the bird as a teal. The Finnish word ‘sotka’ is moreaccurately translated, however, as a pochard or scaup (a div-ing duck).


Väinön virsi (Väinämöinen’s Song), for mixedchoir and orchestra, is also a Kalevala setting, anddates from the last major productive phase of Si-belius’s career. It was commissioned by the So-ciety for Popular Education (Kansanvalistusseura)for a singing festival in Sortavala, where RobertKajanus conducted its première on 26th June1926. Although composed at the same time as thetone poem Tapiola, a piece that takes thematicunity and concentration to the extreme, Väinönvirsi is considerably more diverse. The orchestralintroduction sets the ceremonial tone for the en-tire work. When the choir enters, however, theorchestra retreats to a mostly accompanimentalrole; the choral writing itself is in the homophonicstyle that Sibelius had used in Kalevala settingssince the beginning of his career. Towards the endthere is a note of acerbity recognizable from thecoda of the Fourth Symphony. Väinön virsi wasthe last cantata that Sibelius completed and, likehis other post-war works in this genre – Oma maa(My Native Land), Jordens s °ang (Song of theEarth) and Maan virsi (Hymn of the Earth) – radi-ates optimism and national pride. The piece maybe ‘public’ rather than ‘private’ Sibelius, but thesubject matter was still close to his heart.

© Andrew Barnett 2006

Helena Juntunen began her vocal studies at theage of 15 at the Oulu Conservatory. In the autumnof 1996 she enrolled as a pupil of Anita Välkki atthe Sibelius Academy. She has also studied underElisabeth Schwarzkopf, Hartmut Höll, MitsukoShirai and Ilmo Ranta. Her competition successesinclude first prize in the Timo Mustakallio and

Lappeenranta Singing Competitions and the Tam-pere Opera Grand Prix. She has an extensiveopera repertoire; as well as appearing at the Fin-nish National Opera, she has also performed inthe USA, singing the role of Marguerite (Faust) inConnecticut and giving a recital at Carnegie Hall.She has appeared as a soloist with most of themajor Finnish orchestras and conductors.

Winner of the renowned Singer of the World awardat the 2003 International Singing Competition inCardiff, Tommi Hakala graduated from the Sibe-lius Academy in Helsinki with special distinctionin 1998. His mentors include Esa Ruuttunen, Jaak-ko Ryhänen and Roland Hermann. He attendedmaster classes with Mark Tatlow, Peter Berne andFrançois Leroux and received the first Matti Sal-minen Grant in 1997 as well as a scholarship fromthe Richard Wagner Foundation in Bayreuth. Healso won the German IHK theatre prize (1999)and first prize at the Merikanto Singing Compe-tition in 2001. Early engagements included per-formances at several opera houses in Germanyand Finland and a guest contract with the FinnishNational Opera. He has subsequently been engagedby the Nuremberg Opera and Leipzig Opera, hassung at the Savonlinna Opera Festival and hasmade numerous guest appearances, both in operaand as a concert singer.

Jyrki Korhonen, bass, studied at the SibeliusAcademy in Helsinki and attended the Interna-tional Opera Studio in Zürich. He has appeared asa guest artist in opera houses all over Europe, andhas sung with the Berlin Philharmonic Orchestra,

7


the London Symphony Orchestra, and at the Festi-val Musica Canarias, the Caecario Festival Israel,the Savonlinna Opera Festival and the BayreuthFestival. He took up a permanent engagement atthe Finnish National Opera in 2001. Jyrki Korho-nen has worked with eminent conductors includ-ing Daniel Barenboim, Nikolaus Harnoncourt,Mikko Franck, Leif Segerstam, Sir Simon Rattleand Riccardo Chailly.

Dominante is a mixed choir that was establishedin 1975 and draws the majority of its membersfrom the Helsinki University of Technology. Thechoir has gained an international reputation as adynamic group of young singers renowned for itsboldness and versatility. Since 1981 the choir’sartistic director has been Seppo Murto. Domi-nante has performed major works with such orch-estras as the Finnish Radio Symphony Orchestra,Tapiola Sinfonietta, Helsinki Philharmonic Orch-estra and Lahti Symphony Orchestra, and has col-laborated with the Finnish National Opera andHelsinki City Theatre. Concert tours have takenDominante all over the world.

The Lahti Symphony Orchestra (Sinfonia Lahti)has, under the direction of its chief conductorOsmo Vänskä, developed into one of the mostnotable in Europe. Since 2000 the orchestra hasbeen based at the wooden Sibelius Hall (withinternationally renowned acoustics by Artec Con-sultants from New York). The orchestra has under-taken many outstanding recording projects for BIS,winning two Gramophone Awards, the Grand Prixdu Disque from the Académie Charles Cros, two

Cannes Classical Awards and a Midem ClassicalAward. In 2004 the orchestra gained a platinumdisc for its recording ‘Sibelius – Music from TimoKoivusalo’s film’; it has also earned several golddiscs, for example for its recordings of the orig-inal version of Sibelius’s Violin Concerto (1992)and Finnish Hymns (2001). The orchestra hasplayed at numerous music festivals, including theBBC Proms in London and the White Nights festi-val in St. Petersburg. The orchestra has performedin Amsterdam, at the Musikverein in Vienna and atSymphony Hall in Birmingham, and has also touredin Germany, Russia, Spain, Japan, the USA andChina. In 2003, Japanese music critics voted theorchestra’s performance of Sibelius’s Kullervo asJapan’s best classical concert of the year.

Osmo Vänskä began his musical career as a clar-inettist, occupying the co-principal’s chair in theHelsinki Philharmonic Orchestra for several years.After studying conducting at the Sibelius Aca-demy in Helsinki, he won first prize in the 1982Besançon International Young Conductor’s Com-petition. His conducting career has featured sub-stantial commitments to such orchestras as theTapiola Sinfonietta, Iceland Symphony Orchestraand BBC Scottish Symphony Orchestra. Cur-rently he is principal conductor of the Lahti Sym-phony Orchestra in Finland and, since 2003, mu-sical director of the Minnesota Orchestra. Hisrepertoire is exceptionally large, ranging fromMozart and Haydn through the Romantics to abroad span of contemporary music; his concertprogrammes regularly include world premièreperformances. His numerous recordings for BIS

8


continue to attract the highest acclaim. In 2000the President of Finland awarded Osmo Vänskäthe Pro Finlandia medal; in 2002 he was given theRoyal Philharmonic Society Music Award in Lon-don. In 2005 he was named Conductor of the Yearby Musical America, and was awarded the Sibe-lius Medal for his work with the Lahti SymphonyOrchestra.

Tämä levy on eräänlainen Sibeliuksen laulu-äänellä ja ilman olevaa orkesterimusiikkiasisältävä ”arpauurna”, ja käsittää hänen

uransa orkesterisäveltäjänä aivan alusta loppuun.Levyllä on kuitenkin kaksi yhdistävää teemaa:Kalevala ja Viktor Rydbergin runous.

Elias Lönnrot kokosi Kalevalan, 50 runoa kä-sittävän Suomen kansalliseepoksen kansanrunou-desta, ja teos julkaistiin vuonna 1835; korjattulaitos seurasi vuonna 1849. Teos oli paljon enem-män kuin vain aikainen osoitus suomen käytöstäkirjallisuuden kielenä: todellakin, olisi vaikeaayliarvioida sen vaikutusta suomalaiseen kulttuu-riin yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Ei vain senaihesisältö – yhdistäen lukuisia tarinoita kutenmaailman luomisen, monien mytologisten sanka-rien urotekoja ja Sammon tavoittelun ja loppuenviittaukseen kristinuskosta – vaan myös sen voi-makkaan alkusoinnun ja lakkaamattoman trokee-runomitan sisältävä tyyli (jäljitelmä Longfellow’nteoksesta Hiawathan laulu) toimi magneettinasäveltäjille, taidemaalareille ja muillekin luovilletaiteilijoille, jotka olivat innokkaita hyödyntämäänteoksen rikasta hahmojen, tilanteiden ja kuvakielenaarreaittaa. Sibelius piti Kalevalaa ehtymättömänäinspiraation lähteenä läpi koko uransa teoksissaanulottuen pianomusiikista (Kyllikki) ja a cappella-kuoroteoksista (Terve, kuu ja Venematka) orkes-terimusiikin mestariteoksiin kuten Kullervo, Tuo-nelan joutsen ja Pohjolan tytär.

Vaikka Sibelius sävelsi monenlaisista lähteistäperäisin oleviin teksteihin, oli hänellä kuitenkinselvästi suosikkinsa. Hän kääntyi usein paitsi Ka-levalan ja Johan Ludvig Runebergin kirjoitusten,niin myös suomenruotsalaisten ystäviensä – kuten

9


Karl August Tavaststjernan ja Bertel Gripenbergin– runouden sekä ruotsalaiskirjailijoiden, mm. Gus-taf Frödingin, Ernst Josephsonin ja Viktor Ryd-bergin tekstien puoleen. Rydberg (1828-1895),kirjailija, runoilija, lehtimies ja filosofi, oli yksisukupolvensa johtavista ruotsalaisista kirjoitta-jista, ja Sibelius käytti hänen tekstejään monen-laisissa kappaleissa ulottuen henkilökohtaisista japsykologisesti syvällisistä soololauluista isän-maallisiin kuoroteoksiin ja melodraamoihin.

Levy alkaa musiikilla, joka on kuitenkin vapaanäistä assosiaatioista. Alkusoitto E-duuri ja Ba-lettikohtaus sävellettiin Wienissä alkuvuonna1891 Sibeliuksen ollessa toista lukuvuottaan opis-kelijana ulkomailla. Hän oli viettänyt edeltävänlukukauden Berliinissä Albert Beckerin tiukassaohjauksessa (akateemiset harjoitukset kaksi ko-raalia kuorolle ja orkesterille ovat säilyneet tuoltaajanjaksolta). Wienissä hänelle annettiinkin sittenpaljon enemmän vapauksia: kahden opettajansa,muodollisemman Robert Fuchsin ja innostavanKarl Goldmarkin, johdolla hän tutki uutta maa-perää sekä säveltäjänä että osallistumalla innok-kaasti kaupungin vilkkaaseen seuraelämään. Alku-soitto ja Balettikohtaus – Sibeliuksen ensimmäisetsäilyneet itsenäiset orkesterikappaleet – olivat laa-dittu kahdeksi ensimmäiseksi osaksi sinfoniaan,joka ei koskaan valmistunut. SonaattimuotoinenAlkusoitto saa suuren osan temaattisesta inspiraa-tiostaan suomalaisen kansanmusiikin maailmasta,vaikkei se aivan suoranaisesti jäljittelekään kansan-sävelmiä. Balettikohtaus on huomattavasti yleis-maailmallisempi; se on pyörretuulinen kappale,jossa orkesterisäveltäjänoviisi luo huumaavan jaeksoottisen musiikillisten impulssien sekoituksen

– eräänlaisen suomalaisen edeltäjän Ravelin teok-selle La Valse. Sekä Alkusoitto että Balettikohtausesitettiin ensi kerran Helsingissä huhtikuussa 1891Robert Kajanuksen johdolla.

Sibeliuksen ollessa Wienissä hänen kiinnos-tuksensa Kalevalaa kohtaan syveni, ja tämä ku-vastui hänen seuraavassa orkesteriteoksessaan,Kullervossa, joka ensiesitettiin Helsingissä huhti-kuussa 1892. Kullervo on valtava, viisiosainen teosmezzosopraano- ja baritonisolistille, mieskuorolleja orkesterille, ja teoksen myötä Sibelius teki läpi-murtonsa orkesterisäveltäjänä. Hän tuli kuitenkinpian tyytymättömäksi kappaleeseen, ja veti senpois muutaman esityskerran jälkeen; tämän jäl-keen teos kuultiin jälleen kokonaisuudessaanvasta säveltäjän kuoleman jälkeen. Vuonna 1957,vain joitain kuukausia ennen kuolemaansa 91vuoden ikäisenä, Sibelius taivuteltiin tekemäänuusi sovitus teoksen kolmannen osan lopussa ole-vasta Kullervon valituksesta bassobaritoni KimBorgille, joka lauloi sen Sibelius-viikoilla Hel-singissä tuon vuoden kesäkuussa.

Serenadi Erik Johan Stagneliuksen sanoihinon peräisin keväältä 1895, ajanjaksolta, jolloinSibelius tunsi sekä ihastusta että vastenmielisyyttäWagnerin musiikkia kohtaan. Kuuluisan suoma-laisen baritonin Abraham Ojanperän huhtikuussa1895 kantaesittämä kappale on vahva kuvaus tus-kasta, jota tuntee mies, joka voi ihailla rakastaanvain kaukaa. Vuonna 1910 Sibelius harkitsi Sere-nadin uudelleentyöstämistä – mutta, sen sijaanettä olisi muuttanut aiempaa teosta, hän sisällytti-kin jotain sen temaattisesta materiaalista uuteenlauluun, L °angsamt som kvällskyn.

I natten (Yöllä) on ensimmäinen Rydbergin

10


sanoihin sävelletty teos tällä levyllä. Toisin kuinkaksi aiempaa laulua, se sävellettiin ensin piano-säestykselliseksi (syyskuussa 1903); orkestraatiotehtiin Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterinhyväntekeväisyyskonserttia varten saman vuodenmarraskuussa. Jättämällä pois kirkkaammat puu-ja vaskipuhaltimet Sibelius luo surullisen tunnel-man, erityisesti tämän säkeistölaulun ensimmäi-seen ja kolmanteen säkeistöön.

Otteet Rydbergin runosta Livslust och livsledamuodostavat perustan teokselle Impromptu nais-kuorolle ja orkesterille, joka alkuperäisessä muo-dossaan sävellettiin vastapainoksi 8.3.1902 ollee-seen konserttiin, jossa toinen sinfonia sai voit-toisan ensiesityksensä. Impromptu alkaa hitaanvalssin tyyliin ja muistuttaa myöhemmässä vai-heessa Tšaikovskin balettimusiikkia; yksi sen tee-moista tulee fragmentista Jousitrioon g-molli vuo-delta 1893/94. Toisessa Sibeliuksen Rydberginsanoihin tekemistä sävellyksistä, valtaisan suosi-tussa Ateenalaisten laulussa (1899) valistuneitakreikkalaisia taistelussaan barbaarisia persialaisiavastaan käytettiin symboloimaan suomalaisia pit-käaikaisessa vihanpidossaan venäläisiä vallan-pitäjiään vastaan. Myös Impromptussa voisivatrunon ”nuoret helleenit” olla tulkittavissa Suomenkansaksi, mutta tämä viehättävä, sivistynyt kap-pale on osoittautunut liian lempeätapaiseksi puo-lustaakseen säännöllistä paikkaansa konsertti-ohjelmissa.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Sibelius tarkistiperin pohjin Impromptun lisäten siihen uuden joh-dannon – sanat tulivat saman runon eri kohdasta –ja tehokkaamman lopetuksen, ja jättäen pois trum-petit ja joitain lyömäsoittimia. Uutta versiota ei

kuitenkaan kuultu konsertissa vielä kahteen vuo-teen (29.3.1912).

Edelleen viittauksia klassisen antiikin ajanmaailmaan voidaan löytää ”tanssi-intermezzosta”Pan ja Kaiku, joka on sävelletty keväällä 1906varainkeruuiltamiin Helsingissä. Kappale säestikuvaelmaa, jossa Hufvudstadsbladetin mukaan”Pan ja Kaiku nähdään mäen huipulla katsele-massa laaksossa tanssivia nymfejä”. Iltamien eri-tyinen tarkoitus oli varainhankinta uutta konsertti-taloa varten – projektia, joka säilyi haaveena vielämonien vuosikymmenien ajan; Alvar Aallon suun-nittelema Kulttuuritalo valmistui Helsinkiin vastavuonna 1958.

Rydbergin runossa Höstkväll (Syysilta) ilmais-sut luonnon kuvakieli ja panteistiset mielialatnäyttäisivät vetäneen Sibeliusta runon puoleen.Hänen sävellyksensä reagoi äärimmäisen herkästitekstiin, sekä sen luonnon majesteettisuudenvärikkäässä kuvauksessa että runon viimeisessäsäkeistössä ympäristöään tarkastelevan yksinäisenvaeltajan vastauksessa. Laulu on yksi Sibeliuksenkaikkein kunnianhimoisimmista ja laajimmista,vuonna 1903 sävelletty ”valtava syksyinen vali-tus”, joka alun perin oli pianosäestyksellinen. Täy-den orkesterin ja pelkän jousiorkesterin säestämätversiot laulusta ovat vuodelta 1904, ja näistä vii-meksi mainittu (kantaesitys levyllä kuultavien tai-teilijoiden esittämänä Sinfonia Lahden Sibelius-festivaalilla 8.9.2005) kuullaan levyllä ensi kerran.

Tarinalla herttuasta, joka kuvittelee merennei-don kutsuvan häntä ruotsalaisen Vättern-järvenaalloista ja joka heittäytyy veteen, on vastaavuuk-sia muissa eurooppalaisissa kulttuureissa; yksinRuotsissa siitä on useita eri muunnelmia, ja yksi

11


niistä muuntui Ivar Hallströmin säveltämänä täysi-mittaiseksi oopperaksi vuonna 1867. SibeliuksenBerliinissä vuonna 1909 säveltämä, alun perinpianosäestyksellinen Hertig Magnus (HerttuaMagnus) on kuudes kaikkiaan kahdeksasta ErnstJosephsonin (1851-1906) runoihin tehdyistä lau-luista. Josephsonin sanat innoittivat Sibeliustasäveltämään jotkut hänen kaikkein vaikuttavim-mista lauluistaan, mm. Jubal ja Svarta rosor(Mustat ruusut). Hertig Magnus on näistä lau-luista ainoa, jonka Sibelius itse orkestroi – vuonna1912 Aino Acktélle. Partituurin uskottiin pitkäänolleen kadonneen, ja se löydettiin uudelleen vastavuonna 1994.

Sibelius työskenteli kalevalaiseen Luonnotar-teemaan perustuvan orkesterikappaleen parissavuosina 1905-06, mutta tämä teos kehittyi sinfo-niseksi fantasiaksi Pohjolan tytär. Hän palasiaiheeseen joitain vuosia myöhemmin ja teki laajankappaleen sopraanolle ja orkesterille, Luonnot-taren op. 70, joka on osittain orkesterilaulu jaosittain lauluäänellinen sävelruno. Mielikuvituk-sellisten sonoriteettiensa ja uskaliaan ( ja äärim-mäisen vaikean) laulustemmansa ansiosta Luon-notar on Sibeliuksen laulutuotannon kiistatonkohokohta. Teksti on Sibeliuksen oma mukaelmaKalevalan ensimmäisessä runossa olevasta luo-miskertomuksesta. Luonnotar, taivaiden tytär,tulee maahan ja kuljeksii valtamerissä 700 vuodenajan. Suuren myrskyn uuvuttamana hän vetoaaylijumala Ukkoon. Sotka tekee pesänsä Luonnot-taren polvelle, mutta tämä antaa sen tippua veteen,ja murtuneet munanpalaset muuntuvat auringoksi,taivaaksi, kuuksi ja tähdiksi. Luonnotar sävellet-tiin kesällä 1913 ja Aino Ackté kantaesitti sen

Gloucesterin festivaalilla Englannissa 10.9.1913.Ackté kirjoitti Sibeliukselle: ”Luonnotar on nero-kas ja suurenmoinen… Olen ihastuksissani siitä.”

Väinön virsi sekakuorolle ja orkesterille onmyös Kalevalaan perustuva sävellys, joka on pe-räisin Sibeliuksen uran viimeiseltä merkittävältäluomisjaksolta. Teoksen tilasi KansanvalistusseuraSortavalassa pidetyille laulujuhlille, jossa RobertKajanus johti sen kantaesityksen 26.6.1926. VaikkaVäinön virsi sävellettiin samanaikaisesti kuin sä-velruno Tapiola, joka vie temaattisen ykseyden jakeskittämisen äärimmilleen, on se huomattavanerilainen. Orkesterijohdanto luo koko teoksellejuhlallisen tunnelman. Kuoron tullessa sisään or-kesteri vetäytyy kuitenkin enimmäkseen säestä-vään rooliin; kuorotekstuuri itsessään on homofo-nista tyyliä, jota Sibelius oli käyttänyt kalevalai-sissa sävellyksissään uransa alusta lähtien. Teok-sen loppua kohti mentäessä on tunnistettavissaneljännen sinfonian codan karvas sävy. Väinönvirsi oli Sibeliuksen viimeinen loppuun asti sävel-tämä kantaatti, ja kuten hänen muutkin sodanjäl-keiset tämän lajin teoksensa – Oma maa, Jordenss °ang (Maan laulu) ja Maan virsi – se säteileeoptimismia ja kansallista ylpeyttä. Kappale voi ollaenemmän ”yleistä” kuin ”yksityistä” Sibeliusta,mutta sen aihe oli kuitenkin lähellä hänen sydän-tään.


Helena Juntunen aloitti lauluopintonsa 15-vuo-tiaana Oulun konservatoriossa. Syksyllä 1996 hänaloitti Anita Välkin oppilaana Sibelius-Akate-miassa, ja hän on myös opiskellut ElisabethSchwarzkopfin, Hartmut Höllin, Mitsuko Shirain

12


ja Ilmo Rannan johdolla. Juntusen kilpailumenes-tyksiin lukeutuvat ensimmäinen palkinto TimoMustakallio - ja Lappeenrannan laulukilpailuissasekä Tampereen Oopperan Grand Prix. Hänellä onlaaja oopperaohjelmisto, ja hän on esiintynyt Suo-men Kansallisoopperassa sekä mm. Yhdysval-loissa laulaen Margueriten roolin (Faust) Connec-ticutissa ja esiintyen resitaalikonsertissaan Car-negie Hallissa. Juntunen on esiintynyt solistinauseimpien suurten suomalaisten orkesterien ja ka-pellimestarien kanssa.

Maineikkaan Singer of the World -palkinnon Car-diffin kansainvälisessä laulukilpailussa vuonna2003 voittanut Tommi Hakala valmistui Sibe-lius-Akatemiasta erinomaisin arvosanoin vuonna1998. Hänen opettajiaan ovat olleet Esa Ruuttu-nen, Jaakko Ryhänen ja Roland Hermann, ja hänon lisäksi osallistunut mm. Mark Tatlowin, PeterBernen ja François Lerouxin mestarikursseille.Hakala on ollut ensimmäinen Matti Salmisen sää-tiön stipendiaatti vuonna 1997 ja Richard Wagner-seuran Bayreuth-stipendiaatti. Hän on voittanutsaksalaisen IHK-teatteripalkinnon (1999) ja ensi-palkinnon Merikanto-laulukilpailussa 2001. Hakalaon esiintynyt useissa oopperaproduktioissa mm.Saksassa ja Suomessa ja vieraillut Suomen Kan-sallisoopperassa. Hän on ollut kiinnitettynä Nürn-bergin ja Leipzigin oopperoissa, ja esiintynyt mm.Savonlinnan Oopperajuhlilla. Oopperalavojen li-säksi Hakala on esiintynyt aktiivisesti myös kon-serttilaulajana.

Basso Jyrki Korhonen on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Zürichin kansainvälisessä oop-

perastudiossa. Hän on esiintynyt oopperataloissaympäri Eurooppaa, ja mm. Berliinin filharmonik-kojen ja Lontoon sinfoniaorkesterin solistina sekämm. seuraavilla festivaaleilla: Festival MusicaCanarias, Caecario Festival Israel, SavonlinnanOopperajuhlat ja Bayreuthin musiikkijuhlat. Syk-syllä 2001 hän sai kiinnityksen Suomen Kansal-lisoopperan solistikuntaan. Jyrki Korhonen ontyöskennellyt nimekkäiden kapellimestarien, mm.Daniel Barenboimin, Nikolaus Harnoncourtin,Mikko Franckin, Leif Segerstamin, Sir SimonRattlen ja Riccardo Chaillyn kanssa.

Dominante on vuonna 1975 perustettu teekkariensekakuoro, joka tunnetaan monipuolisuudestaanja rohkeudestaan ottaa vastaan uusia haasteita.Kuoroa on jo vuodesta 1981 johtanut Seppo Murto.Dominante on esittänyt suuria orkesteriteoksiamm. Radion sinfoniaorkesterin, Tapiola Sinfo-niettan, Helsingin kaupunginorkesterin ja Sinfo-nia Lahden kanssa. Yhteistyötä on myös tehtyniin Suomen Kansallisoopperan kuin Helsinginkaupunginteatterin kanssa. Vuosittaisilla ulko-maanmatkoillaan Dominante on ehtinyt koluta jokaikki maanosat Etelämannerta lukuun ottamatta.

Sinfonia Lahtea (Lahden kaupunginorkesteri) onjoissain lehtiartikkeleissa kutsuttu ”pienen kau-pungin ihmeeksi”. Orkesteri on viimeisen kahden-kymmenen vuoden aikana toteuttanut suurimmanosan villeimmistä utopioistaan yhdessä ylikapelli-mestarinsa Osmo Vänskän kanssa. Tämän seu-rauksena siitä on tullut Lahden hiihtourheilu-tapahtumien rinnalle vajaan 100.000 asukkaankaupungin merkittävin imagotekijä. Vuodesta

13


2000 lähtien orkesterin koti on ollut loistavastaakustiikastaan (Artec Consultants) kansainväli-sestikin tunnettu Sibeliustalo. Sinfonia Lahdenennakkoluuloton asenne näkyy mm. lukuisissapoikkeuksellisissa levytysprojekteissa. Ensimmäi-nen virsilevy saavutti kultalevyn noin kuukaudessaja Sibelius-elokuvan soundtrackista saatiin plati-nalevy vuonna 2004. Kaikki levyt orkesterin BIS-yhtiölle tekemästä jo yli 50 äänitteen kokoelmastaovat lähes poikkeuksetta saaneet ylistävän vas-taanoton kansainväliseltä lehdistöltä. Lukuistenlevypalkintojen myötä (mm. Grand Prix du Disque1993, Gramophone Award 1991 ja 1996, CannesClassical Award 1997 ja 2001 sekä Midem Clas-sical Award 2006) ovat ovet auenneet myös kan-sainvälisille areenoille. Orkesterilla on ollut kier-tueita Saksassa, Ranskassa, Japanissa, Kiinassa jaYhdysvalloissa, ja sen lisäksi se on esiintynytmm. Pietarissa Valkeat Yöt -festivaalilla, Amster-damissa, Birminghamissa, Wienin Musikvereinissasekä BBC Proms -festivaalilla Lontoossa. Vuonna2003 Japanin johtavat musiikkitoimittajat valitsivatSinfonia Lahden ja Ylioppilaskunnan LaulajienKullervo-konsertin vuoden parhaaksi klassisenmusiikin konsertiksi Japanissa.

Sinfonia Lahden ylikapellimestari Osmo Vänskäon viime vuosien aikana noussut kansainvälisestimerkittävimpien kapellimestareiden joukkoon.Sinfonia Lahden kanssa Vänskä on tehnyt määrä-tietoista ja tavoitteellista työtä vuodesta 1988lähtien (päävierailija 1985-88). Vänskä on ollutvuosina 1996-2002 myös BBC:n Skottilaisen sin-foniaorkesterin ylikapellimestari. Hän on niin ikääntoiminut myös Tapiola Sinfoniettan sekä Islannin

sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana. Vuonna2003 Osmo Vänskä aloitti Yhdysvaltojen par-haimpiin kuuluvan Minnesotan orkesterin taiteel-lisena johtajana. Osmo Vänskä suoritti kapellimes-tarin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1979. Hänenkansainvälinen uransa käynnistyi Ranskassa Be-sançonin kansainvälisen kapellimestarikilpailunvoiton myötä vuonna 1982. Vänskä on kuluneenvuosikymmenen aikana johtanut kaikkialla Euroo-passa sekä Japanissa, Yhdysvalloissa ja Austra-liassa. Muusikonuransa hän aloitti klarinetistina.Hän on tehnyt yli 50 levytystä, joiden joukossa onrunsaasti palkittuja Sibeliuksen levytyksiä SinfoniaLahden kanssa BIS-levymerkille. Vänskä palkittiinPro Finlandia -mitalilla vuonna 2000 ja vuonna2001 Glasgow’n yliopisto nimitti hänet musiikinkunniatohtoriksi. Toukokuussa 2002 OsmoVänskälle myönnettiin yksi Britannian arvoste-tuimmista musiikkipalkinnoista, Royal Philhar-monic Society Music Award, tunnustuksena hänenansioistaan Sibeliuksen ja Nielsenin musiikintulkkina. Syyskuussa 2005 Vänskä sai Sibelius-Seuran myöntämän Sibelius-mitalin perusteenahänen yhdessä Sinfonia Lahden kanssa tekemänsäpitkäjänteinen työ Sibeliuksen musiikin esittäjänäja levyttäjänä.

14


Diese CD präsentiert eine Auslese von Sibe-lius’ Orchestermusik mit und ohne Ge-sang, und sie umspannt dabei seine Ent-

wicklung als Orchesterkomponist vom Anfang biszum Ende. Gleichwohl gibt es zwei „rote Fäden“:das Kalevala und die Gedichte Viktor Rydbergs.

Das Kalevala, Finnlands Nationaldichtung in50 „runos“ („Gedichten“), wurde von Elias Lönn-rot nach traditionellen Überlieferungen zusam-mengestellt und 1835 veröffentlicht; 1849 erschieneine überarbeitete Fassung. Dies war mehr als nurein frühes Dokument für die Verwendung des Fin-nischen als literarischer Sprache: tatsächlich kannman seinen Einfluß auf die finnische Kultur inallen gesellschaftlichen Schichten kaum über-schätzen. Nicht nur sein Gegenstand – es verknüpftunterschiedliche Erzählungen wie die Erschaffungder Welt, die Taten verschiedener mythischer Hel-den und die Suche nach dem Sampo (eine Art Talis-man), bis es mit einem Anklang ans Christentumendet –, sondern auch sein markanter Stil mit denkraftvollen Alliterationen und dem insistenten tro-chäischen Metrum (Longfellow imitierte es inseinem Song of Hiawatha) wirkten wie ein Magnetauf Komponisten, Maler und andere bildende Künst-ler, die nur zu gerne diese Schatztruhe an Charak-teren, Situationen und Bildern auszubeuten. FürSibelius bildete das Kalevala zeitlebens eine uner-schöpfliche Inspirationsquelle – von Klaviermusik(Kyllikki) und a-cappella-Chorlieder (Terve, kuu[Gruß an den Mond] und Venematka [Kahnfahrt])bis hin zu orchestralen Meisterwerken wie Kuller-vo, Der Schwan von Tuonela und Pohjolas Tochter.

Wenngleich Sibelius Texte unterschiedlichsterHerkunft vertonte, hatte er doch seine eindeutigen

Favoriten. Neben dem Kalevala und den Schriftenvon Johan Ludvig Runeberg wandte er sich oftder Lyrik seiner schwedischsprachigen finnischenFreunde zu – Männern wie Karl August Tavast-stjerna und Bertel Gripenberg – sowie schwedi-schen Autoren wie etwa Gustaf Fröding, ErnstJosephson and Viktor Rydberg. Rydberg (1828-1895), ein Romancier, Dichter, Journalist und Phi-losoph, war einer der führenden schwedischenAutoren seiner Generation, und Sibelius benutzteseine Texte in einer Vielzahl von Stücken: in indi-viduellen und psychologisch fundierten Sololiedernebenso wie in patriotischen Chorwerken und Melo-dramen.

Die erste Komposition auf dieser CD hat mitderlei Verbindungen freilich nichts zu tun. Ouver-türe E-Dur und Scène de ballet wurde im Früh-jahr 1891 in Wien komponiert, in Sibelius’ zweitemakademischen Jahr als Auslandsstudent. Das ersteJahr hatte er in Berlin unter der strengen Handvon Albert Becker verbracht (zwei Choräle fürChor und Orchester sind als Übungsstücke ausjener Zeit überliefert). In Wien dagegen genoß ererheblich größere Freiheiten: Bei seinen zweiLehrern – dem eher konventionellen Robert Fuchsund dem inspirierenden Karl Goldmark – erkun-dete er neues Terrain sowohl als Komponist wieauch als enthusiastischer Teil des pulsierenden ge-sellschaftlichen Großstadtlebens. Ouvertüre undScène de ballet – die ersten selbständigen Orches-terstücke, die von Sibelius überliefert sind – solltenursprünglich die ersten beiden Sätze einer Sym-phonie sein, die dann nie fertiggestellt wurde.Auch wenn Volksweisen hier nicht direkt zitiertwerden, so speist sich die Thematik der in Sonaten-

15


hauptsatzform angelegten Ouvertüre zu beträcht-lichen Teilen aus der finnischen Volksmusik. DieScène de ballet ist bedeutend kosmopolitischer,ja, ein wahrer Wirbelwind, in dem der Orchester-neuling eine berauschende, exotische Mixtur mu-sikalischer Einflüsse zubereitet – eine Art finni-scher Vorläufer von Ravels La Valse. Die Ouver-türe wie auch die Scène de ballet wurden im April1891 unter Leitung von Robert Kajanus in Hel-sinki uraufgeführt.

Während seiner Wiener Zeit verstärkte sich Si-belius’ Interesse am Kalevala, was sich im nächstenOrchesterwerk widerspiegelte: dem im April 1892in Helsinki uraufgeführten Kullervo. Kullervo istein großdimensioniertes, fünfsätziges Werk fürMezzosopran, Bariton, Männerchor und Orches-ter, mit dem Sibelius der Durchbruch als Orches-terkomponist gelang. Dennoch war er bald schonunzufrieden mit seiner Komposition und zog sienach wenigen Aufführungen zurück; erst nachseinem Tod erklang sie wieder in ihrer Gesamt-heit. 1957, wenige Monate bevor er im Alter von91 Jahren starb, ließ Sibelius sich überreden, Kul-lervos Wehruf (das Ende des dritten Satzes) fürden Baßbariton Kim Borg zu bearbeiten, der eswährend der Sibelius-Woche desselben Jahres inHelsinki sang.

Die Serenade auf Worte von Erik Johan Stag-nelius stammt aus dem Frühjahr 1895, einer Pe-riode, in der Sibelius sich von der Musik RichardWagners gleichermaßen fasziniert wie abgestoßenfühlte. Die bewegende Schilderung der Marterneines Mannes, der die Geliebte nur aus der Ferneverehren kann, wurde im April 1895 von demgroßen finnischen Bariton Abraham Ojanperä

kreiert. 1910 trug sich Sibelius mit dem Gedanken,die Serenade zu überarbeiten – doch anstatt dasfrühere Stück zu revidieren, verpflanzte er thema-tisches Material daraus in ein neues Lied, L °ang-samt som kvällskyn (Sacht wie vom Abendrot).

I natten (In der Nacht) ist die erste Rydberg-Vertonung auf dieser CD. Anders als die vorange-gangenen zwei Lieder, wurde es zuerst für Kla-vierbegleitung komponiert (September 1903); dieOrchestrierung entstand im November darauf fürein Wohltätigkeitskonzert für das Orchester derPhilharmonischen Gesellschaft Helsinki. Durch dasWeglassen der helleren Holz- und Blechblasinstru-mente erzeugt Sibelius besonders in der ersten undder dritten Strophe dieser strophischen Vertonungeine schwermütige Atmosphäre.

Auszüge aus Rydbergs Gedicht Livslust ochlivsleda bilden die Grundlage für das Impromptufür Frauenchor und Orchester, das in seiner Origi-nalgestalt als ein Füllstück für das Konzert am 8.März 1902 komponiert wurde, bei dem die ZweiteSymphonie ihre triumphale Prèmiere feierte. Esbeginnt in der Art eines langsamen Walzers underinnert später an Tschaikowskys Ballettmusik;eines seiner Themen entstammt dem Fragmenteines Streichtrios in g-moll aus den Jahren 1893/94.In einer anderen Rydberg-Vertonung von Sibelius– dem ungemein populären patriotischen LiedAthenarnes s °ang (Gesang der Athener) – dientendie aufgeklärten, mit den barbarischen Persern ha-dernden Griechen als Symbol für die Finnen undihre langwierige Fehde mit den russischen Be-satzern. Auch in dem Impromptu könnte man die„jungen Hellenen“, die das Gedicht erwähnt, alsRepräsentanten des finnischen Volkes interpre-

16


tieren, doch hat sich diese anmutige, zivilisierteMusik als zu sanft erwiesen, um sich einen festenPlatz im Repertoire zu behaupten.

Acht Jahre später überarbeitete Sibelius dasImpromptu gründlich, fügte eine neue Einleitung– mit Worten aus einem anderen Teil des Gedichts– und einen effektvolleren Schluß hinzu und strichdie Trompeten und einige Schlaginstrumente. Dieneue Fassung erklang jedoch erst weitere zweiJahre danach (29. März 1912).

Auch in dem „Tanz-Intermezzo“ Pan undEcho, 1906 für eine Wohltätigkeits-Soirée in Hel-sinki komponiert, finden sich Anspielungen aufdie klassische Antike. Es handelt sich um Musikfür ein Tableau vivant, in dem, so die TageszeitungHufvudstadsbladet, „Pan und Echo auf einemHügel zu sehen sind, wie sie den Nymphen im Talbeim Tanzen zusehen“. Mit der Soirée wollte manGeld für einen neuen Konzertsaal sammeln – einProjekt, das noch Jahrzehnte ein Traum bleibensollte; das Kulturhaus Helsinki wurde erst 1958nach Plänen von Alvar Aalto fertiggestellt.

Es dürften die Naturbilder und pantheistischenEmpfindungen gewesen sein, die Sibelius an Ryd-bergs Gedicht Höstkväll (Herbstabend) anzogen.Seine Vertonung folgt dem Text ausgesprocheneng – in den lebhaften Schilderungen der majestä-tischen Natur wie in der Reaktion des einsamenWanderers, der in der Schlußstrophe die Szenerieüberblickt. Es ist eines seiner ambitioniertesten undumfangreichsten Lieder, eine „mächtige Herbst-klage“, 1903 für Klavierbegleitung komponiert.Fassungen mit Orchester- und Streichorchester-begleitung kamen 1904 hinzu; die letztere ist hiererstmals eingespielt – von denselben Musikern,

die auch die Uraufführung am 8. September 2005beim Sibelius Festival in Lahti besorgten.

Die Geschichte von dem Herzog, der meint,eine Seejungfrau rufe ihn aus dem schwedischenVättern-See, und daraufhin ins Wasser geht, hatParallelen in anderen europäischen Kulturkreisen;sogar in Schweden kennt man verschiedene Va-rianten – eine davon bildete 1867 die Grundlagefür eine abendfüllende Oper von Ivar Hallström.Sibelius’ Lied Hertig Magnus (Herzog Magnus)ist die sechste von acht Vertonungen nach Ge-dichten von Ernst Josephson (1851-1906), die 1909in Berlin, ursprünglich für Klavierbegleitung, kom-poniert wurden. Josephsons Texte haben Sibeliuszu einigen seiner beeindruckendsten Lieder inspi-riert, u.a. Jubal und Svarta rosor (Schwarze Rosen).Hertig Magnus ist das einzige dieser Lieder, das Si-belius selber orchestrierte – 1912, für Aino Ackté.Die Partitur galt lange Zeit als verloren, bis mansie 1994 wiederentdeckte.

1905/06 arbeitete Sibelius an einem Orches-terwerk über die Figur des Luonnotar (ungefähr:„Naturgeist“), das sich schließlich in die Sympho-nische Fantasie Pohjolas Tochter verwandelte.Einige Jahre später kehrte er zu diesem Sujet zurückund komponierte Luonnotar op. 70, ein größeresWerk für Sopran und Orchester – teils Orchester-lied, teils Tondichtung mit Stimme. Mit seinen ori-ginellen Klängen und einem kühnen (und extremschwierigen) Vokalpart ist Luonnotar ein unum-strittener Höhepunkt seines Vokalschaffens. DerText ist Sibelius’ Adaption der Schöpfungsge-schichte aus dem ersten runo des Kalevala. DieHimmelstochter Luonnotar steigt auf die Erdeherab und durchstreift 700 Jahre lang die Ozeane.

17


Als sie von einem heftigen Sturm bedrängt wird,ruft sie den Gottvater Ukko an. Eine Krickentebaut ihr Nest auf Luonnotars Knie, doch es fällt insWasser, und die Eierteile verwandeln sich in Sonne,Himmel, Mond und Sterne. Luonnotar entstand imSommer 1913 und wurde am 10. September des-selben Jahres von Aino Ackté beim GloucesterFestival in England uraufgeführt. „Luonnotar ist“,schrieb Ackté an Sibelius, „brillant und großartig …Es hat mein Herz im Sturm erobert“.

Väinön virsi (Wäinämöinens Gesang) für ge-mischten Chor und Orchester ist ebenfalls eineKalevala-Vertonung; sie stammt aus der letztengroßen Schaffensphase des Komponisten. DasWerk war von der Gesellschaft für Volkserziehung(Kansanvalistusseura) für ein Singfest in Sortavalain Auftrag gegeben worden, bei dem es am 26. Juni1926 von Robert Kajanus uraufgeführt wurde. Ob-gleich zur selben Zeit komponiert wie die Ton-dichtung Tapiola – ein Werk, das die thematischeEinheit und Verdichtung zum Äußersten treibt –, istVäinön virsi erheblich vielfältiger. Die Orches-tereinleitung bestimmt den feierlichen Grundtondes gesamten Werks. Mit dem Auftritt des Chorsaber beschränkt sich das Orchester auf eine meis-tenteils nur begleitende Rolle; der Chorsatz ent-spricht dem homophonen Stil, den Sibelius seitdem Anfang seiner Karriere für Kalevala-Verto-nungen verwendet hatte. Gegen Ende scheint eineSchärfe auf, die an die Coda der Vierten Sympho-nie erinnert. Väinön virsi war die letzte Kantate,die Sibelius fertigstellte, und sie strahlt, wie seineanderen Nachkriegswerke dieser Gattung – Omamaa (Das eigene Land ), Jordens s °ang (Das Liedvon der Erde) und Maan virsi (Hymne von der

Erde) –, Optimismus und Nationalstolz aus. Auchwenn hier eher der „öffentliche“ denn der „pri-vate“ Sibelius spricht, so lag ihm das Thema dochimmer noch sehr am Herzen.


Helena Juntunen begann ihre Vokalausbildungim Alter von 15 Jahren am Konservatorium vonOulu. Im Herbst 1996 schrieb sie sich als Studen-tin von Anita Välkki an der Sibelius-Akademieein. Außerdem studierte sie bei Elisabeth Schwarz-kopf, Hartmut Höll, Mitsuko Shirai und IlmoRanta. Zu ihren Wettbewerbserfolgen zählenErste Preise bei den Timo Mustakallio- und Lap-peenranta-Gesangswettbewerben sowie beimTampere Opera Grand Prix. Ihr Opernrepertoireist umfangreich; neben Auftritten an der Finni-schen Nationaloper gastiert sie auch in den USA,etwa als Marguerite (Faust) in Connecticut odermit einem Recital in der Carnegie Hall. Als So-listin ist sie mit den meisten finnischen Orches-tern und Dirigenten aufgetreten.

Tommi Hakala, der Gewinner des renommiertenSinger of the World-Preises bei der 2003 Interna-tional Singing Competition in Cardiff 2003, schloßsein Studium an der Sibelius-Akademie in Hel-sinki 1998 mit besonderer Auszeichnung ab. Zuseinen Mentoren gehören Esa Ruuttunen, JaakkoRyhänen und Roland Hermann. Er besuchte Meis-terklassen von Mark Tatlow, Peter Berne undFrançois Leroux und erhielt 1997 das erste MattiSalminen-Stipendium sowie ein Stipendium derRichard-Wagner-Stiftung Bayreuth. Außerdemgewann er den Theaterpreis der IHK (1999) und

18


den Ersten Preis beim Merikanto Gesangswettbe-werb 2001. Zu seinen ersten Engagements zähltenAufführungen an verschiedenen deutschen undfinnischen Opernhäusern und ein Gastvertrag ander Finnischen Nationaloper. Anschließend wurdeer an die Oper Nürnberg und die Oper Leipzig en-gagiert; er hat bei den Opernfestspielen Savon-linna gesungen und tritt als Opern- und als Kon-zertsänger auf.

Jyrki Korhonen, Baß, hat an der Sibelius-Aka-demie in Helsinki studiert und das InternationaleOpernstudio Zürich besucht. Er gastiert an Opern-häusern in ganz Europa und ist mit den BerlinerPhilharmonikern, dem London Symphony Orches-tra sowie beim Festival Musica Canarias, demCaecario Festival Israel, den OpernfestspielenSavonlinna und den Bayreuther Festspielen auf-getreten. 2001 nahm er ein festes Engagement ander Finnischen Nationaloper an. Jyrki Korhonenhat mit so bedeutenden Dirigenten wie Daniel Ba-renboim, Nikolaus Harnoncourt, Mikko Franck,Leif Segerstam, Sir Simon Rattle und RiccardoChailly gearbeitet.

Dominante, 1975 gegründet, ist ein gemischterChor, dessen Mitglieder mehrheitlich der Techni-schen Universität von Helsinki entstammen. Inter-national hat sich der Chor als dynamisches En-semble junger Sängerinnen und Sänger etabliert,das ebenso für seine Kühnheit wie für seine Viel-seitigkeit gerühmt wird. Seit 1981 ist Seppo MurtoKünstlerischer Leiter des Chores. Dominante hatbedeutende Werke mit Orchestern wie dem Finni-schen Radio-Symphonieorchester, der Tapiola Sin-

fonietta, dem Helsinki Philharmonic Orchestraund dem Lahti Symphony Orchestra aufgeführt;außerdem hat er mit der Finnischen Nationaloperund dem Stadttheater Helsinki zusammengearbei-tet. Konzertreisen haben Dominante in die ganzeWelt geführt.

Das Lahti Symphony Orchestra (Sinfonia Lahti)hat sich unter der Leitung seines ChefdirigentenOsmo Vänskä zu einem der interessantestenOrchester in Europa entwickelt. Seit 2000 ist es indem aus Holz erbauten Sibelius-Konzertsaal be-heimatet, dessen international anerkannte Akustikvon Artec Consultants (New York) konzipiertwurde. Das Orchester hat viele hervorragende Ein-spielungen bei BIS vorgelegt und wurde dafür mitzwei Gramophone Awards, dem Grand Prix duDisque der Académie Charles Cros und zweiCannes Classical Awards ausgezeichnet. 2004 er-hielt das Orchester Platin für seine CD „Sibelius –Musik aus Timo Koivusalos Film“; goldene Schall-platten wurden ihm u.a. für seine Aufnahme derOriginalfassung von Sibelius’ Violinkonzert (1992)und ein CD mit Finnischen Kirchenliedern (2001)zuteil. Das Ensemble ist bei zahlreichen Musik-festivals aufgetreten, u.a. bei den BBC Proms inLondon und den Weißen Nächten in St. Petersburg;es hat in Amsterdam, im Wiener Musikverein undin der Birmingham Symphony Hall gespielt undTourneen durch Deutschland, Rußland, Spanien,Japan, die USA und China unternommen. 2003wählten japanische Musikkritiker die Aufführungvon Sibelius’ Kullervo durch das Lahti SymphonyOrchestra zum besten Klassik-Konzert des Jahres.

19


Osmo Vänskä begann seine musikalische Lauf-bahn als stellvertretender Solo-Klarinettist desHelsinki Philharmonic Orchestra, dem er mehrereJahre lang angehörte. Nach dem Dirigierstudiuman der Sibelius-Akademie in Helsinki gewann er1982 den Ersten Preis bei der Besançon Interna-tional Young Conductor’s Competition. Seine Diri-gentenlaufbahn hat ihn zu Orchestern wie der Ta-piola Sinfonietta, dem Iceland Symphony Orches-tra und dem BBC Scottish Symphony Orchestrageführt. Gegenwärtig ist er Chefdirigent des LahtiSymphony Orchestra in Finnland sowie, seit 2003,Musikalischer Leiter des Minnesota Orchestra.Sein Repertoire ist außergewöhnlich umfangreich;es reicht von Mozart und Haydn über die Roman-tiker bis hin zu einer großen Bandbreite zeitge-nössischer Musik; regelmäßig enthalten seine Kon-zertprogramme Uraufführungen. Seine zahlreichenEinspielungen für BIS werden mit exzellenten Kri-tiken bedacht. Im Jahr 2000 wurde Osmo Vänskävom finnischen Präsidenten mit der Pro Finlandia-Medaille ausgeszeichnet; 2002 erhielt er den RoyalPhilharmonic Society Music Award in London.2005 wurde er von Musical America zum Diri-genten des Jahres ernannt; im selben Jahr erhielter die Sibelius-Medaille für seine Arbeit mit demLahti Symphony Orchestra.

Ce CD offre un heureux choix de la mu-sique orchestrale de Sibelius avec et sansvoix, couvrant sa carrière de compositeur

pour orchestre du début à la fin. Deux thèmes ce-pendant servent de fil d’Ariane : le Kalevala et lapoésie de Viktor Rydberg.

Le Kalevala, épopée finlandaise en cinquante« runes » (« poèmes »), fut assemblé par Elias Lönn-rot à partir des originaux populaires et publié en1835 ; une version révisée suivit en 1849. C’étaitbien plus qu’une simple manifestation premièredu l’emploi de finlandais comme langue littéraire :il serait vraiment difficile d’en surestimer l’impactsur la culture finlandaise à tous les niveaux de lasociété. Non seulement le sujet de l’œuvre – quirelie diverses histoires dont la création du monde,les exploits de héros mythologiques variés et larecherche du sampo (une sorte de talisman) et setermine sur une allusion au christianisme – maisaussi son style à l’allitération imposante et au mètretrochaïque insistant (imité par Longfellow dans saChanson de Hiawatha) servirent d’aimant pourles compositeurs, peintres et autres artistes créa-teurs qui n’étaient que trop heureux d’en exploiterle riche coffre à trésor de personnages, situationset images. Sibelius trouva dans le Kalevala unesource inépuisable d’inspiration tout au long de sacarrière, dans des œuvres passant de la musiquepour piano (Kyllikki) et des chansons chorales acappella (Terve, kuu [Belle Lune au doux visage]et Venematka [La croisière] à des pièces pourorchestre dont Kullervo, Le Cygne de Tuonela etLa Fille de Pohjola.

Même si Sibelius a arrangé des textes en pro-venance de nombreuses sources, il avait nette-

20


ment ses préférées. Outre le Kalevala et les écritsde Johan Ludvig Runeberg, il se tourna souventvers la poésie de ses amis finlandais de languesuédoise – Karl August Tavaststjerna et BertelGripenberg par exemple – ainsi que vers des écri-vains suédois dont Gustaf Fröding, Ernst Joseph-son et Viktor Rydberg. Romancier, poète, journa-liste et philosophe, Rydberg (1828-1895) éait l’undes auteurs suédois les plus importants de sa géné-ration et Sibelius utilisa ses textes dans un grandnombre de pièces, passant des chansons solosindividuelles et psychologiquement profondes auxœuvres chorales patriotiques et aux mélodrames.

Les premières pièces sur ce disque ne dé-pendent cependant en rien de ces associations.Ouverture en mi majeur et Scène de ballet furentcomposées à Vienne au début de 1891 au cours dela seconde année académique de Sibelius à l’étran-ger. Il avait passé la saison précédente à Berlinsous la tutelle stricte d’Albert Becker (de cette pé-riode, deux chorals pour chœur et orchestre – desexercices académiques – ont survécu). A Viennepar contre, il profita d’une liberté bien plus grande :avec deux professeurs, l’assez formel Robert Fuchset l’inspirant Karl Goldmark, il explora un nouveauterritoire en tant que compositeur et de participantenthousiaste à la vie sociale vibrante de la ville.

Ouverture et Scène de ballet – les premièrespièces orchestrales indépendantes de Sibelius àavoir survécu – furent conçues comme les deuxpremiers mouvements d’une symphonie jamaisachevée. Quoiqu’elle ne reproduise pas directe-ment d’airs populaires, l’Ouverture de forme so-nate puise beaucoup de son inspiration thématiquedans le monde du folklore musical finlandais. La

Scène de ballet est beaucoup plus cosmopolite ;c’est un tourbillon où le novice de l’orchestrationcrée un mélange intoxicant et exotique d’impul-sions musicales – un genre de précurseur finlan-dais à La Valse de Ravel. L’Ouverture et la Scènede ballet furent créées à Helsinki en avril 1891sous la direction de Robert Kajanus.

A Vienne, l’intérêt de Sibelius pour le Kale-vala s’approfondit, ce qui se voit dans son œuvresuivante pour orchestre, Kullervo, créée à Hel-sinki en avril 1892. Kullervo est une grande pièceen cinq mouvements pour mezzo-soprano et bary-ton solos, chœur d’hommes et orchestre et avecelle, Sibelius perça comme compositeur orches-tral. Il devint rapidement mécontent de la pièce etil la retira après quelques concerts ; on ne l’enten-dit plus au complet jusqu’après sa mort. En 1957,quelques mois seulement avant son décès à l’âgede 91 ans, Sibelius fut persuadé de faire un nouvelarrangement de la Lamentation de Kullervo à lafin du troisième mouvement pour le baryton-basseKim Borg qui la chanta à la Semaine Sibelius àHelsinki au mois de juin.

La Sérénade sur un texte d’Erik Johan Stagne-lius date du printemps de 1895, une période où Si-belius était à la fois fasciné et repoussé par la mu-sique de Wagner. Un portrait hantant de l’angoisseressentie par un homme qui ne peut admirer sabien-aimée qu’à distance, la Sérénade fut créée enavril 1895 par le grand baryton finlandais AbrahamOjanperä. Sibelius songea à retravailler la Sérénadeen 1910 mais, plutôt que de réviser la pièce anté-rieure, il incorpora une partie de son matériel thé-matique dans une nouvelle chanson, L °angsamt somkvällskyn (Lent comme la fin du jour).

21


Le premier arrangement d’un texte de Ryd-berg sur ce disque s’intitule Dans la nuit. Con-trairement aux deux chansons précédentes, elle futcomposée d’abord avec accompagnement de piano(en septembre 1903) ; l’orchestration fut faitepour un concert de levée de fonds pour l’Orches-tre de la Société philharmonique d’Helsinki ennovembre de la même année. En omettant les boisaigus et les cuivres, Sibelius crée une atmosphèrelugubre, surtout dans l’arrangement des premieret troisième couplets.

Des extraits du poème Livslust och livsleda(Joie de vivre et lassitude) de Rydberg forment labase de l’Impromptu pour chœur de femmes etorchestre qui, dans sa version originale, fut com-posé comme pièce de remplissage pour le concertdu 8 mars 1902 dans lequel la Symphonie no 2 fitson entrée triomphale. Il commence à la manièred’une valse lente pour ensuite en venir à ressem-bler à de la musique de ballet de Tchaïkovski ; l’unde ses thèmes provient de fragments d’un Triopour cordes en sol mineur de 1893/94. Dans unautre des arrangements de Sibelius sur des textesde Rydberg, le chant patriotique immensément po-pulaire Hymne athénien (1899), les Grecs éclairésen conflit avec les Perses barbares furent utiliséspour symboliser les Finlandais dans leur querelleprolongée avec leurs dirigeants russes. Dans l’Im-promptu aussi, on peut interpréter les « jeunesHellènes » dans le poème comme représentant lepeuple finlandais mais cette musique gracieuse etcivilisée a révélé des manières trop douces pouroccuper une place régulière au répertoire.

Huit ans plus tard, Sibelius examina en détaill’Impromptu, ajoutant une nouvelle introduction –

sur des paroles provenant d’une partie différentedu poème – et une fin plus frappante, omettanttrompettes et quelques instruments de percussion.La nouvelle version ne fut cependant pas enten-due en concert avant un délai de deux ans (29mars 1912).

D’autres allusions au monde de l’antiquitéclassique se trouvent dans la « Danse intermezzo »Pan et Echo écrite au printemps de 1906 pourune soirée de levée de fonds à Helsinki. La pièceaccompagnait un tableau vivant où, selon le jour-nal Hufvudstadsbladet, « Pan et Echo sont vus surune colline, regardant les nymphes danser dans lavallée ». Le but particulier de la soirée était de ra-masser des fonds pour une nouvelle salle de con-cert – un projet qui resta un rêve pendant plu-sieurs décennies ; dessinée par Alvar Aalto, laMaison de la Culture ne fut terminée à Helsinkiqu’en 1958.

Il semblerait que Sibelius fût attiré par lesimages de la nature et les sentiments panthéistesexprimés dans le poème Soir d’automne de Ryd-berg. Son arrangement est très accordé au texte, àla fois dans ses descriptions vives de la majesté dela nature et dans la réponse du voyageur solitairequi contemple la scène dans la dernière strophe dupoème. C’est l’une de ses chansons les plus ambi-tieuses et étendues, une « intense ode funèbre del’automne » composée en 1903, d’abord avecaccompagnement de piano. Des versions accom-pagnées par un grand orchestre et par cordesseules datent de 1904 et la dernière (créée par lesartistes présents au festival de Sibelius à Lahti le8 septembre 2005) est enregistrée ici pour la pre-mière fois.

22


L’histoire du duc qui s’imagine qu’une sirènel’appelle dans les vagues du lac suédois Vättern etqui se jette à l’eau a des parallèles dans d’autrescultures européennes ; même en Suède, les ver-sions diffèrent et l’une d’elles devint un opéracomplet d’Ivar Hallström en 1867. La chanson deSibelius Le duc Magnus est le sixième de huitarrangements de poèmes d’Ernst Josephson (1851-1906), originellement avec accompagnement depiano, composée à Berlin en 1909. Les paroles deJosephson inspirèrent Sibelius à composer cer-taines de ses chansons les plus impressionnantesdont Jubal et Roses funèbres. Le duc Magnus estla seule de ces chansons à avoir été orchestrée parSibelius même – pour Aino Ackté en 1912. On alongtemps cru la partition disparue car elle ne futredécouverte qu’en 1994.

Sibelius travailla sur une pièce pour orchestresur le thème de Luonnotar (qu’on peut traduireassez grossièrement par « esprit de la nature ») tirédu Kalevala en 1905-06 mais cette œuvre aboutità la fantaisie symphonique La Fille de Pohjola. Ilretourna à l’histoire quelques années plus tard etcomposa Luonnotar op. 70, une grande pièce poursoprano et orchestre – en partie une chanson avecorchestre, en partie un poème symphonique avecvoix. Avec ses sonorités originales et sa ligne vo-cale osée (et extrêmement difficile), Luonnotar estun sommet indisputé dans son œuvre vocal. Letexte est la propre adaptation de Sibelius de l’his-toire de la création à partir de la première rune duKalevala. Fille des Cieux, Luonnotar vient sur laterre et parcourt les océans pendant 700 ans. Si-nistrée par un gros orage, elle fait appel à Ukko,le chef des dieux. Une sarcelle fait son nid sur les

genoux de Luonnotar mais elle le laisse tomber àl’eau et les éclats d’œuf se transforment en soleil,ciel, lune et étoiles. Luonnotar date de l’été 1913 etla création fut donnée par Aino Ackté au festivalde Gloucester en Angleterre le 10 septembre 1913.Ackté écrivit à Sibelius : « Luonnotar est brillanteet magnifique… J’en suis renversée. »

Le chant de Väinämöinen pour chœur mixteet orchestre est aussi un arrangement du Kalevalaet date de la dernière grande phase productive dela carrière de Sibelius. Il fut commandé par la So-ciété pour l’éducation populaire pour un festivalde chant à Sortavala où Robert Kajanus en dirigeala création le 26 juin 1926. Quoique une composi-tion contemporaine au poème symphonique Ta-piola – une pièce qui mène l’unité et à la concen-tration thématiques à l’extrême – Le chant deVäinämöinen en diffère considérablement. L’in-troduction orchestrale prescrit le ton cérémonielpour l’œuvre en entier. A l’entrée du chœur cepen-dant, l’orchestre se contente d’un rôle en majeurepartie accompagnateur ; la partie pour chœur estécrite dans le style homophonique utilisé par Si-belius dans les arrangements du Kalevala depuisle début de sa carrière. Vers la fin, on reconnaîtune note d’aigreur provenant de la coda de laSymphonie no 4. Le chant de Väinämöinen fut ladernière cantate terminée par Sibelius et, commeses autres œuvres d’après-guerre dans ce genre –Ma patrie, Chant de la Terre et Hymne de la Terre– elle dégage l’optimisme et la fierté nationale. Lapièce peut être du Sibelius « public » plutôt que« privé » mais le sujet lui tenait vraiment à cœur.


23


Helena Juntunen entreprit ses études vocales àl’âge de 15 ans au conservatoire d’Oulu. En au-tomne 1996, elle entra dans la classe d’AnitaVälkki à l’Académie Sibelius. Ella a aussi étudiéavec Elisabeth Schwarzkopf, Harmut Höll, Mit-suko Shirai et Ilmo Ranta. Ses succès à des con-cours comptent le premier prix au concours dechant Timo Mustakallio et de Lappeenranta et leGrand Prix de l’Opéra de Tampere. Ella maîtriseun vaste répertoire d’opéra ; en plus de chanter àl’Opéra National Finlandais, elle s’est produiteaux Etats-Unis, chantant le rôle de Marguerite(Faust) au Connecticut et donnant un récital auCarnegie Hall. Elle a été soliste avec la plupartdes grands chefs et orchestres finlandais.

Gagnant du célèbre prix « Singer of the World » auConcours international de chant à Cardiff en 2003,Tommi Hakala obtint son diplôme avec distinc-tion spéciale à l’Académie Sibelius à Helsinki en1998. Ses mentors comptent Esa Ruuttunen,Jaakko Ryhänen et Roland Hermann. Il fréquentales classes de maître de Mark Tatlow, Peter Berneet François Leroux et il reçut la première bourseMatti Salminen en 1977 ainsi qu’une bourse de lafondation Richard Wagner à Bayreuth. Il gagnaaussi le prix de théâtre allemand IHK (1999) et lepremier prix au concours de chant Merikanto en2001. Ses premiers engagements le menèrent àplusieurs maisons d’opéra en Allemagne et en Fin-lande ainsi qu’à un contrat d’invité à l’Opéra natio-nal finlandais. Il fut ensuite engagé par les opérasde Nuremberg et de Leipzig, il a chanté au festivald’opéra de Savonlinna et il a souvent été invité à seproduire sur diverses scènes d’opéra et de concert.

Jyrki Korhonen, basse, a étudié à l’AcadémieSibelius à Helsinki et fréquenté le Studio inter-national d’opéra à Zurich. Il s’est produit commeartiste invité dans des maisons d’opéra partout enEurope et il a chanté avec l’Orchestre philharmo-nique de Berlin, l’Orchestre symphonique de Lon-dres et au festival Musica Canarias, au CaecarioFestival Israel, au festival d’opéra de Savonlinnaet au festival de Bayreuth. Il signa un engagementpermanent à l’Opéra national finlandais en 2001.Jyrki Korhonen a travaillé avec d’éminents chefsd’orchestre dont Daniel Barenboim, NikolausHarnoncourt, Mikko Franck, Leif Segerstam, sirSimon Rattle et Riccardo Chailly.

Dominante est un chœur mixte fondé en 1975 quipuise la majorité de ses membres à l’UniversitéTechnique d’Helsinki. Le chœur s’est gagné la ré-putation d’un ensemble jeune et dynamique re-connu pour son audace et sa flexibilité. Le directeurartistique du chœur est, depuis 1981, Seppo Murto.Dominante a interprété les œuvres maîtresses durépertoire avec l’Orchestre symphonique de laradio finlandaise, la Tapiola Sinfonietta, l’Orches-tre philharmonique d’Helsinki et l’Orchestre sym-phonique de Lahti ; il a également travaillé avecl’Opéra National de Finlande et le Théâtre muni-cipal d’Helsinki. Dominante s’est de plus produiten concert à travers le monde.

Sous la direction de son chef attitré Osmo Vänskä,l’Orchestre symphonique de Lahti (SinfoniaLahti) est devenu l’un des plus remarquables del’Europe. Depuis l’an 2000, l’orchestre a sa rési-dence à la salle de bois Sibelius (à l’acoustique de

24


réputation internationale de la compagnie new-yorkaise Artec Consultants). Il a entrepris plu-sieurs éminents projets d’enregistrement pourBIS, gagnant deux prix Gramophone, le GrandPrix du Disque de l’Académie Charles Cros etdeux « Prix Classique de Cannes ». En 2004, l’or-chestre mérita un disque de platine pour son enre-gistrement de « Sibelius – Musique tirée du filmde Timo Koivusalo » ; il a aussi gagné plusieursdisques d’or, par exemple pour ses enregistre-ments de la version originale du Concerto pourviolon de Sibelius (1992) et d’« Hymnes fin-landais » (2001). La formation s’est produite à denombreux festivals de musique dont les Proms dela BBC à Londres et le festival des Nuits Blanchesà St-Pétersbourg. Elle a joué à Amsterdam, auMusikverein à Vienne et au Symphony Hall à Bir-mingham en plus d’avoir fait des tournées enAllemagne, Russie, Espagne, Chine, au Japon etaux Etats-Unis. En 2003, les critiques de musiquejaponais choisirent l’exécution de Kullervo deSibelius par l’Orchestre symphonique de Lahticomme meilleur concert classique de l’année auJapon.

Osmo Vänskä a commencé sa carrière musicalecomme clarinettiste, occupant le poste de princi-pal assistant à l’Orchestre philharmonique d’Hel-sinki pendant plusieurs années. Après avoir étudiéla direction à l’Académie Sibelius à Helsinki, ilgagna le premier prix du Concours internationalde Besançon pour jeunes chefs d’orchestre en1982. Sa carrière de direction compte des engage-ments importants avec par exemple la SinfoniettaTapiola, l’Orchestre symphonique de l’Islande et

l’Orchestre symphonique écossais de la BBC. Il estactuellement chef principal de l’Orchestre sym-phonique de Lahti en Finlande et, depuis 2003,directeur musical de l’Orchestre du Minnesota. Sonrépertoire est exceptionnellement vaste, passantde Mozart et Haydn par les romantiques à ungrand choix de musique contemporaine ; ses pro-grammes renferment régulièrement des créationsmondiales. Ses nombreux enregistrements sur éti-quette BIS continuent de s’attirer les éloges lesplus éloquents. En l’an 2000, le président de laFinlande remit à Osmo Vänskä la médaille ProFinlandia ; en 2002, il recevait la Prix de Musiquede la Société philharmonique royale à Londres.En 2005, il fut nommé Chef de l’année par Mu-sical America et il obtint la Médaille Sibeliuspour son travail avec l’Orchestre symphonique deLahti.

25


Kullervon valitus (Kullervo’s Lament), from Op. 7Voi poloinen, päiviäni, Woe my day, O me unhappy,voipa, kurja, kummiani, Woe to me and all my household,[voi] kun pi’in sisarueni, For indeed my very sister,turmelin emoni tuoman! I my mother’s child have outraged!Voi isoni, voi emoni, Woe my father, woe my mother,voi on valtavanhempani! Woe to you, my aged parents,Minnekä minua loitte, To what purpose have you reared me,kunne kannoitte katalan? Reared me up to be so wretched!Parempi olisin ollut Far more happy were my fortune,syntymättä, kasvamatta, Had I ne’er been born or nurtured,ilmahan sikeämättä, Never in the air been strengthened,maalle tälle täytymättä. Never in this world had entered.Eikä surma suorin tehnyt, Wrongly I by death was treated,tauti oike’in osannut, Nor disease has acted wisely,kun ei tappanut minua, That they did not fall upon me,kaottanut kaksiöisnä. And when two nights old destroy me.

Kalevala, runo 35: 271-286 Translation: W.F. Kirby

Serenade, JS 168Dagen förlåter de mörknande zoner. The day is shadowed by darkening zones.Klagan då åter, I smäktande toner. Lament again, ye languishing tones.Ljuvt skake er röst min Olympias bröst. Soft shake your voice my Olympia’s breast.

Härligt Azuren av eldar besjälas. Glorious Azure by fires inspired.Kärligt Naturen och Natten förmälas. Lovingly Nature and Night are wed.Dock vakar din själ, du Olympias träl! But thy soul keeps vigil, thou Olympia’s thrall!

Häcken tycks sörja att Solen är gången. The hedgerows mourn when the Sun has gone.Näcken hörs börja den klagande sången. The Water Sprite begins its lamenting song.Mer klagande gå mina toner ändå. But my notes lament even more.

Dvalan kring lundar och ängar sig sprider. Torpor spreads over meadow and grove.Svalan hon blundar och turturn ej kvider, The swallow sleeps and the dove does not moan.dock kvider din vän min Olympia! än. But your loved-one mourns, my Olympia, still!

Rusad av glansen ej fjärilen ilar. Drunk with splendour the butterfly stays.Tjusad i dansen hos Rosen han vilar. Charmed by the dance of the Rose he rests.När vilar jag varm vid Olympias barm? When rest I warm at Olympia’s breast?

4

3

26


Ljuder förgäves ej cittran min smärta, Not in vain sings the zither my pain,sjuder och häves ej fåfängt mitt hjärta, My heart does not simmer and heave in vain,förtjusning och liv med en vink mig då giv! Life and joy with a sign you may give.

Zonen med löje du lossar och tiger. With laughter your girdle you loose and are silent.Tronen förnöje och sömn du bestiger. Abandon your throne and ascend to sleep.Med daggiga hår i dalen jag står. With dew-soaked hair I stand in the valley.

Månen beströmmar med silverljus famnen. The moon on your lap sheds silver light.Lånen, I drömmar! av älskaren hamnen. Borrow, you dreams!, the lover’s shelter.Till hjärtat en stig. Gån och bedjen för mig. A path to the heart. Go and pray for me.

Erik Johan Stagnelius Translation: John Skinner

I natten (In the Night), Op. 38 No. 3Tyst är lunden och sjön, som kysst, Still the grove, and the lake that kissedstrandens somnade ros är tyst. The sleeping rose of the beach is still.Aftonskimret, som milt besken The evening glow, that softly felltempelkullen, har bleknat ren On hilly temple, has fadedstilla, drömmande, stilla. Silent, dreamily silent.

Tysta stjärnor ur havet gå, Quietly stars emerge from the sea,stilla palmernas kronor stå, Still the leaves of the palm tree,sen därunder i myrtenskog, Down, below, in myrtle woods,vinden suckade nyss och dog The wind sighed once, and expiredstilla, drömmande, stilla. Silent, dreamily silent.

Trött najad har på mossig bädd, Sleepy naiad on mossy bedsjunkit ned vid sin urnas brädd, Has lain down by the lip of her urn,sövd av sorlande källans sus: Lulled by the murmur of rippling well:barmen häves i månens ljus Her bosom stirs in the beam of the moonstilla, drömmande, stilla, Silent, dreamily silent.

medan hon ser i ljuvlig dröm While in sweetest dream she seesstelnad, kristallren, tidens ström Frozen, crystal, the stream of timeoch all världen från ve och harm And all the world, from pain and harmsomnad in på Allfaders arm. Fled to rest on the Father’s arm.stilla, drömmande, stilla. Silent, dreamily silent.

Viktor Rydberg Translation: Leif Hasselgren

5

27


/ Impromptu, Op. 19[Backospräster:] ”Du, som leder stjärnornas strålande kor, [Bacchic Priests:] ‘Thou, who leads the chorus of radiant stars,de nattliga jubelhymnernas drott, Prince of nightly hymns of praise,sköne olympiske gosse, Fair Olympian youth,kom, o kom med svärmar av yra, naxiska ungmör, kom! Come, o come with throngs of dizzy Naxian maidens, come!kom med nymfers flock, som kring dig i nattlig kordans Come with thy flock of nymphs, circling in nightly dancefira sin konung Iackos!” In honour of their King Iacchus!’

[Unge hellener:] Gossar och flickor, [Young Hellenics:] Youths and maids,härlig är livets Sweet is the rosyrosiga morgon. Dawn of life.Luftiga, ljuva, Light and lovely,mysande timmar Convivial hourssväva i lätta, Drift in airyflyktiga rader Fleeting rowsöver dess nejds Across its realm’selysiska vår. Elysian spring. Snabba, o snabba Swift, so swiftäro de sköna, Are the fairhimmelska väsen, Heavenly beings,flyende hän mot Soaring towardsstrålande fjärran; A radiant distance;medan er egen While your ownglättiga kor Gleeful choirföres av ödet Is brought by fatebort till ett motsatt To a differentlymörknande fjärran… Darkening distance…Skynden, o skynden, Hasten, oh hasten,flickor och gossar, Maidens and youths,skynden att bryta Hasten to breakluftiga kedjan, The airy chain, skynden att slå i Hasten to shackle innjutningens bojor Fetters of pleasuredessa olympiskt These Olympicallyleende, ljuva, Smiling, sweet,flyktiga barn! Fleeting children!Här ur vår ena From one trembling dallrande vågskål Scale of the balanceplockar beständigt The cruel Moiramoiran den grymma Forever removesfröjdernas gyllne The golden pleasures,

76

28


räknade vikter, Measured and weighed;kastar i andra, Into the othersjunkande vågen Sinking scale goesslappade sinnens, The heavy lead of mattade krafters, Dulled senses,mödors och sorgers Wasted powers,tyngande bly… Toil and grief…Hastigt som facklan Swift as the torch,fångas och flyr från Caught and flunghand och till hand i From hand to hand inpanateneiska Panatheniannattliga festen, Nightly feast,måsten I lämna You must leaveungdomens evigt Youth’s eternalbrinnande fackla Burning torchtill de bakom er To those behind,ilande yngre Darting youngerrosiga släkten, Fresh people,medan I själva While you sink downsjunken i ålderns In the darkening dusk svartnande skuggor, Of old age, sjunken i gravens In the silenttigande natt… Night of the grave…Kindens som ängens The bloom of cheekblommor förblekna, And meadow both fade,svallande lockar Flowing locksglesna som lundars Dwindle like leaveshöstliga kronor. In autumnal groves.Strålande blickar Shining eyesslockna som festers Fade like flickeringtynande lampor. Lamps at a feast.Skynden, o skynden, Hasten, oh hasten,gossar och flickor, Maidens and youths,skynden att tömma Hasten to emptyfröjdernas nektar! The nectar of pleasure!Kransa pokalen, Encircle the cup,slut till ditt ännu To your still amoroussvärmande hjärta, Breast, clasp flicka, din gosse, Maiden, your youth,gosse, din mö! Youth, your maid!

Viktor Rydberg Translation: Leif Hasselgren

29


Höstkväll (Autumn Evening), Op. 38 No. 1Solen går ned, The sun goes down och molnen vandra med vefullt sinne And the clouds wander in woeful moodhän över skummande sjö, Beyond the foaming lake, över susande skogars skymning. Over twilight of sighing forests.Måsen skriar på ödsligt skär The seagull screams on a desolate rock,falken dväljes i klyftans skygd The falcon stays in his crevice,trött att jaga han gömt sin näbb Tired of hunting, he hides his beaki vingens av skurar tyngda dun. In the rain-heavy down of his wing

Solen gick ned, The sun went down,det mörknar allt mer över moens furor, It darkens over moorland pines.mörknar om bergen, Darkens round the mountains,där ränniln suckar i ljung och mossa. Where the rivulet sighs in moss and heather.Tvinsjukt dröjer ett gulblekt sken A sallow gleam stays languishingöver västliga kullars rand. Over the rim of the western hills.Dagens viskande avsked tonar The whispering day’s farewellsorgset i tätnande skuggor bort. In thickening shadows fades sadly away.

Regnets fall på hällarna The falling rain on the rockssorlar av vemods sägner Murmurs with gloomy tales,födda av molnens jord Born of the earth in the clouds kringsvävande skumma tankar; Overhanging, darkening thoughts;sjöns emot stranden brutna våg The lake’s wave breaking on the shore,brusar av dunkla ödens gång, Clamorous with gloomy fortunes past,röster, skälvande hemskt av smärta, Voices dismally trembling in painropa i stormen ur skogens djup. Call in the storm from the forest’s deep.

Ensam ute i öde nejd Out alone in a desolate place, mot fuktig klippa lutad, Against a damp rock leaning,står förtrollad en vandrare, A wanderer stands enchantedlyss och njuter. And listens with pleasure.Känner hans själ en samklang Does his soul feel the harmonymed sången, som höjes av stjärnlös natt? With the song that is raised by the starless night?Dör hans ve som en sakta ton Does his grief die like a gentle notei höstens väldiga sorgedikt? In the mighty autumnal lament?

Viktor Rydberg Translation: John Skinner

9

30


Hertig Magnus (Duke Magnus), Op. 57 No. 6Hertig Magnus från sitt fönster Duke Magnus, from his window, drömmande ser Vätterns bölja Dreamingly looks at Lake Vättern’s waves,månbelyst och sval och klangrik Moonlit and cool and full of sounds,slottets fasta murar skölja; Lapping against the castle’s strong walls.

tunga kval hans själ förvirrat, Deep gloom has anguished his soulatt sin gode far han mistat, Since he lost his good fatheroch att blod i strömmar flutit And blood has flowed in rivers,för hans bröders skull, som tvistat. For the sake of his brothers’ animosity.

Hertig Magnus från sitt fönster Duke Magnus, from his window,ser i vattnets ljusa dager Sees in the bright watersliten sjönymf ljuvligt vagga, A little water-nymph, rocking vivaciouslysjungande och fri och fager: Singing and free and beautiful:

”Hertig Magnus”, så hon sjunger, ‘Duke Magnus,’ she sings,”kom till mig från slottet höga, ‘Come to me from high in the castle,att ditt ädla sjuka hjärta To bathe your noble, sick hearti den svala böljan löga, In the cool waves.

låt mig kyssa få din tinning, Grant me leave to kiss your brow,sköna prins, låt dig beveka, Fair prince, I implore you,kasta dig i mina armar, Cast yourself into my arms,på gullharpan skall jag leka!” I shall play on a golden harp!’

Hertig Magnus från sitt fönster, Duke Magnus, from his window,tjusad utav nymfens fägring, Enchanted by the nymph’s beauty,sprang i vattnet, lät sig föras Jumped into the water, let himself be led awayav sin undersköna hägring, By the wondrously fair illusion,

bars omkring tills morgon grydde He was carried around until dawnav den väna vattuanden, By the fair spirit of the water,och blev funnen bland violer, And he was found among violets,oskadd, slumrande på stranden. Unharmed, slumbering on the lake shore.

Ernst Josephson

10

31


Luonnotar, Op. 70Olipa impi, ilman tyttö, Air’s young daughter was a virgin,Kave Luonnotar korea, Fairest daughter of creation.Ouostui elämätään, Long did she abide a virgin,Aina yksin ollessansa, Dwelling ever more so lonelyAvaroilla autioilla. In those far-extending deserts.

Laskeusi lainehille, After this the maid descendingAalto impeä ajeli, Sank upon the tossing billows,Vuotta seitsemän sataa Seven long centuries together.Vieri impi veen emona, Then she swam, the Water-MotherUipi luotehet, etelät, Southward swam and swam to north-west.Uipi kaikki ilman rannat. Swam around in all directions.

Tuli suuri tuulen puuska, Then a sudden mighty tempestMeren kuohuille kohotti. Drove the billows of the waters.”Voi, poloinen, päiviäni. ‘Oh how wretched is my fortuneParempi olisi ollut Better were it I had tarried,Ilman impenä elää. Virgin in the airy regions.Oi, Ukko, ylijumala! Ukko, thou of Gods the highestKäy tänne kutsuttaissa.” Hasten here for thou art needed.’Tuli sotka, suora lintu, Then a beauteous teal came flyingLenti kaikki ilman rannat, Flew around in all directions,Lenti luotehet, etelät, Southward flew and flew to north-west,Ei löyä pesän soia. Searching for a spot to rest in.

”Ei, ei, ei. ‘No! No! No!Teenkö tuulehen tupani, Should I make the wind my dwelling.Aalloillen asuinsiani, Should I rest it on the billows.Tuuli kaatavi, Then the winds will overturn it,Aalto viepi asuinsiani.” Or the waves will sweep it from me.’

Niin silloin veen emonen, Then the Mother of the WatersNosti polvea lainehesta. From the waves her knee uplifted;Siihen sorsa laativi pesänsä, Gentle there the teal alightingAlkoi hautoa. So she might her nest establish

Impi tuntevi tulistuvaksi. Then the maiden felt a burningJärkytti jäsenehensä. And her limbs convulsive shaking,Pesä vierähti vetehen, Rolled the eggs into the waterKatkieli kappaleiksi. And to splinters they were broken,

Muuttuivat munat kaunoisiksi: And to fragments they were shattered.Munasen yläinen puoli From the egg’s upper fragment

11

32


Yläiseksi taivahaksi, Rose the lofty arch of heaven,Yläpuoli valkeaista, From the white the upper fragmentKuuksi kumottamahan, Rose the moon that shines so brightly;Mi kirjavaista, All that in the egg was mottledTähiksi taivaalle, Now became the stars in heaven.Ne tähiksi taivaalle. Now became the stars in heaven.

Freely adapted from the Kalevala, runo 1: 111-242 Translation: W.F. Kirby

Väinön virsi (Väinämöinen’s Song), Op. 110Vaka vanha Väinämöinen Väinämöinen, old and steadfast,itse maalle mentyänsä Went back likewise to his country,löyti Sammon muruja, But he took the Sampo’s fragments,kirjokannen kappaleita And the fragments of the cover,rannalta merelliseltä, From the lakeshore where he found them,hienoiselta hietikolta. From the fine sand of the margin.

Saattoi Sammon muruset, And he sowed the Sampo’s fragments,kirjokannen kappalehet And the pieces of the cover,nenähän utuisen niemen, Out upon the jutting headland,päähän saaren terhenisen, On the misty island’s summit,kasvamahan, karttumahan, That they there might grow and flourish,saamahan, satoamahan Might increase and yield their produce,oluiksi ohraisiksi, As the ale obtained from barley,leiviksi rukihisiksi. As the bread that rye is yielding.

Siinä vanha Väinämöinen Then the aged Väinämöinen,itse tuon sanoiksi virkki: Spoke aloud the words which follow:”Anna Luoja, suojumala, ‘Grant, O Jumala, Creator,anna onni ollaksemme, That we now may live in comfort,hyvin aina elääksemme, And be joyous all our lifetime,kunnialla kuollaksemme And thereafter die in honour,suloisessa Suomenmaassa, In our pleasant land of Suomi,kaunihissa Karjalassa! And in beautiful Carelia.

”Varjele, vakainen Luoja, ‘Keep us, O thou great Creator,kaitse, kaunoinen Jumala, Guard us, Jumala most gracious,miesten mielijuohtehista, From the men to us unfriendly,akkojen ajatuksista! And from that old woman’s malice,Kaa’a maalliset katehet, Guard us from terrestrial evils,ve’elliset velhot voita! And the spells of water-sorcerers.

12

33


”Ole puolla poikiesi, ‘O protect thy sons for ever,aina lastesi apuna, May’st thou always aid thy children,aina yöllisnä tukena, Guard them always in the night-time,päivällisnä vartijana, And protect them in the daytime,vihoin päivän paistamatta, Lest the sun should cease from shining,vihoin kuun kumottamatta, Lest the moon should cease from beaming,vihoin tuulen tuulematta, Lest the winds should cease from blowing,vihoin saamatta satehen, Lest the rain should cease from falling,pakkasen palelematta, Lest the Frost should come and freeze us,kovan ilman koskematta! And the evil weather harm us.

”Aita rautainen rakenna, ‘Build thou up a fence of iron,kivilinna liitättele And of stone a castle build us,ympäri minun eloni, Round the spot where I am dwelling,kahen puolen kansoani, And round both sides of my people,maasta saaen taivosehen, Build it up from earth to heaven,taivosesta maahan asti, Build it down to earth from heaven,asukseni, ainokseni, As my own, my lifelong dwelling,tuekseni, turvakseni. As my refuge and protection,Jottei liika liioin söisi, That the proud may not devour us,vastus viljalta vitaisi And they may not spoil out harvests,sinä ilmoisna ikänä, In the course of all our lifetime,kauna kullan valkeana!” When the golden moon is shining.’

Kalevala, runo 43: 385-434 Translation: W.F. Kirby

34


The Spirit of Nature Wood Architecture Award is named after Jean Sibelius’s masterpiece Luonnotar (the ‘Spirit ofNature’ from the Finnish national epic, the Kalevala). In 1999 the Wood in Culture Association (Puu kulttuurissa ry)established this international wood architecture award to promote the use and image of timber. The award is givenevery second year to a person whose work exemplifies a progressive and creative use of timber. The award gala isheld at the Sibelius Hall, Lahti, and recipients to date have been Renzo Piano, Kengo Kuma and Richard Leplastrier.

Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinto on nimetty Sibeliuksen Luonnotar-teoksen englanninkielisen nimenmukaan. Vuonna 1999 Puu kulttuurissa ry perusti tämän kansainvälisen palkinnon edistääkseen kulttuurin kei-noin puumateriaalin käyttöä ja imagoa. Palkinto myönnetään joka toinen vuosi rakennustaiteellisista ansioistahenkilölle tai ryhmälle, joka on töissään osoittanut puumateriaalin etevää ja luovaa käyttöä. Palkinto on toistai-seksi aina jaettu Sibeliustalossa Lahdessa. Palkinnon ovat tähän mennessä saaneet Renzo Piano, Kengo Kuma jaRichard Leplastrier.

RECORDING DATA

Recorded in January 2004 (1, 2, 8, 12); May 2005 (3-5); August 2004 (6-7); August 2005 (9-11) at the Sibelius Hall, Lahti, FinlandRecording producer: Marion Schwebel (1, 2, 8, 12); Uli Schneider (3-5); Ingo Petry (6-7, 9-11)Sound engineer: Thore Brinkmann (1, 2, 8, 12); Jens Braun (3-7); Hans Kipfer (9-11)Digital editing: Christian Starke, Matthias Spitzbarth, Bastian Schick, Uli SchneiderRecording equipment: Neumann microphones; Studer Mic AD 19 pre-amplifier; Yamaha DM1000 mixer; Pro Tools Digi O2 HD recording;

Stax and Sennheiser HD 600 headphones (1, 2, 8, 12); Neumann microphones; 2 RME Octamic pre-amplifiers; 2 Studer Mic AD19pre-amplifiers; Yamaha DM1000 mixer; Samplitude hard disc recording; Stax and Sennheiser headphones (3-5); Neumannmicrophones; Yamaha 02R mixer; ProTools and Digi Design HD recording; Sennheiser headphones (6-7); Neumann microphones,RME Octamic microphone pre-amplifier; Yamaha DM1000 mixer; Samplitude hard disc recording; Stax headphones (9-11)

Project adviser: Andrew BarnettExecutive producer: Robert Suff

BOOKLET AND GRAPHIC DESIGN

Cover text: © Andrew Barnett 2006Translations: Teemu Kirjonen (Finnish); Horst A. Scholz (German); Arlette Lemieux-Chené (French)Front cover illustration: Alix DrydenPhotograph of Osmo Vänskä: © Seppo J.J. Sirkka / Eastpress OyTypesetting, lay-out: Andrew Barnett, Compact Design Ltd., Saltdean, Brighton, England

BIS CDs can be ordered from our distributors worldwide. If we have no representation in your country, please contact:BIS Records AB, Stationsvägen 20, SE-184 50 Åkersberga, SwedenTel.: 08 (Int.+46 8) 54 41 02 30 Fax: 08 (Int.+46 8) 54 41 02 [email protected] www.bis.se

BIS-CD-1565 © & 9 2006, BIS Records AB, Åkersberga.

D D D

35

The Lahti Symphony Orchestra is supported in this recording

project by the Finnish PerformingMusic Promotion Centre (ESEK)


SibeliusSpirit of NatureSongs, Cantatas andOrchestral Works

Lahti Symphony OrchestraOsmo VänskäHelena JuntunenTommi HakalaJyrki KorhonenDominante Choir

Osmo Vänskä

BIS-CD-1565

BIS-CD-1565 f/b copy 2/22/06 12:51 PM Page 1

bis-cd-1565 f/b copy 2/22/06 12:51 pm page 1 sibelius · tommi hakala baritone[4, 5] helena...

Documents