esiopetusvuoden palvelukokonaisuudet lasten …deynoot-schaub & riksen-walraven, 2005, s. 288)...

VarhaiskasvatuksenTiedelehti JournalofEarlyChildhoodEducationResearch Volume7,Issue1 2018, 147–169

©2018 AnniKauppinenandMaaritAlasuutari&SuomenVarhaiskasvatusry.–EarlyChildhoodEducationAssociationFinland. Peer-reviewunderresponsibilityoftheeditorialboardofthejournal ISSN2323-7414; ISSN-L2323-7414 online

Esiopetusvuodenpalvelukokonaisuudetlastenhyvinvoinninjayhden-vertaisuudennäkökulmista

AnniKauppinena&MaaritAlasuutarib

aJyväskylänyliopisto,s-posti:[email protected]äskylänyliopisto

TIIVISTELMÄ: Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisiapalvelukokonaisuuksiaesiopetusikäistenopetuksen jahoidon järjestelyt Suomessamuodostavat sekä tarkastella niitä lasten hyvinvoinnin sekä keskinäisenyhdenvertaisuuden näkökulmista. Hyvinvoinnin kuvaajina käytetäänvuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä sekä opetuksen ja hoidon pysyvyyttä.Tutkimukseenhaastateltiinpuhelimitsevarhaiskasvatuksenesimiehiäkymmenessäeri kunnassa. Tulokset osoittavat, että kunnissa on käytössä suurimäärä erilaisiaesiopetusikäistenopetuksenjahoidonpalvelukokonaisuuksia.Palvelukokonaisuudeteroavat toisistaan lasten hyvinvoinnin näkökulmasta erityisesti yksittäisen lapsenopetuksen jahoidonpysyvyydenosalta:esiopetus jasitä täydentävähoitovoidaanjärjestää yhdessä, kahdessa tai jopa kolmessa eri ryhmässä. Ryhmät saatetaanjärjestää myös eri paikoissa. Lisäksi eroja löydettiin vuorovaikutussuhteisiinvaikuttavissa tekijöissä. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, ettäesiopetusvuoden palvelujen järjestämiseen ei ole tällä hetkellä Suomessa yhtävakiintunuttatapaa,vaanvaihtelutovatsuuriasekäkuntienvälilläettäniidensisällä.Siten voidaanmyös kysyä, toteutuuko esiopetusikäisten lasten yhdenvertaisuus jakoulutuksellinentasa-arvo.

Asiasanat:esiopetus,varhaiskasvatus,hyvinvointi,yhdenvertaisuus

ABSTRACT: The aim of this study is to examine how are the arrangements ofeducation and care of children in pre-primary education organized in Finnishmunicipalities.Theorganizationofeducationandcareisanalyzedfromtheviewpointofchildren’swelfareandequality.Intheanalysisofwelfare,thefocusisinthefactorsthatimpactinteractionandthestabilityofeducationandcare.Tenmanagersofearlychildhood education from different municipalities were interviewed. The resultsshowthattheorganizationofeducationandcareofchildreninpre-primaryeducationvaryconsiderablyinthemunicipalities,especially,whenconsideringthestabilityof

148

Kauppinen&Alasuutari. VarhaiskasvatuksenTiedelehti — JECER 7(1) 2018,147–169.http://jecer.org/fi

education and care. Pre-primary education and its complementary care can bearrangedinone,twooreventhreedifferentclasses.Theclassescanbesituatedindifferent premises. In addition, differences were found in the factors that impactinteraction. In all, the variation between and within the municipalities in theeducationandcareservicesofchildreninpre-primaryeducationseemstobewide,andmayrisktheeducationalequalityofchildren.

Keywords:pre-primaryeducation,earlychildhoodeducation,welfare,equality

Johdanto

Esiopetus ja siihen liittyvät varhaiskasvatuspalvelut ovat olleet vilkkaan poliittisenkeskustelun kohteena parin viime vuoden aikana. Vuonna 2017 julkaistuVarhaiskasvatuksentiekartta(Karila,Kosonen&Järvenkallas,2017)esittimaksuttoman,vapaaehtoisenesiopetuksenulottamistaviisivuotiaisiin.Tämänseurauksenahallitusonkäynnistänyt kokeilun viisivuotiaiden 20 viikkotunnin maksuttomastavarhaiskasvatuksestasyksyllä2018.Toinenpaljonkeskusteluaherättänytaiheonolluthallituksen esitys esiopetusikäisten varhaiskasvatusoikeuden muuttamisestakerhotoiminnaksi.Käytännössäkyseonsiitä,mitenjamissälapsenesiopetuksenlisäksitarvitsemat kasvatus- ja hoitopalvelut järjestetään. Tutkimuksessa esiopetusvuodenpalveluita eli esiopetusta, varhaiskasvatusta, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa sekävuorohoitoa on yleensä tarkasteltu toisistaan irrallisina (esimerkiksi Brotherus, 2004;Kalliala, 2011; Strandell, 2012).Arkionkuitenkin lapsillekokonaisvaltaista elämää, eiyksittäisiäirrallisiapalasia(Kyrönlampi-Kylmänen,2007).Arjessalapselleovattärkeitäniinmuut ihmiset javuorovaikutussuhteetkuintoimintaympäristöt–niidenpysyvyys,vaihtuvuus, ennakoitavuus ja jatkuvuus.Tässä tutkimuksessa tarkastellaan,millaiseksiesiopetusikäistenlastenarjenkokonaisuusvoimuodostuanykyisessävarhaiskasvatus-ja esiopetusjärjestelmässä. Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin, millaisia ovatesiopetusvuoden palvelukokonaisuudet kolmessa erilaisessa esimerkkitapauksessaerityyppisissä kunnissa. Toiseksi tutkitaan sitä, millaiset ovat lasten hyvinvoinninedellytykset erilaisissa esiopetusvuoden palvelukokonaisuuksissa, ja kolmanneksi,millaisena nämä palvelukokonaisuudet näyttäytyvät lasten keskinäisenyhdenvertaisuudennäkökulmasta.

Tutkimus on osa Tasa-arvon kysymykset lasten päivähoidon, esiopetuksen ja hoidontukien järjestelmissä (CHILDCARE) –projektia, jota rahoittaa Suomen AkatemianStrategisen tutkimuksen neuvosto (SA 293049). Siinä haastateltiin puhelimitsevarhaiskasvatuksen esimiehiä kymmenessä eri kunnassa. Artikkeli etenee siten, että

149


aluksi esitellään esiopetuksen palvelujen järjestämistä Suomessa sekä eritellääntutkimuksen pääkäsitteitä, lasten hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitäesiopetusvuoden palveluissa sekä yhdenvertaisuutta ja koulutuksellista tasa-arvoa.Tämänjälkeenkuvataantutkimuksentoteutus.Tuloksetesitellääntutkimuskysymystenmukaisesti siten, että ensin on vuorossa esiopetusvuoden palvelukokonaisuuksientarkastelu ja tämän jälkeen palvelukokonaisuuksissa toteutuvien hyvinvoinninedellytysten erittely. Viimeisessä tulososassa näitä molempia tarkastellaanyhdenvertaisuuden näkökulmasta. Lopuksi pohditaan tulosten merkitystä ja niistätehtäviäjohtopäätöksiä.

EsiopetusvuodenpalvelujenjärjestäminenSuomessa

Jokaisen lapsen on Suomessa osallistuttava oppivelvollisuusvuotta edeltävänä vuonnavuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaantoimintaan. Huolehtimisvastuu esiopetukseen osallistumisesta on lapsen huoltajilla.Esiopetuksestasäädetäänperusopetuslaissa.Opetuksentavoitteenaonedistääsivistystä,tasa-arvoisuutta ja oppilaiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja kehittääitseäänsekätaatakokomaassariittäväyhdenvertaisuuskoulutuksessa.(Perusopetuslaki1998/628,1§,2§,26§.)

Kaikilla alle oppivelvollisuusikäisillä lapsilla on Suomessa myös oikeusvarhaiskasvatukseen.Varhaiskasvatusonlainsäädännössämääriteltytavoitteelliseksijasuunnitelmalliseksi toiminnaksi, jossa painottuu pedagogiikka (Varhaiskasvatuslaki,2018/540,2§).Varhaiskasvatustaontarjottavavähintään20hviikossa.Kokopäiväinenosallistuminen varhaiskasvatukseen on turvattu ennen oppivelvollisuusikää, mikälilapsenhuoltaja/tovat työssä,opiskelevat taimikälikokopäiväinenvarhaiskasvatusontarpeenesimerkiksilapsenkehityksentukemiseksi(emt.,12§).Lisäksivuorohoitoaonjärjestettävä”tarpeenmukaisessalaajuudessalapselle,jokatarvitseesitävanhemmantaimuunhuoltajantyössäkäynnintaiopiskelunvuoksi”(Varhaiskasvatuslaki2018/540,13§).Varhaiskasvatustavoivatjärjestääkunnat,kuntayhtymättaimuutpalveluntuottajat.Sitä voidaan toteuttaa päiväkodeissa, perhepäivähoidossa tai muunavarhaiskasvatuksena. (Varhaiskasvatuslaki, 2018/540, 1 §.) Esiopetusta voidaan antaaperusopetuksenlisäksimyösvarhaiskasvatuslainmukaisessapäivähoitopaikassa,jolloinesiopetukseen sovelletaan perusopetuslain lisäksi varhaiskasvatuslakia(Perusopetuslaki, 1998/628, 1 §, 2 §). Varhaiskasvatuslaki koskee esiopetusikäisiäpäivähoidossa järjestettävän esiopetuksen lisäksi myös silloin, kun he tarvitsevatesiopetuksen ohella muuta hoitoa ja tuo hoito järjestetään varhaiskasvatuksenympäristöissä.

150


Esiopetuksen paikan määräytymisessä kuntien tulee huomioida, että oppilaalla onmahdollisuus käyttää varhaiskasvatuspalveluita (Perusopetuslaki, 1998/628, 6 §), javastaavastivarhaiskasvatustajärjestettäessäonhuolehdittavalapsenmahdollisuudestaosallistuaperusopetuslainmukaiseenesiopetukseen(Varhaiskasvatuslaki,2018/540,1§). Opetusministeriö linjaa, että vuorohoidossa olevat esiopetusikäiset lapset onhuomioitavaerityisestiesiopetustajärjestettäessä.Heidänopetuksensaonjärjestettävälastenedunmukaisesti,jopayksilöllisestitaijokatapauksessaniin,ettäheidänesiopetus-ja päivähoitopäivistään ei muodostu kohtuuttoman pitkiä ja rasittavia. (Opetus- jakulttuuriministeriö,2011.)

Esiopetusvuoden palveluiden järjestämistä säätelee siis ensisijaisesti kaksi lakia(Varhaiskasvatuslaki 2018/540 ja Perusopetuslaki 1998/628), ja toimintaa ohjaavalainsäädäntö ja opetussuunnitelma muuttuvat kesken päivän samassakin ryhmässä.Lakien soveltaminen on koettu käytännössä hankalaksi (Hujala ym., 2012, s. 70) eikäniidensoveltamiseenoleolemassaselkeitäohjeita(Mahkonen,2015,s.62).

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen lisäksi esiopetusvuoden täydentävää hoitoajärjestetään myös koulun kerhotoiminnassa (ks. esim. Aamulehti 12.4.2016). Koulunkerhotoiminnasta säädetään perusopetuslaissa. Käytännössä perusopetuksen,varhaiskasvatuksen ja kerhotoiminnan lainsäädännöllisestä ohjauksesta seuraa, ettäesimerkiksisäädöksetryhmänkoosta,kasvatushenkilöstönkoulutuksestajaaikuistenjalasten välisestä suhdeluvusta vaihtelevat näissä palvelumuodoissa. Näiden säädöstenvälinenvaihteluonkuvattutaulukossa1.

151


TAULUKKO1 Esiopetustajasitätäydentäväähoitoakoskevalainsäädännöllinenohjaus

EsiopetusVarhaiskasvatus

Aamu-jailtapäivähoito

Lainsäädäntö PerusopetuslakiPäiväkodissatoteutettaessamyösvarhaiskasvatuslaki1

Varhaiskasvatuslaki2 Perusopetuslaki1

Henkilöstö LuokanopettajatLastentarhanopettajatMuutjoillatarvittavakoulutus3

LastentarhanopettajatLastenhoitajatPerhepäivähoitajat4,5,6

Ohjaajat3

Ryhmäkoko Suositus13/20,voidaanylittäätarvittaessa7

Päiväkodissa24(yli3-vuotiailla)2,4Perhepäiväkodissa4/8/124

Eirajoituksia

Suhdeluku Suositus1:13tai2:20(toinenvoiollaavustaja),voidaanylittäätarvittaessa6

Kokopäivähoidossayli3-vuotiailla1:8,osapäivähoidossa1:134

Eimääritelty

Toteuttamispaikat Koulutaipäiväkoti,myösyksityisettoimijat1,2

Päiväkoti,ryhmäperhepäivähoito,perhepäivähoito,myösyksityisettoimijat2

Koulu,järjestöttaiyksityisettoimijat1

Palvelu Esiopetus Esiopetusja/taitäydentävähoito

Täydentävähoito

1Perusopetuslaki1998/6282Varhaiskasvatuslaki2018/5403Asetusopetustoimenhenkilöstönkelpoisuusvaatimuksista1998/9864Asetuslastenpäivähoidosta1973/365Lakisosiaalihuollonammatillisenhenkilöstönkelpoisuusvaatimuksista2005/2726Vuonna 2018 säädetyssä varhaiskasvatuslaissa 2018/540 lastentarhanopettajan ammattinimike onpoistettu ja sen tilalle ovat tulleet varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen sosionomi. Näinaiemmin yhtäläisen lastentarhanopettajapätevyyden tuottaneet kaksi koulutusalaa, sosionomikoulutus jayliopistollinen kasvatustieteen kandidaatin koulutus (varhaiskasvatuksen alalla), on eriytetty toisistaan.Säädökset varhaiskasvatuksen lastenhoitajan ja perhepäivähoitajan pätevyyksistä on myös sisällytettyuudistettuun lakiin. Tämän tutkimuksen aineiston keruu toteutettiin kuitenkin vanhan lainsäädännönvoimassaoloaikana. 7OpetusryhmientilaSuomessa2014,12

152


Hyvinvointi

Lasten hyvinvointi on käsitteenä laaja ja sitä on mahdollista tarkastella useastanäkökulmasta(ks.esimerkiksiTHLLastenhyvinvoinninkansallisetindikaattorit).Tässätutkimuksessa lasten hyvinvoinnin edellytysten käsitteellistämisen välineitä on haettuerityisesti varhaiskasvatustieteen tutkimuksesta. Hyvinvoinnin edellytyksiä eritelläänsitenlastenvuorovaikutussuhteidensekäkasvatuksenpysyvyydenkautta.

Varhaiskasvatuksessa vuorovaikutussuhteisiin vaikuttavatmuunmuassa ryhmän koko,aikuisten ja lastenvälinensuhdelukusekähenkilökunnankoulutus(Hestenes,Cassidy,Shim,&Hedge,2008).Nämätekijätovatyhteydessäyleisemminkinlastenkehitykseen(NICHD,1999).Tässätutkimuksessalastenvuorovaikutussuhteitaeritelläänkinkäyttäenindikaattoreinalapsiryhmänkokoa,aikuistenjalastenvälistäsuhdelukuasekäkasvatus-jahoitopalvelunsäädöstenmääräämäähenkilökunnankoulutustasoa.

Varhaiskasvatuksenryhmäkokojatarkasteltaessaontodettupienelläryhmäkoollaolevanpositiiviinen yhteys sekä vuorovaikutukseen (Gevers Deynoot-Schaub & Riksen-Walraven, 2005, s. 289; Holkeri-Rinkinen, 2009, s. 214) että lasten hyvinvointiin (DeSchipper,Tavecchio,VanIJzendoorn,&Linting,2003,s.313;Rusanen,2011,s.232–239).Koululuokkiatutkittaessaonhavaittupienelläluokkakoollaolevanpositiivinenvaikutussekä lasten kehitykseen (Krueger, 1999; Lindahl, 2005) että akateemiseen jataloudelliseenmenestykseenmyöhemminelämässä(Fredriksson,Öckert,&Oosterbeek,2013). Erityisesti pienestä luokkakoosta hyötyvät matalatuloisten perheiden lapset(Fredriksson, Öckert, & Oosterbeek, 2014). Pienen luokkakoon on havaittu lisäävänopettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta riippumatta oppilaan kognitiivisistakyvyistä taikäyttäytymistyypistä (Folmer-Annevelink,Doolaard,Mascareno,&Bosker,2010).Näinollentämäntutkimuksenoletuksenaon,ettäpienempiryhmäkokoonlapsenhyvinvoinnin kannalta todennäköisemmin parempi vaihtoehto kuin suurempiryhmäkoko.

Vuorovaikutukseenvaikuttaaryhmäkoonlisäksiaikuistenjalastenvälinensuhdelukuelise,kuinkamontalastaryhmässäonyhtäaikuistakohden.Suhdeluvunpienentämiselläontodettu olevan positiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin sekä lapsen ja aikuisenväliseen vuorovaikutukseen (De Schipper ym., 2006, s. 871, 873). Suuremmansuhdeluvun taas on todettu vaikuttavan negatiivisesti vuorovaikutukseen (GeversDeynoot-Schaub & Riksen-Walraven, 2005, s. 288) sekä yksilölliseen hoivaan,palautteenantoonjakielelliseenmallintamiseen(Sandstrom,2012,s.155).

Myöstyöntekijänkoulutuksellaontutkimustenmukaanvaikutustavuorovaikutukseen.Korkeampikoulutuslisäätyöntekijöidensensitiivisyyttälastenkanssa(Burchinal,Cryer,

153


&Clifford,2002;Kalliala,2011,s.250;OECD,2012,s.11)sekävuorovaikutuksenlaatuajaikätasoistasopivuutta(Hestenesym.,2008).Työntekijöidenkoulutusmyösparantaahoidon vakautta ja virikkeellisyyttä (OECD 2012, s. 11). Lisäksi se edistääkokonaisvaltaisesti lasten kehitystä (OECD 2012, s. 11) ja heidän kielellisiä taitojaan(Burchinalym.,2002).

Vuorovaikutussuhteiden lisäksi lasten hyvinvointia eritellään tässä artikkelissakasvatuksenpysyvyydenkäsitteenavulla.Tutkimustenmukaanihmissuhteidenpysyvyyssekä suhteessa aikuisiin että vertaisiin lisää lasten hyvinvointia päivähoidossa (DeSchipper ym., 2003; Kalland, 2012, s. 55; Rusanen, 2011, s. 233–238), ja oma ryhmätuttuineihmisineenpitääyllälastenturvallisuudentunnetta(Holkeri-Rinkinen,2009,s.214). Kasvatuksen pysyvyyttä voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta:kasvatusjärjestelyjen pysyvyys, pitkäaikainen pysyvyys ja päivittäinen pysyvyys.Kasvatusjärjestelyjen pysyvyydellä tarkoitetaan sitä, osallistuuko lapsi yhteen vaiuseampaanrinnakkaiseenvarhaiskasvatus-taipäivähoitojärjestelyyn.Yksijärjestelyonkyseessäesimerkiksi silloinkun lapsi osallistuu sekäesiopetukseenettä täydentäväänhoitoon samassa päiväkotiryhmässä. Jos hän sen sijaan osallistuu esimerkiksiesiopetukseen perusopetuksen ryhmässä ja täydentävään hoitoon päiväkotiryhmässä,hän käyttää kahta järjestelyä. Pitkäaikainen pysyvyys tarkoittaa kasvatushenkilöstönpysyvyyttäpitkälläaikavälillä,japäivittäinenpysyvyyskasvatushenkilöstönjavertaistenpysyvyyttäyhdenpäivänaikana.(DeSchipperym.,2003,s.313.)

Lapsen näkökulmasta vaihtuvat ympäristöt, hoitajat ja vertaisryhmä voivat ollastressaaviasekäyhdenpalvelumuodonsisällä,ettäeripalvelumuotojenvälillä.Erityisenongelmallista on, jos eri järjestelyissä on erilainen rakenne, erilaiset säännöt,työntekijöillä erilaiset asenteet ja käytännöt sekä erilaiset odotukset lastenkäyttäytymiselle. Hankalia ovat etenkin ennakoimattomat siirtymät, mutta myösrutiininomaisesti tapahtuvat siirtymät päivittäin tai viikoittain voivat olla lapsellestressaavia.Siirtymätmyöshäiritsevätaikuisenjalapsenvälisiävuorovaikutussuhteita.(Morrissey,2009,s.60.)

Rinnakkaistenpalvelujärjestelmienkäytönonhavaittuvähentävänhyvinvointiaainakinalle neljävuotiailla lapsilla (De Schipper ym., 2003, s. 313) ja vaikuttavan lastenkäytökseennegatiivisesti(Morrissey,2009,s.72).Onmahdollista,ettänämävaikutuksetkoskevat myös vanhempia lapsia. Joidenkin tutkimustulosten mukaan useampienerilaisten palvelujärjestelmien käyttö voi myös lisätä lasten sosiaalisia taitoja, muttauseimmissa tutkimuksissa sen vaikutukset on todettu kielteisiksi. Lastentemperamentilla, päivähoidon laadulla tai tyypillä ei ole havaittu olevan merkitystärinnakkaistenhoitojärjestelmienkielteisillevaikutuksille.(Morrissey,2009,s.60,72.)

154


Tasa-arvojayhdenvertaisuus

Esiopetusvuoden palveluita voidaan tarkastella muiden koulutuspalvelujärjestelmientavoinkoulutuksellisentasa-arvonnäkökulmasta.Koulutuksellisentasa-arvonperustanaonperustuslaki (Suomenperustuslaki, 1999/731), jota täydentää yhdenvertaisuuslaki(1325/2014).Palveluidenjärjestäminenkoulutuksentasa-arvoamahdollisimmanhyvintukevallatavallaonyksikoulutuksentasa-arvonolennaisimmistakysymyksistä,jaJakku-Sihvosen(2009,s.25–26)mukaansitätulisipohtiaSuomessanykyistäenemmän.

Tasa-arvo on kuitenkin käsitteenämonimutkainen, ja sitä käytetään tutkimuksessa japoliittisessa keskustelussa eri merkityksissä. Lazenby (2016) esittää kaksi erinäkökulmaa koulutuksellisen tasa-arvon käsitteellistämiseen. Yhtäältä koulutuksellistatasa-arvoatarkastellaanuseinsiten,ettäkoulutussaakeskustelussavälineellisenarvon.Kiinnostuksen kohteena on tällöin se, missä määrin koulutus tuottaa yleisemminyhteiskunnallista tasa-arvoa esimerkiksi sukupuolten välillä. Toisaalta voidaan myöspohtiatasa-arvontoteutumistakoulutusjärjestelmäntaitietynkoulutuksensisälläsekäsen piirissä olevia koskien. Tällöin keskeisiä kysymyksiä voivat olla koulutuksenyhdenvertainen saavutettavuus ja sen resurssien yhdenvertainen jakautuminen.Kiinnostuskohdistuusitenkoulutukseentaikoulutusjärjestelmiinsinänsä.

Baker,Lynch,CantillonjaWalsh(2004,s.21–22)erittelevättasa-arvontarkastelemisennäkökulmiayksilöidymmin.Heesittävät,ettätasa-arvoatarkasteltaessatulisimääritellä,minkäasianjakenentaikeidentasa-arvostaonkyse.Lisäksitulisirajata,mihinasia-taitapahtumayhteyteenliittyentasa-arvoatarkastellaan.Westenin(1985)mukaanonmyösolennaistamääritelläneesteet,joidenpoistaminentuottaajollekinihmisryhmälletasa-arvoisetmahdollisuudetsaavuttaatiettytavoite.Ihmistenkeskinäinentasa-arvoriippuuhänen mukaansa siitä, mitä nähdään tasa-arvon esteiksi ja ovatko kyseiset esteetolennaisiatavoitteensaavuttamisenkannalta.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan edellä kuvattujen hyvinvoinnin edellytysten tasa-arvoa esiopetusikäisten lasten kohdalla erilaisissa esiopetuspalveluidenkokonaisuuksissa Suomessa. Tutkimus voidaan siten sijoittaa Lazenbyn (2016)jaottelussa jälkimmäiseen luokkaan eli koulutusjärjestelmää sinänsä tutkivaantraditioon.Westenin(1985)ajatteluaseuratentutkimuksessakiinnitetäänhuomiotasa-arvon haasteisiin ja esteisiin. Tasa-arvon haasteiksi tai esteiksi lasten hyvinvointiatukeviin palveluihin osallistumisessa esiopetusvuonna oletamme aiemmassa luvussaesitetyn tutkimustiedonperusteella vuorovaikutusta ja pysyvyyttä heikentävät tekijät:(muitavertailussamukanaoleviapalveluja)suurempiryhmäkoko,suurempiaikuistenjalastenvälinensuhdeluku,työntekijöidenalhainenkoulutustasosekäheikkoopetuksenjahoidonpysyvyyspäivittäin,järjestelmientasollajapidemmälläaikavälillä.

155


Tasa-arvoisten palvelujen tuottaminen ja kouluunlähtijöiden välisten erojentasoittaminenonyksiesiopetuksentavoitteistaSuomessa(Etelälahti,2014,s.38).Tasa-arvoperiaatteen toteutuminen on kuitenkin aiemmassa kirjallisuudessa asetettuesiopetuksenosaltakyseenalaiseksi,koskaesiopetuksenlaadussa,toimintakulttuurissajavuorovaikutuksessaon todettusuurtakinvaihteluayksiköiden jaerialueidenvälillä(Brotherus,2004;EsiopetuksentilaSuomessa,2004;Hujalaym.,2012;Karikoski,2008).Erojaonlöydettymyöskoulunjavarhaiskasvatuksentoimintaympäristöissätoteutetustaesiopetuksesta (Brotherus, 2004; Karikoski, 2008). Tämän vuoksi esiopetus eitutkimuksenmukaanonnistuainatasoittamaankouluunlähtijöideneroja,vaanerotjopakasvavat (Karikoski, 2008). Eduskunnan sivistysvaliokunta toteaakin esiopetuksenvelvoittavuudenmuuttamistakoskevassamietinnössään,ettähuomiotatuleekiinnittääsekä esiopetuksen laatuun, että alueelliseen yhdenvertaisuuteen (Sivistyslautakunnanmietintö,2014).

Viime aikoina yhdenvertaisuuden käsite on julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessausein korvannut tasa-arvon käsitteen. Käsitteenä yhdenvertaisuus korostaa enemmänhallinnollisiaratkaisujakuinaikaisemmintärkeämpänäpidettyämahdollisuuksientasa-arvoa. Samalla keskustelu on siirtynyt arvolähtöisyydestä kohti rakenteidenkorostamista. (Jakku-Sihvonen, 2009, s. 25–26.) Koska myös tässä tutkimuksessakeskiössä ovat palveluiden rakenteeseen liittyvät seikat, käytämme tekstissäyhdenvertaisuuden käsitettä. Siihen sisällytämme kuuluvaksi ensinnäkin kysymyksen,toteutuvatko edellä kuvatut lasten hyvinvoinnin edellytykset samanarvoisesti eriesiopetusvuoden palvelukokonaisuuksissa. Mikäli niissä on vaihtelua, tarkastelemmemyös koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmaa eli sitä, onko lapsilla kuitenkinmahdollisuus osallistua hyvinvoinnin edellytysten osalta samanarvoisiinesiopetusvuodenpalveluihinvairajoittaakojokinasiaheidänosallistumistaan.

Aineistonhankkiminenjaanalyysi

Tutkimuksenaineistokäsittäävarhaiskasvatuksenesimiestenhaastattelutkymmenessäerityyppisessäjamaantieteellisestierialueillasijaitsevassakunnassa.Kunnistakuusiontilastokeskuksen kuntaryhmityksen mukaisesti luokiteltavissa kaupunkimaisiksikunniksi, kolme taajaan asutuiksi kunniksi ja kolme maaseutumaisiksi kunniksi(Tilastokeskus, 2017). Yhdessä kunnista varhaiskasvatuspalvelut järjestettiin kolmenkunnanyhteistoimintana.Näinollenkymmenessähaastattelussatietoasaatiinyhteensäkahdentoista kunnan alueen esiopetusjärjestelyistä. Haastateltavilla tosin olimahdollisuus valita, vastaavatko he kysymyksiin koko kunnan vai ainoastaan omantyöalueensaosalta.Erityisestiisompienkuntienkohdallahaastateltavallaeivälttämättä

156


ollut tarkkoja tietoja koko kunnan alueen palveluista. Tämän vuoksi tutkimuksessa eisaatu tietoa kaikista näiden kuntien alueilla olevista esiopetuksen järjestämisenvaihtoehdoista,muttajokaisestakunnastasaatiintietoavähintäänyhdenkunnanalueenosalta.

Haastatteluperustuivinjettienkäyttöön.Vinjetitvoidaanmääritelläesimerkiksilyhyiksitarinoiksihypoteettisistahahmoistatietyissätilanteissa, joihinhaastateltavakutsutaanvastaamaan(Finch,1987BarterinjaRenoldin,1999mukaan)tailyhyiksikirjoitetussataikuvallisessa muodossa oleviksi tapahtumakäsikirjoituksiksi (Hill, 1997 Barterin jaRenoldin, 1999 mukaan). Haastattelua varten oli muotoiltu kolme erilaistaesiopetusikäisen lapsen tilannetta, joissa lapsilla oli erilainen esiopetusta täydentävänhoidontarve:eitäydentävänhoidontarvettalainkaan,hoidontarvearkisinpäiväaikaansekä ympärivuorokautisen vuorohoidon tarve kaikkina viikonpäivinä. Haastateltaviapyydettiinkertomaan,millaisia esiopetusvuodenkokonaisjärjestelyjäkyseisille lapsilleoli heidän kunnassaan tarjolla tai käytössä. Lisäksi haastateltaville esitettiin kolmekartoittavaa kysymystä sekä tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa. Kartoittavatkysymykset koskivat sitä, minkä alueen osalta haastateltava vastasi kysymyksiin,esiopetukseenkuljettavienmatkojenpituuksiajakyyditysjärjestelyjäsekäesiopetuksenja täydentävän hoidon paikan valikoitumiseen liittyviä tekijöitä. Lopuksi vastaajilleannettiinmahdollisuuskertoaaiheestasellaisiaseikkoja,joitaesitetytkysymykseteivätkattaneet.Kysymyksetjavinjetitlähetettiinhaastateltavilleetukäteen.

Aineiston analyysiin poimittiin näkökulmia sekä deduktiivisesta että induktiivisestasisällönanalyysista. Sisällönanalyysin tavoitteena on luoda tiivis ja selkeä kuvauskohteena olevasta ilmiöstä. Analyysin tuloksena on ilmiötä kuvaavia käsitteitä taikategorioita, jotka usein muodostavat jonkin mallin tai käsitteellisen kartan.Induktiivisessa eli aineistolähtöisessä analyysissa analyysikategoriat muodostetaanaineistosta koodaamalla ne ensin ja ryhmittelemällä sekä muuntamalla neabstraktimpaan muotoon (Elo & Kyngäs, 2008, s. 108, 110). Deduktiivisessa eliteorialähtöisessä analyysissa muodostetaan aiemman teorian pohjalta analyysirunko,johonryhmitelläänaineistostanouseviaasioita(Latvala&Vanhanen-Nuutinen,2003,s.30).Analyysirunkovoiollastrukturoitutaiväljä.Mikäliseonväljä,analyysionlähelläaineistolähtöistäeliinduktiivistasisällönanalyysia.(Latvala&Vanhanen-Nuutinen2003,s.30–31.)

Tässä tutkimuksessa deduktiivisesti muodostettuun analyysirunkoon poimittiinvinjettien mukaan koodatusta aineistosta jokainen erillinen palvelukokonaisuus(esimerkiksiesiopetuskoulussaaamullajapäiväkotiiltapäivällä)jasitäkoskevattiedotryhmäkoista, aikuistenmääristä, suhdeluvuista, työntekijöidenkoulutuksesta, ryhmienikärakenteista japäivittäisestäsekäkasvatusjärjestelyjenpysyvyydestä.Tämänjälkeen

157


palvelukokonaisuuksista tutkittiin, millaisia erilaisia tyyppejä niistä voitiin löytää.Esimerkiksikaikkiryhmätjoissajärjestettiinvainneljäntunninesiopetustapelkästäänesiopetusikäisille, yhdistettiin luokaksi ”erilliset esiopetusryhmät”. Vastaavastiesimerkiksi palvelukokonaisuudet, joissa lapsi vietti esiopetuksen perusopetuksenyhdysluokassa ja täydentävän hoidon ajan ryhmäperhepäivähoidossa, yhdistettiinluokaksi ”yhdysluokka + ryhmäperhepäivähoito”. Kaikista kolmesta vinjetistä saadutpalvelukokonaisuuksien luokittelut myös kvantifioitiin kuntatyyppien suhteen elilaskettiin kuinka monessa kaupunkimaisessa, taajaan asutussa ja maaseutumaisessakunnassa kukin palvelukokonaisuus oli käytössä. Kvantifiointia voidaan käyttäämyöslaadullisessa tutkimuksessa aineiston selkeyttämiseen (Guest, MacQueen & Namey,2012).Induktiivistanäkökulmaaaineistonanalyysinkäytettiinlopuksi,kunanalyysissäkiinnitettiin huomio haastateltavien esittämiin kiinnostaviin eroihin esiopetusvuodenpalvelujen järjestämisessä, kuten esimerkiksi vuorohoitoa tarvitsevien lastenesiopetuksenjaeriryhmienvälillätapahtuviensiirtymienjärjestämisessä.

Tulokset

Palvelukokonaisuudet

Esiopetusikäisille lapsille oli tutkimuskunnissa käytössä runsaasti erilaisiapalvelukokonaisuuksia. Pelkässä esiopetuksessa käyvän lapsen opetus järjestettiin ainayhdessä ryhmässä, joskin eräs haastateltava kuvasi omalla toimialueellaanesiopetusryhmänjaalkuopetusluokkienyhteistyöhönliittyenlapsensukkuloivanpäivänaikana eri ryhmien välillä. Esiopetusta järjestettiin osapäiväisissä esiopetusryhmissä,päiväkotiryhmissä, yhdysluokissa, esi- ja alkuopetuksen luokassa sekä erityistä tukeatarvitsevienlastenpienryhmissä.Viimeksimainittuihinosallistuimyöseierityistätukeatarvitsevia lapsia silloin, kun kyse oli integroidusta pienryhmästä. Päiväkotiryhmäksimääriteltiinsekäpäiväkotienettäkoulujenyhteydessäsijainneetryhmät,joissaesiopetusjatarvittaessasitätäydentävähoitopäiväaikaanjärjestettiinyhdessäryhmässä,ryhmäntyöntekijät olivat lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia, ja ryhmän lapsi- jahenkilöstömitoituksetvarhaiskasvatukselletyypillisiä.Onhuomattava,ettänämäryhmäteivätsiiskuitenkaanainasijainneetainakaankiinteästipäiväkotienyhteydessä.Esi- jaalkuopetuksen ryhmä määriteltiin omaksi luokakseen, vaikka sellainen mainittiintoteutuvan tutkimuskunnissa vain yhdessä paikassa, koska se poikkesi erityisestityöntekijöidenkoulutuksenosaltamerkittävästimuistamääritellyistäluokista.

Esiopetuksen lisäksi päiväaikaan täydentävää hoitoa tarvitsevan lapsen kasvatus olihaastateltavien mukaan järjestetty yhdessä tai kahdessa ryhmässä. Erilaisiapalvelukokonaisuuksiaheillemuodostuiyhteensäkymmenen.Lapsenkasvatustoteutui

158


yhdessä ryhmässä silloin, kunkyse oli päiväkotiryhmästä tai tukea tarvitsevien lastenkokopäiväryhmästä.Kunesiopetusjatäydentävähoitojärjestettiineriryhmissä,lapsentäydentävä hoito oli joko päiväkotiryhmässä, kerhotoiminnassa,ryhmäperhepäivähoidossataierityistätukeatarvitsevillalapsillapienryhmässä.

Päiväkodissa täydentävää hoitoa järjestettiin silloin, kun esiopetus järjestettiinosapäiväisessä esiopetusryhmässä, yhdysluokassa tai tukea tarvitsevien lastenpienryhmässä.Kerhotoiminnassatäydentävänhoidonsaavatlapsetolivatesiopetuksessajoko osapäiväisessä esiopetusryhmässä, yhdysluokassa tai esi- ja alkuopetusryhmässä.Ryhmäperhepäivähoidossa täydentävää hoitoa järjestettiin esiopetuksen ollessayhdysluokassa.Tukeatarvitsevien lastenopetuksen jahoidonkokonaisuustaasvoitiinjärjestää niin, että lapset osallistuivat päiväkotiryhmässä esiopetukseen ja viettivättäydentävän hoidon ajan tukea tarvitsevien lasten pienryhmässä, tai niin, että heosallistuivat esiopetukseen tukea tarvitsevien lasten pienryhmässä ja täydentäväänhoitoon päiväkotiryhmässä. Esiopetus ja täydentävä hoito saatettiin ryhmänvaihtumisestahuolimattajärjestääsamassatoimintaympäristössä,muttaryhmienvälilläsaattoi olla myös siirtymä toimintaympäristöstä toiseen. Siirtymät paikasta toiseenhoidettiin niin, että aikuinen saattoi lapset, mikäli matka oli lyhyt, tai matkalle olijärjestettykuljetustaksillatailinja-autolla.

Esiopetuksen lisäksi ympärivuorokautista vuorohoitoa tarvitsevan lapsenpalvelukokonaisuuksiaaineistossaoliyhteensäkuusijanekoostuivatyhdestä,kahdestataikolmestaeri ryhmästä.Näistäyksivaihtoehtooli sellainen, jossa lapsiviettikaikenopetuksen ja hoidon ajan periaatteessa yhdessä ryhmässä eli päiväkodinvuorohoitoryhmässä. Vuorohoitoryhmän sisälläkin kuitenkin oli erilaisia ryhmänvaihtumisia vähintään ääriaikoina eli iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Neljässävaihtoehdossa lapsen arki koostui kahdesta ryhmästä, ja yhdessä vaihtoehdossakolmesta. Koska näissäkin vaihtoehdoissa yksi ryhmistä oli vuorohoitoryhmä, saattoiääriaikojenhoidonvuoksiryhmissätapahtuaenemmänkinvaihtelua.

Esiopetusjavuorohoitosaatettiinmolemmatjärjestääpäiväkodinvuorohoitoryhmässä.Jos esiopetus järjestettiin erillisessä osapäiväisessä esiopetusryhmässä, hoidon osuusjärjestettiin joko vuorohoitoryhmässä tai päiväkotiryhmässä ja vuorohoitoryhmässä.Lapsi saattoi olla myös päivällä esiopetuksessa ja täydentävässä hoidossapäiväkotiryhmässä ja siirtyä ääriajoiksi eli illoiksi, öiksi ja viikonlopuiksivuorohoitoryhmään. Lisäksi lapsen opetuksen ja hoidon kokonaisuus saattoi rakentuaniin,ettähäneisiirtynytsuoraankahdeneriryhmänvälillä,vaankäyttikahtaryhmäätoisistaan irrallisina. Toisessa ryhmässä järjestettiin siis esiopetusta ja toisessatäydentävää hoitoa. Lapsi saattoi käyttää näitä ryhmiä eri päivinä hoidon tarpeensamukaan tai siten, että hän oli esimerkiksi aamupäivällä koulun erillisessä

159


esiopetusryhmässä, meni sieltä kotiin, ja kotoa vanhemmat kuljettivat hänet omaniltavuoronsa ajaksi vuorohoitoryhmään. Sellaista mahdollisuutta, että lapsi olisiosallistunut yhtämittaisesti sekä esiopetukseen että vuorohoitoon, ei näissä kahdessapalvelukokonaisuudessaollutlainkaan.Haastateltavienkuvaamatsiirtymäteriryhmienvälillä olivat lyhimmillään tien ylitys ja pisimmillään kahdeksan kilometriä. Yleensäopetuksen tai hoidon järjestäjä huolehti lapsen siirtymästä siten, että aikuinen saattoilapsen tai ryhmien vaihto tapahtui taksi- tai linja-autokuljetuksella. Yhdessä kunnassasiirtymäolijätettylapsenjavanhempienvastuulle.

Hyvinvoinninedellytykset

Hyvinvoinnin edellytykset vaihtelivat palvelukokonaisuuksissa. Päivittäisessäpysyvyydessäolivaihtelua,kunosalapsistaviettipäivänyhdessäryhmässä,muttaosavaihtoi ryhmää jopa useamman kerran päivän aikana. Kahdenkin ryhmänkokonaisuudessapäivävoirakentuakolmestaosasta,kuntäydentäväähoitoatarvitaansekä ennen esiopetusta, että sen jälkeen. Ääriaikoina täydentävää hoitoa tarvitsevillelapsillevuorohoidonluonnetuoväistämättävaihtelualapsenvertaisryhmäänjaaikuisiin,kun kaikki aikuiset ja lapset eivät ole yhtä aikaa paikalla. Vuorohoidon ryhmiämyösyhdisteltiin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin resurssien järkevän käyttämisen vuoksi.Osassajärjestelyistälisäävaihteluatuottise,ettälapsenopetuksenjahoidonkokonaisuusoliosittainjärjestettyvuorohoidonlisäksijossaintaijoissainmuissaryhmissä.

Järjestelmien pysyvyydessä vaihtelua oli silloin kun palvelukokonaisuuden ryhmätkuuluivat eri tavoin säädeltyihin järjestelmiin: perusopetukseen, varhaiskasvatuksenpäiväkotihoitoon, varhaiskasvatuksen ryhmäperhepäivähoitoon ja koulunkerhotoimintaan. Pitkäaikaisessa pysyvyydessä oli vaihtelua erityisesti loma-aikojenhoidon vuoksi, sillä pelkän esiopetuksen ryhmät, perusopetuksen ryhmät jakerhotoiminta eivät olleet toiminnassa koulujen loma-aikoina. Lapsi vaihtoi siis loma-ajaksi näistä ryhmistä toisiin ryhmiin,mikäli tarvitsi hoitoa.Myös varhaiskasvatuksenryhmiä kerrottiin yhdisteltävän loma-aikoina toisten ryhmien ja toisten päiväkotienkanssa.

Vuorovaikutukseen vaikuttavista tekijöistä eli lapsiryhmän koosta, aikuisten ja lastenvälisestä suhdeluvusta ja työntekijöiden ammateista saatiin vaihtelevasti tietoa.Kattavimmin tietoa saatiin työntekijöiden ammateista: kaikissa ryhmissä kerrottiinolevan töissä kyseiseen toimintamuotoon päteviä aikuisia. Työntekijöiden ammatitvaihtelivat siten, että perusopetuksen ryhmissä työskenteli luokanopettajia jakoulunkäynninohjaajia, päiväkotiryhmissä lastentarhanopettajia, lastenhoitajia jaerilaisia avustajia, kerhotoiminnassa koulunkäynninohjaajia jaryhmäperhepäivähoidossa ryhmäperhepäivähoitajia. Kerhotoiminnassa saattoi

160


työskennellä ohjaajien lisäksi myös lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia. Esi- jaalkuopetuksen ryhmässä työskenteli sekä luokanopettaja, lastentarhanopettaja ettäkoulunkäynninohjaaja.

Aikuisten ja lasten väliset suhdeluvut vaihtelivat siten, että varhaiskasvatuksenkokopäiväryhmissä oli käytössä ryhmäperhepäivähoidossa suhdeluku 1:4 japäiväkotiryhmissä1:6,1:7sekä1:8.Päiväkotiryhmässävoitiinkäyttäämyössuhdelukua1:13 osapäivähoidossa olevien lasten kohdalla. Osa-aikaisissa esiopetusryhmissäkäytettiinsekäsuhdelukua1:7että1:13.Osapäivähoitoontarkoitettusuhdeluku(1:13)oli joissain ryhmissä käytössä, vaikka lapsella oli tarve kokopäivähoidolle.Kerhotoiminnassa suhdelukua ei aina oltu määritelty, mutta joskus käytettiinsuhdelukuja 1:13 tai 1:15. Perusopetuksen ryhmissä eli yhdysluokissa ja esi- jaalkuopetuksenryhmissäsuhdelukujaeiolemääritelty.Erityistätukeatarvitsevienlastenpienryhmistäsuhdelukujaeisaatuselvilletainiitäeioltumääritelty.Osapäivälastenjakokopäivälasten sijoittuminen samaan ryhmään aiheutti haasteita suhdeluvunmäärittämiselle,silläsamassaryhmässäkokopäivälapsiinvoitiinsoveltaasuhdelukua1:7tai1:8jaosapäivälapsiinsuhdelukua1:13.

Lapsiryhmienkootvaihtelivat siten, ettäpienimmillään ryhmässäoli vainkolme lasta,suurimmillaan ryhmän käsitteen määrittelystä riippuen 30 tai jopa lähes 50.Haastateltavat eivät pystyneet aina määrittelemään päiväkotiryhmien ryhmäkokojatarkasti.Tätäselitettiinsillä,ettäosapäivälastenkerroinmääriteltäessäryhmänkokoaonerilainen kuin kokopäivälasten. Näin ollen ryhmän koko riippuu siitä, kuinka montaosapäivälasta ryhmässä kokopäivälasten lisäksi on. Päiväkotiryhmissä ryhmän koonmäärittely oli ongelmallista myös siksi, että ryhmän koostuessa muistakin kuinesiopetusikäisistä lapsista esiopetusikäisten mainittiin usein toimivan esiopetusajanomana ryhmänään. Tämän vuoksi esiopetusajan todellinen ryhmäkoko voi olla joskusmerkittävästikin pienempi kuin haastateltavien mainitsema ryhmäkoko. Yleisimminhaastateltavien kuvaamissa päiväkotiryhmissä oli kuitenkin pelkästäänesiopetusikäisistälapsistakoostuviaryhmiä.

Myös ryhmän käsite aiheutti epäselvyyttä ryhmäkoon tulkintaan, sillä esimerkiksieräässäkunnassaryhmänkuvattiintoisaaltakoostuvankahdentyöntekijäntyöparistajaheille lain mukaan mitoitettavasta lapsimäärästä. Toisaalta samassa kunnassa 2-3työparinjaheidänvastuullaanolevienhoitolastenkuvattiinmuodostavanomanlaisensaryhmän. Mikäli ryhmäksi tulkitaan kyseisessä kunnassa kahden työntekijän työpari,päiväkotiryhmienryhmäkokoolisuurimmillaan30.Mikäliryhmäksitulkitaankuitenkinkolmentyöparinryhmä,lukunouseemahdollisestilähesviiteenkymmeneen.

161


Ryhmäkokoeivaihdellutsäännönmukaisestierijärjestelmienvälillä,vaanmyössamanjärjestelmänsisälläeriryhmienvälillä.Esiopetustaantavienryhmienkokovaihtelipelkänesiopetuksen ryhmissä välillä 3-30, päiväkotiryhmissä välillä 8-30 (tai lähes 50),yhdysluokissavälillä13-14jaerityistätukeatarvitsevienlastenryhmissävälillä8-12.Esi-ja alkuopetuksen ryhmän koko oli 24. Täydentävän hoidon ryhmissä ryhmien kootvaihtelivat kerhotoiminnassa välillä 7-29, ryhmäperhepäivähoidossa välillä 8-12 japäiväkotiryhmissävälillä4-30.Vuorohoitopäiväkodinryhmäkokovaihtelivälillä11-24.

Kaupunkimaisten, taajaan asuttujen ja maaseutumaisten kuntien välillä ei ollutmerkittäviä eroja siinä, millaisia esiopetusvuoden palveluita niissä oli käytössä.Järjestelyjenjapäivittäisenpysyvyydenosaltakaikissakuntatyypeissäoliesiopetuksenlisäksipäiväaikaantäydentäväähoitoatarvitsevallelapsellesekäyhdestäettäkahdestaryhmästä koostuvia palvelukokonaisuuksia. Esiopetuksen lisäksi ympärivuorokautistahoitoa tarvitsevalle lapselle oli kaikissa kuntatyypeissä käytössä sekä yhdessä, ettäkahdessa paikassa järjestettäviä palvelukokonaisuuksia. Aiemmin kuvattujapalvelukokonaisuuksia, joissa lapsi käytti kahta ryhmää irrallisina toisistaan, ei ollutkuitenkaankäytössämaaseutumaisissakunnissa.

Yhdenvertaisuus

Kutenaiemmintotesimme,tässätutkimuksessatasa-arvonhaasteinataiesteinänähdäänkasvatuksen vuorovaikutusta ja pysyvyyttä heikentävät tekijät: (muita vertailussamukana olevia palveluja) suurempi ryhmäkoko, suurempi aikuisten ja lasten välinensuhdeluku, työntekijöiden alhainen koulutustaso sekä heikko opetuksen ja hoidonpysyvyys sekä päivittäin, järjestelmien tasolla ja pidemmällä aikavälillä. Edellisessäluvussa esiteltyjen hyvinvoinnin edellytyksiä koskevien tulosten perusteella jokainennäistähaasteistatoteutuiosallalapsista.

Jotkutlapsetosallistuivatpalvelukokonaisuuksiin,joissavähintäänyhdessäryhmässäoliselvästi toisia ryhmiä suurempi ryhmäkoko tai aikuisten ja lasten välinen suhdeluku.Täydentävän hoidon osalta osa lapsista osallistui palveluun, jossa työntekijöidenkoulutustasoolialhaisempikuintoisissaryhmissä.Myöskasvatuksenpysyvyystoteutuiosallalapsistaselvästitoisiaheikommin,kunheilläpalvelukokonaisuuksissaolivaihteluapäivittäisessäjajärjestelmienpysyvyydessäläheskaikkialapsiakoskeneenpitkäaikaisenpysyvyydenvaihtelunlisäksi.Parhaitenyhdenvertaisuusnäyttäisitoteutuvansiinä,ettäkaikkilapsetosallistuivatkorkeakoulutetuntyöntekijäntoteuttamaanesiopetukseen.

Koskahyvinvoinninedellytyksissäolivaihtelua,ontarpeentarkastella tilannettamyöskoulutuksellisentasa-arvonkannaltaelisitä,olisikolapsillaollutmahdollisuusosallistuahyvinvoinnin edellytysten osalta erilaisiin palveluihin. Tämän tutkimusaineiston

162


perusteellavanhemmateivätvoiainavaikuttaasiihen,millaiseenpalvelukokonaisuuteenheidänlapsensaosallistuu.Monissakunnissaasuinpaikkavaikuttivanhempienvalinnanmahdollisuuksiin niin, että palveluiden vaihtoehtoja tarjottiin vain tietynmaantieteellisesti rajatun alueen palveluista. Oppilaalle voitiin myöntää kunnanrahoittama koulukuljetus vain tiettyyn palveluun, ja joskus asuinpaikan yhteys lapsentulevaankoulupolkuunvaikuttilapselletarjottuunpalveluun.Asuinpaikkamainittiinkinopetuksen ja hoidon valikoitumisen perusteena kaikissa haastatteluissa. Lisäksiasuinpaikka vaikuttaa tietenkin palvelukokonaisuuden valikoitumiseen siten, ettäsellaista palvelua ei voi valita, jota kunnassa ei ole lainkaan tarjolla. Myös kuntienkäytännöt vaikuttavat siihen, minkä palvelun vanhemmat valitsevat. Kukaanhaastateltavistaeikuvannut,ettälapsisaisiitsevaikuttaaomanopetuksensajahoitonsapaikkaantaitapaan.Näidentietojenvalossaeivaikutasiltä,ettälapsentaivanhemmanvapaa yksilöllinen valinta olisi ainakaan aina vaikuttanut siihen, millaiseenpalvelukokonaisuuteen lapsiesiopetusvuonnaosallistui.Ennemminkinkysevaikuttaisiolevan palvelun tarjoajan tekemästä päätöksestä yhdistettynä yhteen lapsen taustaanliittyväänseikkaaneliasuinpaikkaan.

Lasten keskinäisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta mielenkiintoisia eroja kuntienvälilletulimyöskysyttäessähoidonjärjestämisestäloma-aikoinapelkässäesiopetuksessakäyvälle lapselle: osassa kunnista hoitoa järjestetään kysyttäessä, toisissa vainerityistapauksissataieiollenkaan.Mikälilapsikäyttäisihoitoaloma-aikoina,vaihtaisihänsilloinuseineriryhmäänkuinmissäkäyesiopetuksessa.Kunnissaolieroamyössiinä,saivatko esiopetusikäiset kulkea yksin matkat esiopetukseen ja takaisin kotiin. Osakunnista antoi lapsen kulkea yksin,mikäli hän osallistui pelkkään esiopetukseen eikälainkaantäydentäväänhoitoon.Yhdessäkunnassaesiopetuksessaolevalapsisailähteäkotiin koululla pidettävästä esiopetuksesta, mutta ei päiväkodissa pidettävästäesiopetuksesta. Yhdessä kunnassa yksin kulkeminen oli kaikilta esiopetusikäisiltäkielletty,jatoisessahaastateltavaepäilitilanteenolevannäinpoikkeustilanteitalukuunottamatta,muttaeiollutasiastavarma.

Kuntien tulkinnat ja ratkaisut ympärivuorokautista vuorohoitoa tarvitsevienesiopetusikäisten esiopetuksen velvoittavuuden suhteen olivat myös erilaisia.Tulkintatavalla jaratkaisuillaonlapsenhyvinvoinninkannaltamerkitystä,koskaniistäriippuuse,kuinkapitkiälapsenopetuksenjahoidonpäivätovat,jakuinkapaljonhänelläon viikossa vapaa-aikaa lepoon sekä ajan viettämiseen vanhempien kanssa. Olimahdollista, että ympärivuorokautisessa vuorohoidossa oleva esiopetusikäinen lapsivelvoitettiin osallistumaan esiopetukseen tiettyyn aikaan päivästä. Yleisempää olikuitenkin, että esiopetukselle oli järjestetty tietty aika (4–4,5 h), mutta siihenosallistuminen hoidon tarpeen ulkopuolella oli neuvoteltavissa vanhempien kanssa jariippui usein kokonaistilanteesta sekä myös lapsen jaksamisesta. Näiden kuntien

163


vastaajista osa kuvasi, että esiopetukseen osallistumista esimerkiksi vapaapäivästähuolimatta suositellaan, vaikka ei velvoiteta. Osa haastateltavista kuvasiyksiselitteisemmin, että pois jääminen oli helposti hyväksytty ja ymmärretty tilanne.Joskusesiopetukselleolimääriteltylaajempiaika(8–16taiarkisinklo18saakka),jonkasisällämihinaikaanvaanlapsisaattoiosallistuaesiopetukseen.Olimyösmahdollista,ettäjokaiselle vuorohoitoa tarvitsevalle esiopetusikäiselle tehtiin oma henkilökohtainensuunnitelma,jollaseurattiinesiopetuksentuntimääräntoteutumistavuodenaikana.

Johtopäätökset

Tutkimus osoitti, että esiopetusvuoden palvelujen järjestämisessä on suurta vaihteluakuntienvälilläjajopakuntiensisälläeikäesiopetusvuodenpalvelujenjärjestämiseenoleSuomessavakiintunutyhtäselkeäätapaa.Osalapsistaviettääpäivänsäyhdessäryhmässäsamojenlastenjaaikuistenkanssa.Osalapsistasensijaanvaihtaaryhmääpäivänaikanajopauseamminkuinkaksikertaa, jaeriryhmätkuuluvatuseineripalvelujärjestelmiin.Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että monen esiopetusikäisen lapsen arkeen kuuluuuseampiaryhmiä,joissaoneriaikuiset,lapsetjatilat,sekätodennäköisestimyöserilaisetryhmänsäännötjaaikuistenodotuksetlapsentoiminnalle.Tällainentilannevoiollariskilapsen hyvinvoinnille ja lisätä käytösongelmia (vrt. De Schipper ym., 2003, s. 13;Morrissey, 2009, s. 60). Kun lisäksi ryhmiä yhdistellään esimerkiksi koulujen loma-aikoina, näyttäisi opetuksen ja hoidon pysyvyys toteutuvan ainakin osallaesiopetusikäisistälapsistahuonosti.

Kaikissa palvelukokonaisuuksissa lapset eivät osallistuneet varhaiskasvatuksenjärjestämääntäydentäväänhoitoon,vaikkaheilläolisisiihenoikeus(Varhaiskasvatuslaki,1973/36), vaan täydentävä hoito oli koulun kerhotoimintaa.Mikäli lapsen täydentävähoitoesitetäänjärjestettäväksikerhotoimintanavarhaiskasvatuksensijaan,vanhemmillepitäätehdäselväksivarhaiskasvatuksenjakerhotoiminnanerot(Heinonenym.,2016,s.114).Tulostenperusteella ei voida sanoa, olikokunnissanäin tehty. Joissainkunnissakerhotoiminta kuvattiin kuitenkin kunnan yleiseksi toimintatavaksi. Joissain kunnissakerhotoiminta taas liittyi taajama-alueen ulkopuolella järjestettäviinesiopetuspalveluihin.Tärkeämerkitysonkinkunnassatarjollaolevienpalvelujenlisäksivanhemmilleannettavallapalveluohjauksella.

Palvelujen järjestämisenmoninaisuus näkyi myös tarkasteltaessa lasten hyvinvoinninedellytyksiä erilaisissa palvelukokonaisuuksissa. Ryhmäkokoa ja suhdelukua koskeviasäädöksiä ei aina noudatettu: esiopetuksessa suositeltu ryhmäkoko on 13-20 lasta(Opetusryhmien tila Suomessa, 2014, s. 12), mutta tulosten perusteella kunnissa oli

164


käytössämyöstätäsuurempia,jopanoin30oppilaanesiopetusryhmiä.Ryhmänkäsitteentulkinnasta riippuen ryhmät saattoivat olla vieläkin suurempia. Ryhmäkoosta ei voidaesittäätarkkaarajaa,jonkaylittämistävoitaisiinpitääriskinälastenhyvinvoinnille,muttaonselvää,ettäsuuretryhmätlisäävätlastenvuorovaikutussuhteidenmäärää.Esimerkiksi30hengenryhmässäkontaktisuhteitaon435,kun10hengenryhmässäniitäonvain45(Heinonen ym., 2016, s. 122). Isompi ryhmä vähentääkin yksittäisen lapsen aikaa jamahdollisuutta vuorovaikutukseen aikuisen kanssa (Folmer-Annevelink ym., 2010;Holkeri-Rinkinen,2009,s.214).

Lisäksi on otettava huomioon, että jotkut lapset voivat tutkimuksemme tulostenperusteella vaihtaa ryhmää useammankin kerran päivän aikana tai osallistua kahteensuureenryhmään.Heidänvuorovaikutussuhteidensamäärävoisiksisekävertaistenettäaikuisten osalta olla hyvinkin paljon suurempi kuin esimerkiksi perinteisessävarhaiskasvatuksen päiväkotiryhmässä. Vuorohoidossa olevien lasten osalta ryhmienvaihtuvuusjavuorovaikutussuhteidenmäärävoiollavieläkorkeampi.Toteutuukotällöinkasvatushenkilöstön ja vertaisryhmän tuttuus ja turvallisuus? On esitetty, että lapsiatulisisuojataliialtavuorovaikutussuhteidenmäärältä(Mikkola&Nivalainen,2009,s.20;Sinkkonen, 2008, s. 129), ja erottaa se,minkä verran aikuisten vaihtumista ja kuinkasuurialapsiryhmiälapsetsietävätsiitä,mikämääränäitämuutoksiaolisiheilleturvallistajahyväksi(Mikkola&Nivalainen,2009,s.16).

Hyvinvoinnin edellytyksistä lasten ja aikuisten välisten suhdelukujen osaltaesiopetusikäisten palveluissa oli käytössä sekä kokopäivätoimintaan tarkoitettujasuhdelukuja(1:7ja1:8)ettäosapäivätoimintaantarkoitettusuhdeluku(1:13).Palvelujajärjestettiin myös ryhmissä, joissa suhdelukuja ei tarvitse määritellä: perusopetuksenluokissasekäkerhotoiminnassa.Joissakinpalvelukokonaisuuksissalapsieiosallistunutpäivän aikana lainkaan ryhmään, jossa olisi ollut käytössä aikuisten ja lasten välilläkokopäivätoimintaantarkoitettusuhdeluku,vaikkahänosallistuiopetukseenjahoitoonenemmän kuin viisi tuntia. Joissakin tilanteissa hän osallistui näin suhdeluvultaanmääriteltyynryhmäänosanpäivästä,muttaeikokopäivää.

Haastateltavat kuvasivat lapsiryhmien työntekijöiden olevan aina koulutukseltaankuhunkin toimintaan päteviä henkilöitä. Kasvatushenkilöstön koulutus kuitenkinvaihtelee asetusten mukaisesti paljon sen mukaan, onko kyse kerhotoiminnasta,ryhmäperhepäivähoidosta, päiväkotitoiminnasta vai esiopetuksesta. Ryhmästä saattoisiisollavastuussakorkeakoulutettutyöntekijä(esiopetus,päiväkotiryhmä),taityöntekijäjoltavaaditaanmatalampikoulutus(kerhotoiminta,ryhmäperhepäivähoito)(vrt.Asetuslasten päivähoidosta, 1973/36; Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuus-vaatimuksista, 1998/986; Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuus-vaatimuksista, 2005/272, Varhaiskasvatuslaki 2018/540). Kasvatushenkilöstön

165


korkeamman koulutuksen on todettu olevan yhteydessä vuorovaikutuksensensitiivisyyteen(Burchinalym.,2002;Kalliala,2011,s.250;OECD,2012,s.11),laatuunjasopivuuteenikätasolle(Hestenesym.,2008).

Tuoreessa selvityksessä varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksista(Puroila & Kinnunen, 2017, s. 145) todettiin varhaiskasvatuksen toimintatavoissa jalaadussa vaihtelua eri kuntien ja toimintayksiköiden välillä. Esiopetuksen osalta onarvioitu, että sen alueellisessa yhdenvertaisuudessa olisi parannettavaa(Sivistyslautakunnanmietintö,2014).Myöskään tämän tutkimuksenperusteella lastenkeskinäinenyhdenvertaisuus jakoulutuksellinen tasa-arvoeivät toteutuneetparhaallamahdollisella tavalla. On syytä pohtia, tulisiko esiopetusvuoden palveluita säädellähyvinvoinnin edellytysten kannalta nykyistä tarkemmin ja tiukemmin vai riittääkönykyisten lakien jaasetusten tulkintapojenselkeyttäminen.Tulisimyösselvittää,onkovanhemmilla aito mahdollisuus valita lapselleen esiopetuksen täydentäväksi hoidoksivarhaiskasvatus silloin, kun kunnassa on tarjollamuitakin ratkaisuja. Tutkimus antaaviitteitä myös siitä, että vuorohoitoa tarvitsevien lasten yhdenvertaisuudenturvaamiseksi esiopetuksen järjestämisen ja velvoittavuuden tulkinta vuorohoitoatarvitsevillalapsillakaipaisilisäohjausta.

Tutkimuksen tulokset tuovat uuden näkökulman esiopetusvuoden palveluidentarkasteluunkokonaisuuksina,janiitävoidaanhyödyntääniinvaltakunnantasollakuinyksittäisissäkunnissa,kunpohditaanesiopetusvuodenpalvelujenjärjestämistä.Vaikkatutkimuksen tulokset rajoittuvat 12 kunnan alueelle, tulosten yleistettävyyttä lisää se,että aineistossa oli edustettuna sekä kaupunkimaisia, taajaan asuttuja ettämaaseutumaisiakuntia.KunnatmyössijoittuvatmaantieteellisestieripuolilleSuomea.Aineistonrajoituksenahyvinvoinninedellytystentarkastelunosaltaonse,ettäkaikistalapsiryhmistäeisaatuselvilleniidenkokoa,aikuisten ja lastenvälistäsuhdelukuaeikätyöntekijöidenkoulutusta.

Jatkossa olisi tärkeää tutkia lasten esiopetusvuoden arjen kokonaisuutta ja senmerkityksiäuseilla tutkimusotteilla.Lastenarjenrakentumisesta jaseneriaspekteistavoitaisiin tuottaa tietoaesimerkiksi etnografista lähestymistapaasoveltaen.Olennaistaolisimyössaadalastenomanäkökulmajaääniesiin.Lisäksijatkotutkimuksissavoitaisiinselvittääkasvatuksenpäivittäisenjapitkäaikaisenpysyvyydensekäpalvelujärjestelmienpysyvyyden ja muutosten yhteyttä esiopetusikäisten lasten hyvinvointiin. Tarkempaatutkimusta tarvittaisiin myös ryhmän käsitteestä sekä ryhmäkokojen ja suhdelukujentoteutumisesta esiopetusvuoden palveluissa. Palveluiden järjestämisen tavan, kuntienpalvelutarjonnan tai palveluohjauksen vaikutukset perheiden yhdenvertaisuudennäkökulmastajaniidenvaikutuksetvanhempientekemiinvalintoihinolisivatyhtälaillamielenkiintoisiatutkimusaiheita.

166


Lähteet

Aamulehti,12.4.2016.Keskustelueppu-kerhoistajatkuumielipidesivulla:vanhemmatovatpääsääntöisinolleettyytyväisiä.Saatavanawww-osoitteessahttps://www.aamulehti.fi/kotimaa/keskustelu-eppu-kerhoista-jatkuu-mielipide-sivulla-vanhemmat-ovat-paasaantoisesti-olleet-tyytyvaisia-23576340(Luettu22.2.2017.)

Asetuslastenpäivähoidosta16.3.1973/239.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730239(Luettu22.2.2016.)

Asetusopetustoimenhenkilöstönkelpoisuusvaatimuksista14.12.1998/986.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980986(Luettu22.2.2016.)

Baker,J.,Lynch,K.,Cantillon,S.,&Walsh,J.(2004).Equality.Fromtheorytoaction.Hampshire:PalgraveMacMillan.

Barter,C.&Renold,E.(1999).TheUseofVignettesinQualitativeResearch.SocialResearchUpdate25.Saatavanawww-osoitteessahttp://sru.soc.surrey.ac.uk/SRU25.html(Luettu3.9.2018.)

Brotherus,A.(2004).Esiopetuksentoimintakulttuurilapsennäkökulmasta.Helsinki:Yliopistopaino.Saatavanawww-osoitteessahttps://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20018/esiopetu.pdf?sequence=1(Luettu22.2.2016.)

Burchinal,M.R.,Cryer,D.,&Clifford,R.M.(2002).Caregivertrainingandclassroomqualityinchildcarecentres.AppliedDevelopmentalScience,6(1),2–11.doi:10.1207/S1532480XADS0601_01

DeSchipper,J.C.,Tavecchio,L.W.C.,VanIJzendoorn,M.H.,&Linting,M.A.(2003).Therelationofflexiblechildcaretoqualityofcenterdaycareandchildren´ssosio-emotionalfunctioning:Asurveyandobservationalstudy.InfantBehavior&Development,26(3),300–325.doi:10.1016/S0163-6383(03)00033-X

DeSchipper,E.J.,Riksen-Walraven,J.M.,&Geurts,S.A.E.(2006).EffectsofChild-CaregiverRatioontheInteractionsBetweenCaregiversandChildreninChild-CareCenters:anExperimentalStudy.ChildDevelopment,77(4),861–874.doi:10.1111/j.1467-8624.2006.00907.x.

EsiopetuksentilaSuomessa.(2004).Valtioneuvostonselontekoeduskunnalleesiopetusuudistuksenvaikutuksistajaasetettujentavoitteidentoteutumisesta.Opetusministeriönjulkaisuja2004:32.Saatavanawww-osoitteessahttp://minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitte%20et/opm_186_opm32.pdf?lang=fi(Luettu24.2.2016.)

Elo,S.&Kyngäs,H.(2008).Thequalitativecontentanalysisprocess.JournalofAdvancedNursing62(1),107–115.Saatavanawww-osoitteessahttp://web.b.ebscohost.com.ezproxy.jyu.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=3&sid=32368134-fff2-439e-96a5-4e362625b2da%40sessionmgr103(Luettu27.9.2016.)

Etelälahti,A.(2014).Näkökulmiaesiopetuksenvaikuttavuudentutkimiseen.Vaikuttavuustutkimusvuoden2000esiopetuksenopetussuunnitelmanperusteidenpohjalta.Saatavanawww-osoitteessahttp://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95327/978-951-44-94956.pdf?sequence=1(Luettu24.2.2016.)

167


Folmer-Annevelink,E.,Doolaard,S.,Mascareno,M.,&Bosker,R.J.(2010).Classsizeeffectsonthenumberandtypesofstudent-teacherinteractionsinprimaryclassrooms.TheJournalofClassroomInteraction,45(2),30–38.Saatavanawww-osoitteessahttps://search-proquest-com.ezproxy.jyu.fi/docview/817731850/800E73F8%20FCE04BF5PQ/6?accountid=11774(Luettu13.9.2016.)

Fredriksson,P.,Öckert,B.,&Oosterbeek,H.(2013).Long-termeffectsofclasssize.QuarterlyJournalofEconomics,128(1),249–285.doi:10.1093/qje/qjs048

Fredriksson,P.,Öckert,B.,&Oosterbeek,H.(2014).Insidetheblackboxofclasssize:Mechanisms,behavioralresponses,andsocialbackground.IZADiscussionPaperseries8019.Saatavanawww-osoitteessahttps://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2409541(Luettu13.9.2016.)

GeversDeynoot-Schaub,M.J.J.M.&Riksen-Walraven,J.M.A.(2005).Childcareunderpressure:ThequalityofDutchcentersin1995and2001.JournalofGeneticPsychology,166(3),280–296.Saatavanawww-osoitteessahttp://web.a.ebscohost.com.ezproxy.jyu.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?sid=4f51bd4c-537a-41df-957ee66e64c7f81d%40sessionmgr4008&vid=3&hid=4206(Luettu23.9.2016.)

Guest,G.,MacQueen,K.M.,&Namey,E.E.(2012).DataReductionTechniques.TeoksessaGuest,G.,MacQueen,K.M.&Namey,E.E.(toim.)AppliedThematicAnalysis(s.129–160).Sage.Saatavanawww-osoitteessahttp://methods.sagepub.com.ezproxy.jyu.fi/book/applied-thematic-analysis/n6.xml(Luettu25.2.2017.)

Heinonen,H.,Iivonen,E.,Korhonen,M.,Lahtinen,N.,Muuronen,K.,Semi,R.,&Siimes,U.(2016).Lastenoikeudetjaaikuistenvastuutvarhaiskasvatuksessa.Juva:BookwellOy.

Hestenes,L.L.,Cassidy,D.J.,Shim,J,.&Hegde,A.V.(2008).Qualityininclusivepreschoolclassrooms.EarlyEducationandDevelopment,19(4),519–540.doi:10.1080/10409280802230973

Holkeri-Rinkinen,L.(2009).Aikuinenjalapsivuorovaikutustarakentamassa:diskurssianalyyttinentutkimuspäiväkodinarjesta.Tampere:Tampereenyliopisto. Saatavanawww-osoitteessahttps://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66472/978-95144-7692-1.pdf?sequence=1(Luettu23.2.2016.)

Hujala,E.,Backlund-Smulter,T.,Koivisto,P.,Parkkinen,H.,Sarakorpi,H.,Suortti,O.,Niemelä,T.,Kuronen,I.,Knubb-Manninen,G.,Smeds-Nylund,A-S.,Hietala,R.,&Korkeakoski,E.(2012).Esiopetuksenlaatu.Koulutuksenarviointineuvostonjulkaisuja61.Jyväskylä:Koulutuksenarviointineuvosto.Saatavanawww-osoitteessahttps://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/39905/978-95139-4807-8.pdf?sequence=1(Luettu4.3.2017.)

Jakku-Sihvonen,R.(2009).Tasa-arvojalaatukoulutuksenkehittämisperusteina.TeoksessaK.Nyyssölä,&R.Jakku-Sihvonen(toim.),Alueellinenvaihtelukoulutuksessa.Temaattinentarkastelualueellisentasa-arvonnäkökulmasta(s.25–37).Helsinki:Opetushallitus.

Kalliala,M.(2011).Lookatme!DoestheadulttrulyseeandrespondtothechildinFinnishday-carecentres?EuropeanEarlyChildhoodEducationResearchJournal,19(2),237–253.doi:10.1080/1350293X.2011.574411

168


Kalland,M.(2012).Päivähoidonlaatu.TeoksessaK.Kanninen&A.Sigfrids(toim.),Tunneminut!Turvajatunteetlapsensilmin(s.49–66).Juva:PS-kustannus.

Karikoski,H.(2008).Lapsenkoulunaloittaminenekologisenasiirtymänä.Vanhemmatinformantteinalapsensiirtymisessäesiopetuksenkasvuympäristöistäperusopetuksenkasvuympäristöön.Saatavanawww-osoitteessahttp://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514287459.pdf(Luettu24.2.2016.)

Karila,K.,Kosonen,T.,&Järvenkallas,S.(2017).Varhaiskasvatuksenkehittämisentiekarttavuosille2017-2030.Opetus-jakulttuuriministeriönjulkaisuja2017:30.Saatavanawww-osoitteessahttp://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80221(Luettu3.2.2018.)

Krueger,A.B.(1999).Experimentalestimatesofeducationproductionfunctions.TheQuarterlyJournalofEconomics,114(2),497–532.doi:10.1162/003355399556052

Kyrönlampi-Kylmänen,T.(2007).Arkilapsenkokemana:eksistentiaalisfenomenologinenhaastattelututkimus.Rovaniemi:Lapinyliopisto.

Lakisosiaalihuollonammatillisenhenkilönkelpoisuusvaatimuksista29.4.2005/272.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050272(Luettu22.2.2016.)

Lazenby,H.(2016).Whatisequalityofopportunityineducation?TheoryandResearchinEducation,14(1),65–76.doi:10.1177/1477878515619788

Latvala,E.&Vanhanen-Nuutinen,L.(2003).Laadullisenhoitotieteellisentutkimuksenperusprosessi:Sisällönanalyysi.TeoksessaJanhonen,S.&Nikkonen,M.(toim.)Laadullisettutkimusmenetelmäthoitotieteessä(s.25–29)Juva:WSOY.

Lindahl,M.(2005).Homeversusschoollearning:Anewapproachtoestimatingtheeffectofclasssizeonachievement.ScandinavianJournalofEconomics,107(2),375–394.doi:10.1111/j.1467-9442.2005.00413.x

Mahkonen,S.(2015).Varhaiskasvatuslaki.Helsinki:Edita.

Mikkola,P.&Nivalainen,K.(2009).Lapsellehyväpäivätänään.Näkökulmia2010-luvunvarhaiskasvatukseen.Saarijärvi:Pedatieto.

Morrissey,T.W.(2009).Multiplechild-carearrangementsandyoungchildren’sbehavioraloutcomes.ChildDevelopment,80(1),59–76.doi:10.1111/j.1467-8624.2008.01246.x

NICHD.(1999).Childoutcomeswhenchildcarecenterclassesmeetrecommendedstandardsforquality.AmericanJournalofPublicHealth,89(7),1072–1077.http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.jyu.fi/ehost/detail/detail?vid=0&sid=2632bd07-36cf-4259-9710-5836a20dd484%40sessionmgr4007&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#AN=2009967&db=s3h(Luettu26.2.2016.)

OECD.(2012).StartingstrongIII:Aqualitytoolboxforearlychildhoodeducationandcare.Executivesummary.Saatavanawww-osoitteessahttps://www.oecd.org/edu/school/49325825.pdf(Luettu13.9.2016.)

Opetus-jakulttuuriministeriö.(2011).Lastenhyvinvoinninkansallisetindikaattorit.Tavoitteenatietoonperustuvalapsipolitiikanjohtaminen.Opetus-jakulttuuriministeriöntyöryhmämuistioitajaselvityksiä2011:3.Saatavanawww-osoitteessa

169


https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75502/tr3.pdf?sequence=1(Luettu19.4.2016.)

OpetusryhmientilaSuomessa.Selvityseduskunnansivistysvaliokunnalleesi-japerusopetuksenopetusryhmiennykytilasta.Opetus-jakulttuuriministeriöntyöryhmämuistioitajaselvityksiä2014:4.Saatavanawww-osoitteessahttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75266/tr04.pdf?sequence=1(Luettu22.2.2016.)

Perusopetuslaki21.8.1998/628.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628(Luettu22.2.2016.)

Puroila,A-M.&Kinnunen,S.(2017).Selvitysvarhaiskasvatuksenlainsäädännönmuutostenvaikutuksista.Valtioneuvostonselvitys-jatutkimustoiminnanjulkaisusarja78/2017.Saatavanawww-osoitteessahttp://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/78_Loppuraportti+VakaVai+051217.docx.pdf/e1b46018-e928-476d-8569-f89bba427cbd?version=1.0(Luettu3.2.2018.)

Rusanen,E.(2011).Hoiva,kiintymysjalapsenkehitys.Porvoo:Bookwell.

Sandstrom,H.(2012).Thecharacteristicsandqualityofpre-schooleducationinSpain.InternationalJournalofEarlyYearsEducation,20(2),130–158.doi:10.1080/09669760.2012.715012

Sinkkonen,J.(2008).Mitälapsitarvitseehyväänkasvuun.Juva:WSBookwellOy.

Sivistyslautakunnanmietintö11/2014vp.Saatavanawww-osoitteessahttps://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/sivm_11+2014.pdf#search=eduskuntatunnus%3ASiVM(Luettu13.10.2016.)

Strandell,H.(2012).Lapsetiltapäivätoiminnassa.Koululaistenvalvottuvapaa-aika.Tallinna:Gaudeamus.

Suomenperustuslaki11.6.1999/731.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731(Luettu9.8.2017.)

THL.Lastenhyvinvoinninkansallisetindikaattorit.Sotkanet.fiTilastotietojasuomalaistenterveydestäjahyvinvoinnista.Terveydenjahyvinvoinninlaitos.Saatavanawww-osoitteessahttps://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/groups/139(Luettu9.8.2017.)

Tilastokeskus.(2017).Kuntaryhmitys.Saatavanawww-osoitteessahttp://tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/kunta/001-2017/kunta_kr.html(Luettu31.1.2017.)

Varhaiskasvatuslaki19.1.1973/36.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036(Luettu22.2.2016.)

Varhaiskasvatuslaki2018/540.Saatavanawww-osoitteessawww.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540(Luettu3.9.2018.)

Yhdenvertaisuuslaki1325/2014.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325(Luettu9.8.2017.)

Westen,P.(1985).TheConceptofEqualOpportunity.Ethics,95(4),837–850.Saatavanawww-osoitteessahttp://www.jstor.org.ezproxy.jyu.fi/stable/2381260(Luettu13.2.2017.)