1

Jelaluddin Rumin runokäännöksiä

Lähde: Love Is a Stranger

Käännös englannin kielestä Juho Blummé

2

Alkusanat

Status: Lukee Rumi sufimystikosta. Kommentti: Mikä on sufimystikko??? According to the humble amount of my knowledge Jelaluddin Rumi (1207 – 1273) and Shams Tabrizi (11?? - 1248) created this branch of 'philosophy' in the Old Persian culture including theology, poetry, philosophical thinking and music. So the matter temporarily formed within the entity of my body and brains briefly studying the art in question would serve as an example of sufi mystic. You'll find more information about the person, ideology and music from: http://en.wikipedia.org/wiki/Rumi http://www.sufimovement.org/whatsufiis.htm http://www.youtube.com/watch?v=msrkYJ1kNjU The links existed and contained information in 2009. Eksistentiaalista ihmisen olotilan loistokasta kuvausta on pienen taiteellisen tauon jälkeen tarjolla lisää suomeksi, jatkoksi Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämään puutarhaan (Rakkaus on

musta leijona, Basam Books 2002). Jelaluddin Rumi kirjoitti runomuotoiset teoksensa alun perin persian kielellä. Englanninkielisen käännöksen Love is a Stranger tuotti Kabir Helminski. Helsingissä 5.4.2009 Juho Blummé Kansikuva: Metta Savolainen, Kuun valo, 1996

3

Rubiini

Aamiaisteellä rakastajatar kysyi rakkaaltaan, ”Kumpaa rakastat enemmän, itseäsi vai minua?” ”Päästä jalkoihini olen tullut sinuksi Mitään ei minusta ole jäljellä paitsi nimeni. Saat toiveesi toteen. Vain sinä olet olemassa. Olen kadonnut kuin tippa etikkaa valtamereen hunajaa.” Rubiiniksi muuttunut kivi on täynnä ominaisuuksia auringon. Yhtään kivisyyttä ei ole jäljellä siinä. Jos se rakastaa itseänsä, rakastaa se aurinkoa. Ja jos se rakastaa aurinkoa, rakastaa se itseänsä. Ei ole mitään eroa näillä kahdella rakkaudella. Ennen kuin kivestä tulee rubiini, se on itsensä vihollinen. Ei yksi vaan kaksi on olemassa. Kivi on pimeä ja sokea päivänvalolle. Jos se rakentaa itseänsä, se on uskoton: se intensiivisesti vastustaa aurinkoa. Jos se sanoo ”minä”, se on kaikki pimeyttä. Faarao vaatii jumaluutta ja vedetään alas. Allah sanoo samaa ja on pelastettu. Yksi minä on kirottu, toinen siunattu. Yksi minä on kivi, toinen on kristalli. Yksi on vihollinen valolle, toinen heijastus siitä. Sen sisimmässä tietoisuudessa, ei mukaisesti minkään opin, se on yhtä kanssa valon. Työstä kivisiä ominaisuuksiasi ja tule loistavaksi kuin rubiini. Harjoita pidättäytymistä hyväksy vaikeus. Aina näe ääretön elämä antaessasi itsesi kuolla. Kivisyytesi tulee vähenemään; rubiiniluontosi kasvamaan. Merkit itsesi olemassaolosta lähtevät kehostasi, ja sinut valtaa ekstaasi. Tule kokonaan kuuloksi kuin korva ja voita rubiinikorvarengas. Kaiva kaivo maahan kehosi, tai jo ennen kuin kaivo on kaivettu, anna jumalan nostaa vesi ylös. Ole aina toimelias raapiessasi likaa kaivosta. Kaikille jotka kärsivät, sitkeys tuo hyvää onnea. Profeetta on sanonut että jokainen uupumus rukouksen on koputus taivaan oveen. Kun kuka tahansa jatkaa koputtamista, onni näyttää hymyilevät kasvonsa.

4

Itsesi juuren juuri

Älä mene pois, tule lähelle. Älä ole uskoton, ole uskollinen. Löydä vasta-aine myrkyssä. Tule itsesi juuren juureen. Muovattu savesta, silti vaivattu aineesta varmuuden, vartija aarrekammiossa Pyhän Valon - tule, palaa itsesi juuren juureen. Heti kun saat kiinni epäitsekkyydestä, sinut kiskotaan egostasi ja vapautetaan monista ansoista. Tule, palaa itsesi juuren juureen. Olet syntynyt lapsista Jumalan luovuuden, mutta olet asettanut katseesi liian alas. Miten voit olla onnellinen? Tule, palaa itsesi juuren juureen. Vaikka olet talismaani suojelemassa aarretta, olet myös miina. Avaa piilotetut silmäsi ja tule itsesi juuren juureen. Synnyit säteestä Jumalan majesteettisuuden ja sinulla on siunaus hyvän tähden. Miksi kärsiä käsissä asioiden jotka eivät ole olemassa. Tule, palaa itsesi juuren juureen. Olet rubiini upotettuna graniittiin. Kuinka kauan esität ettei se ole totta? Näemme sen silmistäsi. Tule itsesi juuren juureen. Tulit tänne läheisyydestä tuon hienon ystävän, hieman humalassa, mutta lempeänä, varastaen sydämemme katsella niin täynnä tulta; joten, tule palaa itsesi juuren juureen. Mestarimme ja isäntämme, Shamsi Tabrizi, on asettanut iänikuisen kupin eteesi sinun. Kunnia Jumalalle, mitä harvinaista viiniä! Joten tule, palaa itsesi juuren juureen.

5

Rakkaus on muukalainen Sydän tuli varmoin askelin hengitys jalostettuna varoittamaan parhaita kommuuneista. Sydän asetti sydämesi kuin kynän sivulle rakkauden. Olemme iloisia viirejä oikeutetussa tuulessasi. Mestari, minne tanssit? Kohti maata vapautuksen,

kohti tasankoa olemattomuuden.

Mestari, kerro mitä olemattomuutta tarkoitat. Ikuisuuden korva tietää kirjeen ikuisuuden.

Rakkaus on kummajainen kummalla kielellä, kuten Arabi Persiassa. Olen tuonut tarinan; se on kummallinen, kuten kertojansa. Kuuntele palvelijaasi. Joosefin kasvot kirkastivat kaivoa johon hänet oli pysäytetty. Hänen vankeutensa muuttui palatsiksi hedelmätarhoineen ja niittyineen, paratiisiksi, kuninkaalliseksi huoneeksi, ja kammioksi pyhyyden. Kuten heität kiven veteen, vesi sillä hetkellä hajaantuu vastaanottamaan sen. Kuten pilvinen yö karkoittuu kirkkaalla aamulla, hänen nöyryytyksestä ja häviöstä hän katselee korkealle taivaalle. Syy, älä kadehdi suutani. Jumala todistaa siunauksia. Vaikka puu juo piiloitetuista juurista, me näemme näytöksen sen oksien. Mitä tahansa maa otti taivaalta, sen se luovuttaa rehellisesti keväällä. Vaikka olet varastanut sängyn tai jalokiven, vaikka olet nostanut lipun tai kynän, yö on takana ja päivä on noussut, ja uneksija tulee näkemään mistä on uneksinut.

6

Uusi sääntö Se on sääntö humalaisten kaatua toistensa päälle, riidellä, muuttua väkivaltaiseksi, ja saada kohtaus. Rakastaja on vielä pahempi kuin humalainen. Kerron sinulle mitä rakkaus on: astua sisään kultakaivokseen. Ja mitä tuo kulta on? Rakastaja on kuningas yläpuolella kaikkien kuninkaiden, pelkäämätön kuolemaa, ei yhtään kiinnostunut kultaisesta kruunusta. Munkilla on helmi kätkettynä paikattuun peittelyynsä. Miksi hän menisi kerjäämään ovelta ovelle? Viime yönä tuo kuu tuli mukaan, humalassa, tiputtaen vaatteita kadulle. ”Nouse ylös,” sanoin sydämelleni, ”Anna sielulle lasi viiniä. Hetki on tullut liittyä satakielen seuraan puutarhaan maistamaan sokeria sielun papukaijan kanssa.” Olen pudonnut, sydämeni pirstaleina - minne muualle kuin polullesi? Ja rikoin kulhosi, humalassa, idolini, niin humalassa, älä anna minun vahingoittua, tartu käteeni. Uusi sääntö, uusi laki on syntynyt: Riko kaikki lasit ja kaadu kohti lasinpuhaltajaa.

7

Intellektuelli Intellektuelli on aina näyttämässä muille; alempi on aina joutumassa eksyksiin. Intellektuelli juoksee pois, peläten hukkuvansa; koko rakkauden bisness on hukkua mereen. Intellektuellit suunnittelevat leponsa; rakastajat häpeävät levätä. Rakastaja on aina yksin, jopa ympäröityneenä ihmisten. kuten vesi ja öljy, hän pysyy erillisenä. Mies joka näkee vaivan antaa neuvoja rakastajalle ei saa mitään. Hän on pilkattu intohimolla. Rakkaus on kuin musiikki. Se vetää puoleensa huomiota. Rakkaus on puu, ja rakastajat ovat sen varjo.

8

Enkö sanonut Enkö sanonut, ”Älä mene sinne, minä olen ystäväsi. Tässä olemassaolon kangastuksessa, minä olen lähde elämän.” Vaikka vihasi vie sinut sadan tuhannen vuoden päähän, lopulta sinä palaat, koska minä olen maalisi. Enkö sanonut, ”Älä ole tyytyväinen maallisiin muotoihin; Minä olen tyytyväisyytesi intiimien kammioiden suunnittelija.” Enkö sanonut, ”Minä olen meri, ja sinä olet yksittäinen kala; älä jää ypöyksin kuivalle maalle; minä olen aava meresi.” Enkö sanonut, ”Älä jää ansaan kuin avuton lintu; Minä olen voima lennon – jalkasi ja siipesi.” Enkö sanonut, ”He tulevat väijymään ja saamaan sinut kylmäksi; minä olen tuli ja lämmin halusi.” Enkö sanonut, ”He tulevat istuttamaan ominaisuutensa sinuun kunnes unohdat, että parhaat ominaisuutesi ovat täällä.” Enkö sanonut, ”Et tiedä mistä suunnasta asiasi laitetaan järjestykseen.” Minä olen luoja yläpuolella suuntien. Jos valo on sydämessäsi, löydä tiesi kotiin. Jos olet Jumalasta, tunne Hyväntekijäsi.

9

Kuolinvuoteella Mene, aseta pääsi tyynylle, jätä minut rauhaan; jätä minut raunioituneena, uupuneena matkasta yön, vääntelehtimään aallossa intohimon aamunkoittoon. Joko jää ja ole anteeksiantava, tai, jos haluat, ole julma ja lähde. Pakene minulta, pois hankaluuksista; ota reitti turvallisuuden, kaukana tästä vaarasta. Olemme ryömineet tähän kulmaan surun, kääntäen vesipyörän virralla kyynelten. Kun tyranni kivisydäminen surmaa, ja kukaan ei sano ”Valmistaudu maksamaan verirahat.” Usko kuninkaaseen tulee helposti rakastettavina aikoina, mutta ole uskollinen nyt ja kestä, kalpea rakastaja. Mitään parannusta tähän kipuun ei ole olemassa paitsi kuolla, joten miksi sanoisin, ”Paranna tämä kipu”? Unessa viime yönä näin ikivanhan puutarhassa rakkauden, viitaten kädellään, sanoen, ”Tule tänne.” Tällä polulla, Rakkaus on smaragdi, kaunis vihreä joka pitää loitolla lohikäärmeitä. Riittää, olen kadottamassa itseni. Jos olet mies oppineisuuden, lue jotain klassista, historia ihmisen rimpuilusta äläkä tyydy keskinkertaiseen runoon.

10

Talo alastomille On myöhä ja sataa, ystäväni; mennään kotiin. Jätetään nämä rauniot olemme metsästäneet kuin pöllöt. Vakka nämä vaaleat kaunottaret viittoilevat, mennään kotiin. Kaikki syyt, joita käytännölliset, tylsät ja surulliset tarjoavat, eivät voi synkentää sydämiämme nyt; eikä myöskään voi tämä aavemainen rakkauden peli, tämä mielikuvituksellinen paratiisi pitää meitä paikoillaan. Jotkut näkevät jyvät mutta eivät satoa. Älä kysy liian monta ”miten” tai ”miksiä”. Anna petojen laiduntaa. Tule kotiin todelliseen juhlaan ja musiikkiin. Shams on rakentanut talon alastomille ja puhtaille.

11

Kuin aurinko maan päällä Minä olen sinusta, ja samaan aikaan, sinä olet ahmaissut minut. Sulan sinussa sillä sinun läpi minä jäädyn. Sinä puristat minua kädelläsi, ja sitten astut minuun jalallasi. Näin rypäleestä tulee viiniä. Sinä luot meidät kuin auringonvalo maan päälle. Ja meidän valo, mennessään kehon läpi kuin se olisi avoin ikkuna lähteellemme, palaa, puhdistettuna, Sinuun. Kuka vaan, joka näkee tuon auringon sanoo, ”Hän on elossa,” ja kuka vaan näkee vain ikkunan sanoo, ”Hän on kuolemassa.” Hän on hunnuttanut alkuperämme siihen kuppiin kivun ja ilon. Ytimessämme olemme puhtaita; kaikki muu on pohjasakkaa. Lähde sielujen sielun, Shams, totuus Tabrizin, sata sydäntä ovat tulessa sinulle.

12

Sisäinen sota Aseta poskesi, hetkeksi, tälle juopuneelle poskelle. Anna minun unohtaa sota ja julmuus sisällä itsessäni. Pidän näitä hopeakolikoita kädessäni; anna minulle Sinun viinisi kultaisen valon. Olet avannut seitsemän taivaan ovea; nyt aseta kätesi anteliaasti kiristyneelle sydämelleni. Kaikki mitä minulla on tarjota on tämä illuusio, itseni. Anna sille lempinimi ainakin se on todellinen. Vain sinä voit palauttaa mitä olet sinä olet rikkonut; auta minun rikkoutunutta päätäni. En pyydä jotain makeaa pistaasipähkinäistä makeista, vaan Sinun ikuista rakkauttasi. Viisikymmentä kertaa olen sanonut, ”Sydän, lopeta metsästys ja astu tähän verkkoon.”

13

Osta minut sanoiltani Ennen nykyhetkeä halusin saada korvauksen siitä mitä sanoin, mutta nyt tarvitsen sinua ostamaan minut sanoiltani. Idolit, joita minulla oli tapana veistää hurmasivat jokaisen. Nyt olen humalassa Aabrahamista ja väsynyt idoleihin. Idoli ilman väriä tai tuoksua päättivät koko urani. Etsi joku muu tehtävään. Onnellinen hullu ilman ajatusta, olen pyyhkäissyt koko kaupan puhtaaksi. Jos jokin astuu sisään mieleeni, sanon, “Lähde. Olet häiröksi.” Mikä tahansa on karkea ja painava, minä tuhoan. Kenen pitäisi olla Laylan kanssa? Jonkun kuka voi olla Majnun. Mies pitämässä tätä liehuvaa lippua oikeastaan kuuluu toiselle puolelle.

14

Mitä mies voi sanoa Ystävyyden nimessä, älä toista rakastetulleni kaikkea mitä sanoin eilisiltana, pois tolaltani; mutta jos, Jumalan nimeen, hän kuulee sen, hän ymmärtää mitä mies voi sanoa pimeässä, lujaa tai hiljaa, karkeasti tai pehmeästi, kun järki ei ole kotona. Jos jumala päästää tämän levottomuuden ulos, kukaan maailmassa ei pysy järjissään. Mieli, ovatko nämä sinun pimeitä kehoituksia? Pilvi, onko tämä sinun surullinen sade? Uskovaiset, varokaa sydämiänne. Uteliaat tai ystävälliset, pysykää poissa.

15

Tämä avioliitto Olkoot nämä valat ja tämä avioliitto siunattu. Olkoot se makeaa maitoa, tämä avioliitto, kuin viiniä ja leivonnaisia. Tarjotkoon tämä avioliitto hedelmää ja varjoa kuin taatelipalmu. Olkoot tämä avioliitto merkki myötätunnosta, sinetti onnellisuudesta nyt ja tästä eteenpäin. Olkoot tällä avioliitolla rehti ilme ja hyvä nimi, enne yhtä tervetullut kuin kuu kirkkaalla sinisellä taivaalla. Olen vailla sanoja kuvaamaan kuinka henki sekoittuu tässä avioliitossa.

16

Vaatteet hylättynä rannalle Kehosi on täällä kanssamme, mutta sydämesi on niityllä. Matkustat metsästäjien kanssa vaikka sinä itse olet mitä he metsästävät. Kuin ruokolehtihuilu, olet kehosi peitossa rauhaton henkevä ääni sisällä. Olet sukeltaja; kehosi on vain vaatetus rannalle jäänyt. Olet kala jonka tie on läpi veden. Tässä meressä on monia kirkkaita suonia ja joitain jotka ovat pimeitä. Sydän vastaanottaa valonsa noilta kirkkailta suonilta. Jos nostat siipiäsi voin näyttää ne sinulle. Olet piilotettu kuin veri sisässäsi, ja olet herkkä kosketukselle. Nuo samat suonet laulavat melankolista säveltä makeasti jännitetyssä luutussa, musiikkia rannattomalta mereltä jonka aallot vyöryvät äärettömyydestä.

17

Pyyhi pölyt merestä Kaunis antoi minulle luudan ja sanoi, “Pyyhi pölyt merestä!”, sitten poltti luudan takassa ja sanoi, “Anna takaisin luutani.” Ymmälläni, asetin pääni maahan. “Todellisessa alistumisessa ei ole enää ketään kelle kumartaa.” “Mutta miten?” “Ilman empimistä tai mitään itsestäsi.” Paljastin kaulani ja sanoin, “Irrota minut itsestäni Alin miekalla.” Mutta kun minua lyötiin, ja lyötiin uudestaan, lukemattomia päitä ilmaantui. Kuin olisin lamppu, ja jokainen pää sydän, liekit leiskuivat joka puolella, lukemattomia kynttiläsilmäisiä päitä, prosessi virittyen Itään ja Länteen. Mutta mitä ovat Itä ja Länsi paikattomuudessa? Se on kaikki uunia ja kylpylää. Sydämesi on viileä, kuinka kauan makaat tässä lämpimässä kylpylässä? Jätä kylpylä ja sen saavi. Riisu itsesi sisäiseen maailmaan ja arvosta freskoja, kauniita kuvia, väritetty vivahteilla tulppaanikedon; katso kohti ikkunaa joka päästää valon sisään. Kuusi suuntaa ovat kylpylä, ja ikkuna avautuu kohti paikattomuutta. Sen yläpuolella on kauneus Monarkin kenen heijastuksista maa ja taivas vastaanottivat valonsa, kenestä sielukkuus on satanut turkkilaisille ja Zanibaareille. Päivä on ohi, ja tarinani loppuu. Yö ja päivä ovat häpeissään kaunottareni tarinasta. Tabrizin aurinko pitää minut humalassa ja riutumassa tässä tilassa.

18

Veto rakkauden

Kun Hallaj löysi liiton kanssa rakkaimpansa, oli oikein että se oli hirsipuulla. Nappasin lakillisen verran kangasta hänen takistaan, ja se suojasi järkeilyni, pääni, ja jalkani. Vedin piikin hänen puutarhan aidastaan, eikä se ole lopettanut kulkuaan matkalla sydämeeni. Yksi aamu tilkka hänen viiniään muutti sydämeni leijonanmetsästäjäksi. On oikein että tämä erisyts, jonka hän auttoi minut tuntemaan vaanii kuin hirviö sydämessäni. Silti taivaan villi ja rikkoutumaton varsa oli koulutette hänen rakkauden kädellään. Moni sydän on etsinyt suojaa tältä rakkaudelta, mutta se kiskoo ja vetää ne omaan suojaansa. Eräs kolea aamu karhuntalja kellui jokea alas. Sanoin miehelle jolla ei ollut vaatteita, “Hyppää virtaan ja vedä se ylös.” Mutta karhuntalja oli elävä karhu ja mies joka hyppäsi virtaan niin halukkaasti tarttui kynsiin sen mitä meni kaappaamaan. “Päästä irti siitä,” sanoin, “Taistelu ei vie sinua minnekään.” “Päästä irti siitä? Tämä turkki ei päästä irti minusta!” Hiljaisuus. Vain vihje. Kuka tarvitsee teoksittain tarinoita?

19

Ja Hän on kanssamme Täysin odottamatta vieraani saapui. “Kuka se on?” kysyi sydämeni. “Kuun kasvot,” sanoi sieluni. Hänen astuessa sisään taloon, me kaikki juoksimme hulluina ulos etsien katseellamme kuuta. “Olen täällä,” hän kutsui sisältä, mutta me huutelimme häntä ulkona tiedostamatta hänen kutsuaan. Juopunut satakielemme laulaa puutarhassa, ja kujerramme kuin kyyhkyset, “Missä, missä, missä?” Väkijoukko muodostui: “Missä on varas?” Ja varas joukossamme sanoen “Niin, missä on varas.” Äänemme sulautuivat yhteen eikä yksikään ääni erottunut muista. Ja Hän on kanssasi tarkoittaa Hän on etsimässä kanssasi. Hän on lähempänä sinua kuin sinä itse. Miksi katsoa ulkopuolelle? Tule kuin sulavaksi lumeksi; pese itsesi itsestäsi. Rakkaudella sisäinen äänesi löytää sävelen kasvaen kuin hiljainen valkoinen lilja sydämessä.

20

Sinä ja minä

Hetki onnellisuuden, sinä ja minä istumassa verannalla, näennäisesti kaksi, mutta sielultaan yksi, sinä ja minä. Tunnemme elämän virtaavan veden täällä, sinä ja minä, puutarhan kauneuden ja lintujen laulun. Tähdet tarkkailevat meitä, ja näytämme niille mitä tarkoittaa olla kapea kuunsirppi. Sinä ja minä, tulemme olemaan yhdessä, yhdentekevinä joutavalle spekulaatiolle, sinä ja minä. Taivaan papukaijat tulevat murtamaan sokeria nauraessamme yhdessä, sinä ja minä. Ja mikä on vielä ihmeellisempää on että ollessamme yhdessä, sinä ja minä olemme tällä nimenomaisella hetkellä Irakissa ja Khorasanissa. Yhdessä muodossa päällä maapallon, ja toisessa muodossa ajattomassa makeassa maassa.

21

Etsi pimeyttä Istu ystäviesi kanssa; älä mene takaisin nukkumaan. Älä uppoa kuin kala meren pohjaan. Syöksy kuin valtameri, älä levitä itseäsi kuin myrsky. Elämän vedet virtaavat pimeydestä. Etsi pimeyttä, älä juokse karkuun siltä. Yömatkustajat ovat täynnä valoa, ja sinä olet myös; älä jätä tätä seuraa. Ole hereillä oleva kynttilä kultaisessa astiassa, älä liukastu likaan kuin elohopea. Kuu paljastuu yömatkustajille, ole tarkkaavainen kun kuu on täysi.

22

Yhdeksäs kuukausi Sinä katsot hunnun sensuelleja liikkeitä. Tiedätkö siellä olevan kiinalaisen tytön sen takana kenen kasvoja et näe? Näet aidon kuun heijastuksen kaikissa kivissä jotka makaavat jaloissasi. Olet näkymättömän tuulen heittelemä lehti. Etkö tiedä jonkin liikuttavan sinua? Ellei jokin ajatus sekoita tuota tuulta, sinä et sekoitu. Jos tuuli ei ole tyyni, sinä et ole. Muodostelmat, planeetat, sisäisimmät tilasi ovat kuin kamelit jonossa. Sinä olet viimeinen. Kietoudu ja juo veressä kuin lapsi taivaan kohdussa. Tunnet tuskan sydämesi sfäärissä, mutta kun nostat pääsi se on mennyt. Yhdeksäs kuukautesi on Shamin kasvot, sinä, jolle on uskottu molempien maailmojen salaisuudet. Oi sydän, ole kärsivällinen tässä veressä yhdeksänteen kuukauteen asti.

23

Tämä hyödytön sydän

Sydän, koska vaalit mysteereitä, olet tullut hyödyttömäksi mihinkään muuhun. Tule hulluksi, älä pysy järjissäsi. Ihmiset meditoivat saadakseen jotakin. Ainoa mitä teet on annat. Hullun Majnunin prioriteetit ovat nyt myös sinun. Jos haluat olla kunnioitettava, miksi menet kaupungille humalassa? Ei ole hyvä vain istua jossain nurkassa, kerran kun olet tehnyt ystävyyttä tämän polun huikentelevaisuuden kanssa. Mene takaisin autiomaahan; jätä tämä nuhruinen kaupunki. Jossain tässä naapurustossa on tavernan haju ja se on jo saanut sinut huumaan. Nyt seuraa sitä. Mene Qaf vuorelle kuin Simurgh, jätä nämä pöllöt ja haikarat. Mene todellisuuden tiheikköön kuin leijona. Miksi viivytellä hyeenoiden ja koirien joukossa? Älä mene Joosefin paidan tuoksun perään, olet jo suremassa hänen kuolemaansa kuin Jaakob, hänen isänsä.

24

Laajentuminen ja supistuminen Ennen kuin kaikki mitä omistat valahtaa sormistasi, sano materialistiselle maailmalle, kuten Mari: Pakopaikkani on armollisen luona. Huoneessaan Mari oli nähnyt jotain joka voitti hänen sydämensä, jotain intensiivisesti elävää. Tuo luotettu henki nousi maan kamarasta kuin aurinko tai kuu idästä nouseva, kuin kauneus paljastettuna. Mari, joka oli riisuutunut, alkoi täristä, peloissaan pahuudesta joka saattaa olla siinä. Tämänkaltainen juttu saattaisi saattaa Joosefin leikkaamaan oman ranteensa. Se kukki hänen edessään kuin ruusu, kuten fantasia joka nostaa päätään sydämessä. Mari tuli epäitsekkääksi ja tässä epäitsekkyydessä hän sanoi, ”Hyppään Jumalan suojelukseen,” koska tuo puhdas kukkiva voisi viedä hänet Ennennäkemättömään. Koska hän ajatteli tätä maailmaa hetkellisenä kuningaskuntana, hän rakensi linnoituksensa Nykyisyyteen, jotta hetkellä kuoleman hän olisi haavoittumaton. Hän ei nähnyt parempaa suojelusta kuin Jumalan; hän rakensi kotinsa lähelle Hänen linnaansa. Nuo katseet rakkauden olivat nuolia, puhkoen ja tappaen kaikki järkisyyt. Armeija ja sen johtajat ovat Hänen mukaansa tempaamia. Nuo nokkeluudella varustetut on Hän tehnyt vähäjärkisiksi. Sadat tuhannet kuninkaat ovat hänen palveluksessaan. Sadat tuhannet täydet kuut ovat omistautuneet Hänen rakkautensa koko yön kuumuuteen. Zuhra ei voi hengittää sanaakaan; universaali järki, Hänet nähdessään, on nöyrtynyt. Mitä sanoisin? Hän on sinetöinyt huuleni. Hengitykseni kanava on koukussa Hänen liekkeihinsä. ”Olen tuon tulen savu, sen todiste.” Ainoa todiste auringolle on sen kohoavassa valossa. Mikä varjo voisi väittää olevansa tuo todiste? On riittävää varjolle antautua Hänen edessään. Tämän todisteen majesteettisuus vakuuttaa totuudesta. Hän on edellä, ja kaikkien käsitysten täytyy jäädä jälkeen. Kaikki käsitykset ratsastavat ontuvilla aaseilla, kun Hän on nuoli matkaten avaruuden halki. Jos hän päättää paeta, kukaan ei pysty edes löytämään pölyä, jonka Hän jättää taakseen;

25

ja jos he päättävät paeta, Hän yksinkertaisesti tukkii tien. Jokainen käsitys on levottomaksi tekevä: tämä on hetki taistella, ei nostaa pikaria. Yksi lintu käsityksen kohoaa korkeuksiin kuin haukka, toinen repii ilman läpi kuin nuoli, toinen seilaa kuin laiva, ja toinen on jatkuvasti kääntymässä takaisin. Kun jotain jahdattavaa ilmaantuu kaukaisuuteen, kaikki nämä linnut rientävät sitä kohti, mutta kun se katoaa, he ovat eksyksissä. Kuin pöllöt he palaavat autiomaahan, odottaen, yksi silmä avoinna ja toinen suljettuna, jonkin saaliin ilmaantumista. Jos heidän täytyy odottaa liian kauan, he ihmettelevät, oliko se joitain todellista vai ei? Paras kurssi olisi levätä hetki ja kerätä hieman voimia ja tarmoa. Jos yö ei koksaan tulisi, ihmiset haaskaisivat itsensä tavoitellen kaikkea mitä haluavat. He antaisivat omat kehonsa tulla syödyiksi halun ja ahneuden tähden, mutta yö ilmestyy, armon aarrekammio, pelastamaan heidät hetkeksi haluilta. kun tunnet supistuksen, matkamies, se on omaksi parhaaksesi. Älä pala surun kanssa. Ekspansion ja ilahtuneisuuden tilassa olet kuluttamassa jotakin, ja tuo kulutus tarvitsee tuloja kivun. Jos olisi aina kesä, liekehtivä kuumuus polttaisi puutarhan, maaperän ja juuret, niin että mitään ei ikinä kasvaisi enää. Joulukuu on tuima mutta ystävällinen; kesä on pelkkää naurua, ja silti se polttaa. Kun supistus tulee, näe laajentuminen siinä; ole iloinen, älä rypistä kulmiasi. Lapset nauravat; viisaat näyttävät vakavilta. Suru on maksasta ja nauru keuhkoista. Silmät lapsen, kuten nuo typeryksen, ovat kiinnittyneet pysähdykseen; kun taas silmät viisaan näkevät loppuun saakka.

26

Vierastalo Rakkaani, keho on vierastalo; joka aamu joku uusi saapuu. Älä sano, ”Ai, uusi paino kaulalleni!” tai vieraasi lentää takaisin olemattomuuteen. Mikä tahansa astuu sisään sydämeesi on vieras näkymättömästä maailmasta; viihdytä sitä hyvin. Joka päivä, ja joka hetki ajatus tulee kuin kunnioitettu vieras sydämeesi. Sieluni, suhtaudu jokaiseen ajatukseen kuin persoonaan, koska jokaisen persoonan arvo on ajatuksessa jota he vaalivat. Jos surullinen ajatus seisoo tiellä, se myös valmistaa tietä ilolle. Se raivoisasti lakaisee talosi puhtaaksi jotta jokin uusi ilo voi ilmestyä lähteestä. Se levittää kuivuneet lehdet sydämen oksasta, jotta tuoreet vihreät lehdet voisivat kasvaa. Se nostaa juuriltaan vanhan ilon jotta uusi ilo voi asuta sisään ulottumattomista. Suru vetää ylös mädäntyneen juuren joka on hunnutettu näkyvistä. Mitä vain suru ottaa tai antaa sydämelle aihetta levittää, se laittaa jotain parempaa sen paikalle - varsinkin sellaiselle kuka on varma että suru on palvelija intuitiolle. Ilman pilvien ja salamoiden kurtistusta, viinit tulisivat hymyilevän auringon polttamiksi. Sekä hyvä että huono onni tulevat vieraiksi sydämeesi: kuin planeetat matkustaen merkistä merkkiin. Kun jokin matkaa läpi merkkisi, sopeudu, ja ole yhtä harmoninen kuin sen johtava merkki, jolloin kun se yhtyy kuuhun, se tulee puhumaan ystävällisesti sydänten valtiaalle. Milloin vain suru tulee taas, kohtaa se hymyin ja naurulla sanoen, ”Oi Luojani, pelasta minut sen harmilta: äläkä riistä minua sen hyvyydeltä. Valtias, muistuta minua olemaan kiitollinen, älä anna minun tuntea katumusta jos sen edut kuolevat.” Ja jos helmi ei ole surun kädessä, päästä se menemään ja ole silti tyytyväinen. Kasvata suloista toimintaasi. Toimintasi hyödyttää sinua toisella kertaa; jonain päivänä tarpeesi tulee yht'äkkiä tyydytetyksi.

27

Sydämen rauniot Olen veistäjä, muokkaaja muodon. Joka hetki muotoilen idolin. Mutta sitten, edessäsi, sulatan ne. Voin herättää sata muotoa ja täyttää ne hengellä, mutta kun katson kasvoihisi, haluan heittää ne tuleen. Täytätkö vain tämän juopon lasin, vai vastustatko todella raitista? Oletko se sinä kuka saatat raunioihin jokaisen talon jonka rakennan? Sieluni läikkyy sieluusi ja sekoittuu. Koska sieluni on absorboinut tuoksusi, hellin sitä. Jokainen tippa läikyttämääni verta informoi maata, ”Yhdyn rakastettuni kanssa kun osallistun rakkauteen.” Tässä talossa mudan ja veden, sydämeni on hajonnut raunioiksi. Astu sisään tähän taloon, rakkaani, tai anna minun lähteä.

28

Ruokopillin laulu Kuuntele ruokopilliä ja sen kertomaa tarinaa, kuinka se laulaa erillään olosta: Aina siitä asti kun he leikkasivat minut ruokokedosta, ujellukseni on saanut miehet ja naiset nyyhkyttämään. Haluan sydämen kaipuusta auki repeytyneen jakamaan tuskan tämän rakkauden. Kuka tahansa joka on eriytynyt lähteestään kaipaa palaamaan tuohon tilaan yhteyden. Jokaisessa tapaamisessa soitan suruvirteni. Olen ystävä sekä onnelliselle että surulliselle. Jokainen rupesi ystäväkseni omista sysitään, kuitenkaan kukaan ei etsinyt sisältämiäni salaisuuksia. Salaisuuteni ei eroa valitusvirrestäni, kuitenkaan tämä ei ole aisteille havaittavaa. Keho ei ole piilotettu sielulta, eikä sielu ole piilotettu keholta, ja kuitenkaan sielu ei ole kaikille katsottavaksi. Tätä huilua soitetaan tulella, ei tuulella, ja ilman tätä tulta et olisi olemassa. Se on tuli rakkauden joka inspiroi huilua. Se on lannoite rakkauden joka täydentää viinin. Ruokopilli on mukavuus kaikille vieraantuneille rakastajille. Sen musiikki repii huntumme pois. Oletko koskaan nähnyt myrkkyä tai vasta-ainetta kuten ruokopilli. Oletko nähnyt intiimimpää seuraa ja rakastajaa? Se laulaa polusta veren; se välittää Majnunin intohimon. Ainoastaan tunteettomalle on tämä tunne rajoitettu. Onko kielellä muita suojelijoita kuin korva? Päivämme kasvavat enemmän kausittomiksi, nämä päivät jotka sekoittavat surua ja tuskaa... mutta jos päivät joita on jäljellä ovat vähäiset, päästä ne menemään; sillä ei ole väliä. Mutta Sinä, Sinä jäät jäljelle, sillä mikään ei ole niin puhdas kuin sinä olet. Kaikki paitsi kalat nopeasti ottavat täytön hänen vedestään; ja päivä on pitkä ilman hänen jokapäiväistä leipäänsä. Raaka ei ymmärrä tilaa kypsän, joten sanani ovat lyhyet. Katkaise kahleesi, ole vapaa, lapseni! Kuinka kauan hopea ja kulta orjuuttavat sinua? Jos kaadat koko meren kannuun kantaako se enemmän kuin yhden päivän varaston? Ahnea silmä, kuten kannu, ei ole ikinä täytetty. Kunnes tyydyttyneenä, oisteri ei pidä sisällään yhtään helmeä. Ainoastaan yksi joka on rakkauden riisuma, on vapaa viasta ja halusta. Oi iloisuus, oi rakkaus, meidän vaihtomme partneri, parantaja kaikkien sairauksiemme, meidän Platonimme ja Gaalenimme, vasta-aine ylpeyteemme ja turhamaisuuteemme. Rakkaudella tämä maallinen ruumiimme voisi liidellä ilmassa;

29

vuori voisi nousta ja vikkelästi tanssia. Rakkaus antoi nosteen Siinain vuorelle, Oi rakastaja. Siinai oli juovuksissa; Mooses menetti tajuntansa. Painautuneena huuliin yhden harmoniassa itseni kanssa, voisin kertoa kaiken kerrottavan; mutta ilman yhteistä kieltä, olen tyhmä, vaikka minulla on sata laulua laulettavana. Kun ruusu on mennyt ja puutarha haalentunut, et enää kuule satakielen laulua. Rakastettu on kaikki; rakastaja vain huntu. Rakastettu elää; rakastaja on kuollut juttu. Jos rakkaus vetää pois vahvistavan huolenpitonsa, rakastaja on jätetty kuten lintu ilman siipiä. Kuinka olen hereillä ja tietoinen jos rakastetun valo on poissa? Rakkaus haluaa että tämä maailma tuodaan esille. Jos pidät sydämen peiliä tylsänä, ruoste ei ole putsattu sen pinnalta. Oi ystävät, kuunnelkaa tätä tarinaa, sisäisen tilamme luuydintä.

30

Rakkaus on rämäpäistä Rakkaus on rämäpäistä, ei järki. Järki etsii voittoa. Rakkaus tulee päälle lujaa, kuluttaen itsensä, vailla hämillisyyttä. Kuitenkin, keskellä kärsimystä, Rakkaus etenee kuin myllynkivi, kovapintaisena ja suoraviivaisena. Kuolleena oman edun tavoitteluun, se riskeeraa kaiken eikä pyydä mitään. Rakkaus uhkapelaa pois jokaisen Jumalan suoman lahjan. Ilman syytä Jumala antoi meille olemisen; ilman syytä, anna se taas takaisin. Itsensä uhkapelissä poispelaaminen on yläpuolella minkä tahansa uskonnon. Uskonto havittelee rukousta ja palvelusta, mutta ne jotka uhkapelaavat nämä pois ovat Jumalan suosikkeja, sillä he eivät laita Jumalaa testiin eivätkä koputa ovelle voiton ja tappion.