Employment statistics/fi Statistics Explained

Source : Statistics Explained (https://ec.europa.eu/eurostat/statisticsexplained/) - 25/06/2020 1

TyöllisyystilastotTilastotiedot poimittu toukokuulta 2019.Seuraava suunniteltu päivitys: syyskuu

2020.Englanninkielinen versio on uudempi.

Tässä artikkelissa esitetään uusimmat Euroopan unionin (EU) työllisyystilastot , jotka perustuvat EU:n työvoimatutkimuk-seen (Labour Force Survey, LFS), ja sosioekonomisiin seikkoihin perustuva analyysi. Yleisesti ottaen työllisyys-tilastoissa esiintyy huomattavia eroja sukupuolen, iän ja koulutustason mukaan. Lisäksi EU:n jäsenvaltioidentyömarkkinoiden välillä on merkittäviä eroja.

Työmarkkinatilastot ovat olleet useiden EU:n politiikan alojen keskipisteessä sen jälkeen, kun Amsterdaminsopimukseen sisällytettiin työllisyyttä koskeva luku vuonna 1997. Työllisyysaste eli työllisten osuus työikäisestäväestöstä on keskeinen yhteiskunnallinen indikaattori, kun tutkitaan työmarkkinoiden kehitystä.

Työkaluissa esiintyvät ja tämän artikkelin tekstissä mainitut luvut ja asteet voivat joissain tapauksissa vai-hdella lähdetietojen jatkuvan tarkistamisen vuoksi: työkaluissa viitataan uusimpiin tietoihin (sellaisina kuin neesitetään Eurostatin tietokannassa Employment and unemployment (Labour Force Survey) (employ) ) (englan-niksi), kun taas artikkelin tekstissä viitataan toukokuulta 2019 peräisin oleviin tietoihin.

Työllisyysaste sukupuolen, iän ja koulutustason mukaanEU:n työvoimatutkimuksen mukaan 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli EU-28:ssa 73,1 prosenttia vuonna 2018,mikä on korkein EU:ssa koskaan mitattu vuotuinen keskiarvo. Tämän keskiarvon taustalla voidaan kuitenkinhavaita suuria eroja eri valtioiden välillä (ks. kartta 1 ja työkalu 1). Ainoa jäsenvaltio, jonka työllisyysasteon yli 80 prosenttia, on Ruotsi (82,6 %). Myös EFTA -valtioissa Islannissa (86,5 %) ja Sveitsissä (82,5 %)työllisyysaste ylittää 80 prosenttia.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi Eurooppa 2020 -strategian vuonna 2010. Strategiassa painotettiin EU:n taloudenvahvistamista ja seuraavan vuosikymmenen haasteisiin valmistautumista. Yksi strategian tärkeimmistä tavoit-teista EU:n tasolla on nostaa 20–64-vuotiaiden työllisyysaste vähintään 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.Vuonna 2018 työllisyysaste oli vähintään 75 % neljässätoista EU:n jäsenvaltiossa, nimittäin kolmessa pohjoisessajäsenvaltiossa (Ruotsi, Tanska ja Suomi), kolmessa Baltian alueen jäsenvaltiossa (Viro, Liettua ja Latvia) sekäTšekissä, Saksassa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Itävallassa, Portugalissa, Sloveniassa jaMaltassa, ks. kartta 1. Työllisyysaste oli korkea, yli 75 prosenttia, myös kolmessa EFTA-valtiossa eli Islannissa,Sveitsissä ja Norjassa.

Asteikon toisessa päässä työllisyysaste jäi kauas EU:n tavoitteesta eli alle 70 prosenttiin Romaniassa, Belgiassa,Espanjassa, Kroatiassa ja Italiassa. Alhaisin työllisyysaste oli Kreikassa (59,5 %).

Kartta 1: Työllisyysaste, 20–64-vuotiaat, 2018(%) Lähde: Eurostat (lfsa_ergan)

Interaktiivisesta viivadiagrammista (ks. työkalu 1) käy ilmi, miten työllisyysaste on muuttunut maittainvuodesta 2002. Napsauttamalla työkalun alaosassa olevia kuvakkeita voidaan nähdä eri työllisyysasteiden kehi-tys: vasemmalta oikealle voidaan siirtyä kokonaistyöllisyydestä naisten, miesten, nuorten ja iäkkäiden työllisyy-teen.

Vuosina 2002–2018 20–64-vuotiaiden työllisyysaste nousi 6,4 prosenttiyksikköä EU:28:ssa 66,8 prosentista 73,2prosenttiin. Maiden työmarkkinatilanteet ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti viime vuosina. Työllisyysastekasvoi vuosina 2002–2018 kaikissa muissa maissa paitsi Kreikassa (-3,0 prosenttiyksikköä) ja Kyprosessa (-1,0prosenttiyksikköä). Työllisyysasteen kasvu oli suurempaa kuin EU:n keskiarvo eli 6,4 prosenttia kaikissa EU:hunvuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä maissa (Kyprosta lukuun ottamatta) ja Saksassa. Kasvu oli suurintaBulgariassa (jossa työllisyysaste nousi 16,6 prosenttiyksikköä 55,8 prosentista vuonna 2002 72,4 prosenttiinvuonna 2018) ja Maltassa (17,3 prosenttiyksikköä 57,7 prosentista 75,0 prosenttiin).

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa miesten työllisyysaste oli korkeampi kuin naisten vuonna 2018. Tämä koskeemyös koko ajanjaksoa 2002–2018 kahta poikkeusta lukuun ottamatta: Latviaa vuonna 2010 ja Liettuaa vuosina2009 ja 2010. Miesten ja naisten työllisyysasteen kehityksessä vuosina 2002–2018 oli kuitenkin eroja. Napsaut-tamalla työkalun 1 toista ja kolmatta kuvaketta voidaan nähdä miesten ja naisten työllisyysasteiden kehitysvuodesta 2002 lähtien.

Employment statistics/fi 2

Työkalu 1: Työllisyys (kokonaistyöllisyys, naisten, miesten, nuorten ja iäkkäiden työllisyys),2002–2018 (% 20–64-vuotiaista) — Lähde:” Eurostat (lfsi_emp_a)

Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/eurostat/cache/statistics_explained/visualisations/employment/2018/tool1/ (englanniksi)

Vuodesta 2002 lähtien naisten työllisyysaste on kokonaisuutena ottaen kasvanut Euroopassa, ja EU:ssa työl-lisyysaste on noussut 9,2 prosenttiyksikköä. Naisten työllisyysaste nousi vuosina 2002–2018 eniten Maltassa(29,0 prosenttiyksikköä), Bulgariassa (16,0 prosenttiyksikköä) ja Saksassa (14,0 prosenttiyksikköä). Vuonna2018 naisten työllisyysaste oli korkein Ruotsissa (80,4 %) ja Islannissa (83,2 %) ja puolestaan alhaisin Kreikassa(49,1 %) ja Italiassa (53,1 %).

Employment statistics/fi 3

Miesten työllisyysaste sitä vastoin nousi EU:ssa vuosina 2002–2018 vähemmän kuin naisten (3,5 prosenttiyk-sikköä). Miesten työllisyysaste jopa laski 11:ssä EU:n jäsenvaltiossa. Näkyvintä muutos oli Kreikassa (-8,3prosenttiyksikköä 78,4 prosentista vuonna 2002 70,1 prosenttiin vuonna 2018) ja Kyproksessa (-6.5 prosenttiyk-sikköä 85,8 prosentista 79,3 prosenttiin).

Naisten ja miesten välinen työllisyysero EU:ssa pieneni 17,3 prosentista 11,6 prosenttiin vuosina 2002–2018.Sama suuntaus oli havaittavissa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Bulgariaa, Viroa, Unkaria,Ruotsia, Puolaa, Slovakiaa ja Romaniaa. Sukupuolten työllisyysero pieneni erityisen voimakkaasti Maltassa(muutos -24,3 prosenttiyksikköä) naisten työllisyysasteen kasvun seurauksena samoin kuin Espanjassa (-17,4prosenttiyksikköä) ja Luxemburgissa (-17,3 prosenttiyksikköä), joissa se oli seurausta sekä miesten työllisyysas-teen pienenemisestä että naisten työllisyysasteen kasvusta.

Työkalun 1 neljäs ja viides kuvake osoittavat, että 15–24-vuotiaiden työllisyysaste (nuorisotyöllisyys) on pienen-tynyt EU:ssa vuosina 2002–2018, kun taas 55–64-vuotiaiden työllisyysaste (iäkkäiden työllisyys) on kasvanutsamana ajanjaksona. Nuorisotyöllisyysasteen pieneneminen on erityisen selvää Irlannissa, Portugalissa, Espan-jassa ja Kreikassa. Toisaalta 55–64-vuotiaiden työllisyysaste kasvoi eniten Saksassa, Bulgariassa ja Slovakiassa.

Työllisyysaste vaihtelee huomattavasti myös koulutustason mukaan (ks. työkalu 2). Koulutustason mukaananalysoidut työllisyysasteet perustuvat 25–64-vuotiaiden ikäryhmään, koska sitä nuoremmat henkilöt saattavatolla edelleen koulutuksessa, etenkin korkea-asteen koulutuksessa, mikä saattaa vaikuttaa merkittävästi työl-lisyysasteisiin.

Employment statistics/fi 4

Työkalu 2: Työllisyysaste koulutustason mukaan, 2002–2018 (% 25–64-vuotiaista, joilla on alem-man asteen / keskiasteen / korkea-asteen koulutus) — Lähde:” Eurostat (lfsa_ergaed)

Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/eurostat/cache/statistics_explained/visualisations/employment/2018/tool2/ (englanniksi)

Korkea-asteen koulutuksen (alin korkea-aste, alempi korkeakouluaste, ylempi korkeakouluaste ja tutkijakoulu-tusaste tai vastaava) (ISCED-tasot 5–8) saaneiden 25–64-vuotiaiden työllisyysaste oli EU:ssa 85,8 prosenttiavuonna 2018. Tämä on huomattavasti korkeampi kuin enintään alemman tai ylemmän perusasteen koulutuksensaaneiden (ISCED-tasot 0–2) työllisyysaste 56,8 prosenttia. Keskiasteen koulutuksen tai keskiasteen jälkeisenkoulutuksen, joka ei ole korkea-asteen koulutusta, (ISCED-tasot 3–4) saaneiden työllisyysaste EU-28:ssa sijoit-tuu kahden viimeksi mainitun luvun väliin ollen 76,4 prosenttia. Nämä luvut osoittavat, että koulutustasonnoustessa myös työllistymisen todennäköisyys kasvaa.

Sen lisäksi, että enintään ylemmän perusasteen koulutuksen (ISCED-tasot 0–2) suorittaneiden työllistymisto-dennäköisyys on pienin (näistä kolmesta koulutustasoryhmästä), kriisi koetteli heitä pahimmin: tämän ryhmän

Employment statistics/fi 5

työllisyysaste laski 5,0 prosenttiyksikköä EU:ssa vuosina 2007–2013. Vastaava luku keskiasteen koulutuksen(ISCED-tasot 3–4) saaneilla oli 1,7 prosenttiyksikköä ja korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5–8) saaneilla1,7 prosenttiyksikköä.

Työkalu 2 osoittaa, miten tärkeä ainakin keskiasteen koulutus on työpaikan saamisen kannalta. EsimerkiksiSlovakiassa henkilöiden, joilla ei ollut vähintään keskiasteen koulutusta, työllisyysaste oli 37,9 prosenttia vuonna2018. Näiden henkilöiden työllisyysaste on paljon pienempi kuin sellaisten henkilöiden, joilla on keskias-teen koulutus (76,9 prosenttia) ja korkea-asteen koulutus (82,6 prosenttia). Tämä tilanne on myös selvästinähtävissä Kroatiassa (37,5 prosenttia alemman koulutustason saaneista / 68,5 prosenttia keskiasteen koulu-tuksen saaneista), Tšekissä (52,2 prosenttia / 83,5 prosenttia), Bulgariassa (47,0 prosenttia / 78,5 prosenttia)ja Puolassa (43,1 prosenttia / 70,4 prosenttia).

Useampaa kuin yhtä työtä tekeviä on enemmän korkea-asteen koulutuksen saaneidenkeskuudessaKuvio 1 osoittaa, että useampaa kuin yhtä työtä tekevien osuus on pieni ja että korkeakoulutuksen suorit-taneilla (ISCED-tasot 5–8) on toinen työ todennäköisemmin kuin keskiasteen (ISCED-tasot 3–4) tai perusas-teen (ISCED-tasot 0–2) koulutuksen suorittaneilla. Korkea-asteen koulutuksen saaneista 5,0 prosenttia tekiuseampaa kuin yhtä työtä EU-28:ssa vuonna 2018, kun vastaava osuus alemman asteen koulutuksen saaneillaoli 2,8 prosenttia ja keskiasteen koulutuksen saaneilla 3,8 prosenttia.

Korkea-asteen koulutuksen saaneiden, useampaa kuin yhtä työtä tekevien osuus oli suurin Alankomaissa (10,1prosenttia), Virossa (9,8 prosenttia), Ruotsissa (8,8 prosenttia) ja Tanskassa (8,3 prosenttia). Alemman asteenja korkea-asteen koulutuksen saaneiden, useampaa kuin yhtä työtä tekevien välinen ero oli suurin Latviassa (6,9prosenttiyksikköä), jota seurasivat Viro (6,7 prosenttiyksikköä), Portugali (5,6 prosenttiyksikköä) ja Alanko-maat (4,9 prosenttiyksikköä). Joissain maissa useampaa kuin yhtä työtä tekevien osuus oli kuitenkin hiemansuurempi alemman asteen koulutuksen saaneiden kuin korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Su-urin tällainen ero oli Ranskassa (-1,8 prosenttiyksikköä).

Employment statistics/fi 6

Kuvio 1: Kahta työtä tekevät työlliset koulutustason mukaan, 20–64-vuotiaat, 2018 (% kokon-aistyöllisyydestä)Lähde: Eurostat (lfsa_egaed) ja (lfsa_e2ged)

Asiantuntijoiden, alemman tason työntekijöiden ja palvelu- ja myyntityöntekijöidenosuudetAsiantuntijat muodostivat suurimman ammattiryhmän EU-28:ssa vuonna 2018 (ks. kuvio 2a), sillä heidänosuutensa työllisistä oli 20,0 prosenttia. Seuraavaksi suurin ryhmä olivat palvelu- ja myyntityöntekijät, joidenosuus oli 16,4 prosenttia, ja teknisen alan asiantuntijat, joiden osuus oli 16,3 prosenttia. Kaksi pienintä ammat-tiryhmää puolestaan olivat maa-, metsä- ja kalatalouden työntekijät (3,0 prosenttia) ja sotilaat (0,6 prosenttia).

Pelkästään ammatin tarkastelu antaa kuitenkin vain suppean kuvan työllisten taloudellisista, sosiaalisista jakulttuurisista ominaispiirteistä. Tästä syystä on otettu käyttöön laajempi ESeG-luokitus (Eurooppalaiset so-sioekonomiset ryhmät), jossa yhdistyvät ammatti ja ammattiasema. Tätä luokitusta käytettäessä asiantuntijat(20,0 prosenttia) olivat edelleen suurin ryhmä EU-28:ssa vuonna 2018 (ks. kuvio 2b), mutta tällä kertaa seu-raavaksi suurimmat ryhmät olivat alemman tason työntekijät (18,2 prosenttia) ja teollisuuden työntekijät (16,2prosenttia työllisistä).

Employment statistics/fi 7

Kuvio 2a: Työlliset ammateittain (ISCO), 20–64-vuotiaat, EU-28, 2018(% kokonaistyöllisyydestä)Lähde: Eurostat (lfsa_egais)

Kuvio 2b: Työlliset eurooppalaisten sosioekonomisten ryhmien mukaan, 20–64-vuotiaat, EU-28,2018(% kokonaistyöllisyydestä) Lähde: Eurostat (lfsa_esega)

Osa-aikatyön ja määräaikaisen työn kasvuEU-28:ssa sen työvoiman osuus 20–64-vuotiaista, joka ilmoitti päätyönsä olevan osa-aikainen, kasvoi hitaastimutta vakaasti vuoden 2002 14,9 prosentista 19,0 prosenttiin vuonna 2015 ja laski sitten hieman 18,5 prosent-tiin vuonna 2018 (ks. työkalu 3, kuvake 1). Vuonna 2018 eniten osa-aikaisia palkansaajia oli Alankomaissa (46,8prosenttia) ja sen jälkeen Itävallassa, Saksassa, Belgiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Tan-skassa, joissa kaikissa yli viidesosa (21 prosenttia) työssäkäyvistä oli osa-aikaisia. Osa-aikainen työssäkäynti olisen sijaan varsin epätavallista Bulgariassa (1,8 prosenttia työssäkäyvistä) sekä Unkarissa, Slovakiassa, Kroa-tiassa ja Puolassa (4,2–6,2 prosenttia). Osa-aikatyö lisääntyi vuodesta 2002 lähtien kaikissa muissa EU:njäsenvaltioissa paitsi Romaniassa (-3,1 prosenttiyksikköä), Puolassa (-2,7 prosenttiyksikköä), Liettuassa (-2,6prosenttiyksikköä), Latviassa (-1,7 prosenttiyksikköä), Kroatiassa (-1,6 prosenttiyksikköä), Bulgariassa (-0,9prosenttiyksikköä) ja Portugalissa (-0,6 prosenttiyksikköä).

Työkalun 3 toisesta ja kolmannesta kuvakkeesta ilmenee selvä ero osa-aikatyön yleisyydessä miesten ja naistenvälillä. Hieman alle kolmannes (30,8 prosenttia) 20–64-vuotiaista naisista oli osa-aikatyössä EU-28:ssa vuonna

Employment statistics/fi 8

2018; miesten vastaava osuus oli paljon pienempi (8,0 prosenttia). Noin kolme neljännestä (73,8 prosenttia)naisista ja hieman alle neljännes (23,0 prosenttia) miehistä teki vuonna 2018 osa-aikatyötä Alankomaissa, jossanämä osuudet olivat suurimmat kaikista EU:n jäsenvaltioista. Osa-aikatyö lisääntyi vuosina 2002–2018 prosent-tiyksiköissä mitattuna eniten naisten osalta Italiassa (15,6 prosenttiyksikköä 16,8 prosentista 32,4 prosenttiin) jamiesten osalta Sveitsissä (7,9 prosenttiyksikköä 9,1 prosentista 17,0 prosenttiin). Naisten osa-aikatyö puolestaanväheni eniten Islannissa (-11,8 prosenttiyksikköä 42,3 prosentista 30,5 prosenttiin) ja miesten osa-aikatyö Liet-tuassa (-3,2 prosenttiyksikköä 8,3 prosentista 5,1 prosenttiin).

Työkalu 3: Osa-aikatyö (yhteensä, naiset ja miehet) ja määräaikainen työ (yhteensä, naiset jamiehet), 2002–2018 (% kaikista 20–64-vuotiaista työntekijöistä/naisista/miehistä) Lähde:” Euro-stat (lfsa_eppga) ja (lfsa_etpgan)

Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/eurostat/cache/statistics_explained/visualisations/employment/2018/tool3/ (englanniksi)

Employment statistics/fi 9

Työntekijöiden, joilla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, osuus EU-28:ssa väheni hieman vuosina 2002–2018,kun taas määräaikaisten työntekijöiden osuus kasvoi 11,2 prosentista vuonna 2002 13,2 prosenttiin vuonna 2018(ks. työkalu 3, kuvake 4). Määräaikaisten työntekijöiden määrä vaihteli jäsenvaltioittain: työntekijöiden, joillaon määräaikainen työsopimus, suurimmat prosenttiosuudet vuonna 2018 olivat Espanjassa (26,4 prosenttia),Puolassa (23,9 prosenttia) ja Portugalissa (21,5 prosenttia). Määräaikaisten työsopimusten pienimmät osuudettaas mitattiin Romaniassa (1,1 prosenttia), Liettuassa (1,4 prosenttia) ja Latviassa (2,6 prosenttia).

Määräaikaisen työn vertailu miesten ja naisten välillä (ks. työkalu 3, kuvakkeet 5 ja 6) osoittaa, ettei sukupuoltenero ollut niin suuri vuonna 2018 EU:n tasolla, sillä miehillä tämä osuus oli 12,6 prosenttia ja naisilla 13,8 pros-enttia.

Työkalussa 4 esitetään työntekijöiden, joilla on määräaikainen työsopimus, osuus 20–64-vuotiaista ESeG-luokituksenperusteella. Useimmissa maissa johtajilla on harvimmin määräaikaisia työsopimuksia, ja alemman tason työn-tekijöillä niitä on yleisimmin. Määrät kuitenkin vaihtelevat huomattavasti maittain: Puolassa 39,2 prosentillaalemman tason työntekijöistä oli määräaikainen työsopimus, kun taas Romaniassa vastaava luku on vain 2,6prosenttia. Huomattava vaihtelu EU:n jäsenvaltioiden halukkuudessa käyttää määräaikaisia työsopimuksia voiosittain johtua kansallisista käytännöistä, työvoiman tarjonnasta ja kysynnästä ja työnantajien mahdollistakasvua/supistamista koskevista arvioista sekä siitä, miten helposti työntekijöitä voidaan palkata ja irtisanoa.

Employment statistics/fi 10

Työkalu 4: Määräaikaiset työntekijät eurooppalaisen sosioekonomisen ryhmän mukaan, 2018 (%20–64-vuotiaista työntekijöistä) Lähde: Eurostat (lfsa_esegt)

Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/eurostat/cache/statistics_explained/visualisations/employment/2018/tool4/ (englanniksi)

VuokratyöntekijätTyövoiman vuokrausyrityksen palveluksessa olevien työntekijöiden määrä on alhainen. Vuokratyöntekijöitäoli koko EU:ssa miehissä 2,2 prosenttia ja naisissa 1,5 prosenttia 20–64-vuotiaista työntekijöistä vuonna 2018.Kuviosta 3 ilmenee, että tätä työnteon muotoa käytetään eniten Sloveniassa (4,2 prosenttia miehissä ja 6,0prosenttia naisissa) ja Espanjassa (4,1 prosenttia miehissä ja 3,6 prosenttia naisissa). Vuokratyön osuus on sitävastoin erittäin pieni Unkarissa (0,3 prosenttia miehissä ja naisissa), Kreikassa (0,2 prosenttia miehissä ja 0,3prosenttia naisissa) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (0,6 prosenttia miehissä ja 0,5 prosenttia naisissa).

Employment statistics/fi 11

Miesten ja naisten välinen ero oli suurin Ranskassa (2,0 prosenttiyksikköä) ja sen jälkeen Alankomaissa ja Itä-vallassa (1,6 prosenttiyksikköä). Miesten ja naisten välinen ero on kuitenkin alle 1 prosenttiyksikköä useimmissaEU:n jäsenvaltioissa. Naiset tekevät vuokratyötä miehiä yleisemmin seitsemässä EU:n jäsenvaltiossa (Kreikka,Kroatia, Tanska, Puola, Latvia, Irlanti ja Slovenia). Unkarissa työvoiman vuokrausyrityksen palveluksessa ole-vien työntekijöiden prosenttiosuus on sama molemmilla sukupuolilla.

Kuvio 3: Vuokratyöntekijät sukupuolen mukaan, 2018 (% 20–64-vuotiaista työntekijöistä)Lähde:Eurostat (lfsa_qoe_4a6r2)

Epävarma työsuhdeVuonna 2018 2,1 prosentilla 20–64-vuotiaista miehistä ja naisista EU-28:ssa oli epävarma työsuhde (enintäänkolmen kuukauden työsopimus). Epävarmassa työsuhteessa olevien henkilöiden kokonaisosuus oli suurin Kroati-assa, Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Sloveniassa sekä ehdokasvaltioissa Serbiassa, Montenegrossa ja Pohjois-Makedoniassa (kuvio 4). Miesten ja naisten välinen ero oli alle 1 prosenttiyksikön kaikissa maissa, lukuunottamatta Suomea (1,1 prosenttiyksikköä), Serbiaa (1,3 prosenttiyksikköä) ja Turkkia (2,0 prosenttiyksikköä).Naisten epävarma työtilanne oli hieman miehiä yleisempää puolessa EU:n jäsenvaltioista.

Employment statistics/fi 12

Kuvio 4: Epävarma työsuhde sukupuolen mukaan, 2018 (% 20–64-vuotiaista työntekijöistä)Lähde:Eurostat (lfsa_qoe_4ax1r2)

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot• Työllisyystilastot, kuviot 1–4

TietolähteetKattavuus

Taloudellisesti aktiiviseen väestöön (eli työvoimaan ) luetaan työlliset ja työttömät. EU:n työvoimatutkimuk-sessa työlliseksi katsotaan vähintään 15-vuotias henkilö, joka viiteviikon aikana työskenteli jonkin verran – vaikkavain tunnin viikossa – maksua, voittoa tai perheen tuloa vastaan. Työvoimaan kuuluvat myös ne, jotka eivättuona aikana työskennelleet mutta joilla oli työpaikka tai yritys, josta he olivat väliaikaisesti pois esimerkiksisairauden, loman, työmarkkinariidan tai koulutuksen takia.

Employment statistics/fi 13

Työllisyyttä voidaan mitata henkilöiden tai työpaikkojen määränä, joko kokoaikavastaavuutena tai tehtyinä työ-tunteina. Kaikki tässä artikkelissa esitetyt arviot perustuvat henkilömäärään. Myös työllisyysastetta kuvaavatluvat perustuvat arvioituun henkilömäärään. Työllisyystilastot esitetään usein työllisyysasteina, jotta väestössäajan mittaan tapahtuvat määrälliset muutokset eivät vaikuttaisi tuloksiin ja jotta helpotetaan erikokoistenmaiden välistä vertailua. Työllisyysaste julkaistaan yleensä työikäisen väestön osalta. Työikäiseksi katsotaantavallisesti 15–64-vuotiaat, joskin Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Islannissa ikähaarukkaon 16–64. 15–64-vuotiaiden ikäryhmä on myös muiden kansainvälisten tilasto-organisaatioiden käyttämä stan-dardi (joskin jotkin poliittiset päättäjät pitävät 20–64-vuotiaiden ikäryhmää yhä merkittävämpänä, koska yhäsuurempi osa EU:n väestöstä jatkaa opintojaan korkea-asteen koulutukseen).

Keskeiset käsitteet

Tärkeimpiä EU:n työvoimatutkimuksen ammattiasemaa koskevia määritelmiä:

• Palkansaajiksi määritellään henkilöt, jotka työskentelevät julkisen tai yksityisen työnantajan palveluksessaja saavat korvausta palkan tai palkkion taikka luontoissuorituksen muodossa. Tähän sisältyvät myösasevoimien palveluksessa olevat muut kuin asevelvolliset.

• Yrittäjät työskentelevät omassa yrityksessään, maatilallaan tai itsenäisessä ammatissa. Yrittäjän kat-sotaan työskentelevän viiteviikon aikana, jos hän täyttää yhden seuraavista kriteereistä: työskenteleesaadakseen tuottoa, käyttää aikaansa yrityksen liiketoimintaan tai on perustamassa yritystä.

• Yleensä vastaaja määrittää itse vastauksessaan, onko työ kokoaikatyötä vai osa-aikatyötä. Merkittävimpiäpoikkeuksia tähän ovat Alankomaat ja Islanti, joissa sovelletaan 35 tunnin raja-arvoa, Ruotsi, jossa yrit-täjiin sovelletaan raja-arvoa, ja Norja, jossa 32–36 työtuntia tekeviltä kysytään, onko kyseessä kokoaika-vai osa-aikatyö.

• Kahta työtä tekeviä koskevaa indikaattoria käytetään vain sellaisista henkilöistä, joilla on samanaikaisestiuseampi kuin yksi työ. Niitä henkilöitä, jotka vaihtavat työpaikkaa viiteviikon aikana, ei lasketa kahtatyötä tekeviksi.

• Palkansaaja katsotaan määräaikaiseksi silloin, kun työnantaja ja palkansaaja sopivat, että työsuhteen päät-tyminen määräytyy objektiivisten ehtojen mukaisesti, esimerkiksi tiettynä päivänä, työtehtävän valmistuessatai väliaikaisesti korvatun työntekijän palatessa. Tyypillisiä tällaisia tapauksia ovat kausiluonteiset työn-tekijät, työntekijöitä välittävän toimiston palkkaamat ja edelleen kolmannelle osapuolelle tiettyä työte-htävää varten vuokraamat henkilöt (ellei määräaikaista kirjallista sopimusta tehdä) ja henkilöt, joilla onerityinen harjoittelusopimus

Koulutustaso tarkoittaa saavutettua koulutusta eli korkeinta hyväksytysti suoritettua koulutustasoa. Alemmallakoulutustasolla tarkoitetaan ISCED-tasoja 0–2 (esiaste, alempi ja ylempi perusaste), keskitasolla tarkoitetaanISCED-tasoja 3 ja 4 (keskiaste ja keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta) ja ylem-mällä koulutustasolla tarkoitetaan ISCED-tasoja 5–8 (korkea-aste ja tutkijakoulutus).

Eurooppalaiset sosioekonomiset ryhmät (ESeG) on johdettu luokitus, joka mahdollistaa yksilöiden ryhmit-telyn samankaltaisten taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen ominaispiirteiden perusteella koko Euroopanunionissa. Se perustuu vain keskeisiin sosiaalisiin muuttujiin, jotta sitä on helppo käyttää kaikissa yhteiskunnal-lisissa tutkimuksissa ja jotta tulokset ovat vertailukelpoisia. Tärkeimmät käytetyt keskeiset sosiaaliset muuttujatovat ”ILO:n määritelmien mukainen työmarkkina-asema”, ”ammattiasema”, (ISCO-08:n mukainen) ”ammatti” ja”itse ilmoitettu työmarkkina-asema”. Yksityiskohtaisesta luokituksesta ja sitä koskevista selittävistä huomau-tuksista ks. ESeG page on the Eurostat classification server RAMON (englanniksi).

Tietoaineistot

Useimmat tässä artikkelissa esitetyistä indikaattoreista ovat peräisin tietoaineistoista, jotka muodostavat osantyövoimatutkimuksen pääindikaattoreista (tietoaineistot, jotka alkavat kirjaimilla lfsi). Nämä pääindikaattoritpoikkeavat yksityiskohtaisia vuotuisia ja neljännesvuosittaisia tutkimustuloksia sisältävistä tietoaineistoista (ti-etoaineistot, jotka alkavat kirjaimilla lfsa ja lfsq) sikäli, että yksityiskohtaiset tutkimustulokset perustuvatyksinomaan työvoimatutkimuksesta saatuun mikrodataan, kun taas pääindikaattoreita on käsitelty edelleen.Yleisimmät lisämukautukset ovat tärkeimpiä aikasarjojen katkoksia koskevat oikaisut ja puuttuvien arvojenestimaatit. Nämä mukautukset aiheuttavat huomattavia eroja näiden kahden tietoaineiston välillä joidenkinvuosien osalta.

Employment statistics/fi 14

Työvoimatutkimuksen pääindikaattorien tietoaineistot ovat täydellisin ja luotettavin työvoimatutkimuksestasaatavilla olevien työllisyys- ja työttömyystietojen kokoelma. Koska ne eivät kuitenkaan tarjoa kaikkien taus-tamuuttujien analyysia, joissain tapauksissa on tarpeen käyttää myös yksityiskohtaisia tutkimustuloksia.

TaustaaTyöllisyystilastoja voidaan hyödyntää useissa eri analyyseissa, kuten makrotaloudellisissa tutkimuksissa (työvoimatuotannontekijänä) ja työvoiman tuottavuutta tai kilpailukykyä koskevissa tutkimuksissa. Niiden avulla voidaanmyös analysoida monia yksittäisten henkilöiden työllisyystilanteen sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä näköko-htia, kuten vähemmistöjen integroitumista tai työssäkäyntiä kotitalouksien tulonlähteenä.

Työllisyys on sekä rakenteellinen että lyhyen aikavälin indikaattori. Rakenneindikaattorina se voi antaa tietoatyömarkkinoiden ja talousjärjestelmien rakenteesta silloin, kun sillä mitataan työvoiman tarjontaa ja kysyntäätai työn laatua. Lyhyen aikavälin indikaattorina työllisyys seuraa suhdannevaihteluja . Tältä osin sillä onkuitenkin rajoituksensa, sillä työllisyyttä pidetään usein viiveellisenä indikaattorina .

Työllisyystilastot ovat keskeisiä monille EU:n politiikan aloille. Euroopan työllisyysstrategian laatiminen käyn-nistettiin Luxemburgin työllisyyshuippukokouksessa marraskuussa 1997 ja sitä uudistettiin vuonna 2005 sen so-vittamiseksi tiiviimmin yhteen tarkistettujen Lissabonin tavoitteiden kanssa. Työllisyyden suuntaviivat vuosiksi2008–2010 saatettiin ajan tasalle heinäkuussa 2008. Maaliskuussa 2010 Euroopan komissio käynnisti älykästä,kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian , jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi vi-rallisesti kesäkuussa 2010. Eurooppa-neuvosto sopi viidestä yleistavoitteesta. Niistä ensimmäinen oli nostaa20–64-vuotiaiden miesten ja naisten työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. EU:n jäsenvaltiotvoivat asettaa omat kansalliset tavoitteensa näiden yleistavoitteiden puitteissa ja laatia kansallisia uudistuso-hjelmia, jotka sisältävät toimia strategian täytäntöön panemiseksi. Strategian tavoitteet voidaan ehkä saavuttaaainakin osittain panostamalla työolosuhteiden joustavuuteen – esimerkiksi osa-aikatyö ja etätyö – minkä usko-taan lisäävän osallistumista työelämään. Muita aloitteita, joilla ihmisiä houkutellaan työmarkkinoille, ovatlastenhoitomahdollisuuksien parantaminen, elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien lisääminen ja ammatillisenliikkuvuuden helpottaminen. Keskeistä tällöin on ’joustoturva’ eli politiikat, joissa huomioidaan samanaikaisestisekä työmarkkinoiden joustavuus, työjärjestelyt ja työmarkkinasuhteet että työ- ja yksityiselämän yhteensovit-taminen, työllisyysturva ja sosiaalinen suojelu . Euroopan työllisyysstrategiassa edistetään toimenpiteitä, joillamyötävaikutetaan Eurooppa 2020 -strategian kolmen yleistavoitteen toteuttamiseen vuoteen 2020 mennessä.Nämä tavoitteet ovat:

• 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin;

• koulunkäynnin keskeyttäneiden osuuden laskeminen alle 10 prosenttiin ja 30–34-vuotiaiden korkea-asteenkoulutuksen saaneiden osuuden nostaminen vähintään 40 prosenttiin;

• köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrän vähentäminen vähintään 20 miljoonalla ihmisellä.

Koska talous- ja rahoituskriisistä toipuminen on ollut hidasta ja tilastojen mukaan työttömyys on nousussa, Eu-roopan komissio esitteli 18. huhtikuuta 2012 employment package (englanniksi) työllisyyspaketin, joka sisältääjoukon toimenpide-ehdotuksia työpaikkojen lisäämiseksi. Ehdotuksissa keskitytään muun muassa työpaikkojenluomiseen kysynnän näkökulmasta ja esitetään EU:n jäsenvaltioille keinoja kannustaa työhönottoa vähentämällätyön verotusta ja tukemalla yritysten perustamista. Lisäksi ehdotuksissa yksilöidään talouden aloja, joilla ontulevaisuudessa työllistämispotentiaalia – tällaisia aloja ovat esimerkiksi vihreä talous, terveyspalvelut sekätieto- ja viestintätekniikka.

Koska useissa EU:n jäsenvaltioissa nuorisotyöttömyys oli yhä korkea ja uhkasi kasvaa entisestään, Euroopankomissio teki joulukuussa 2012 esityksen nuorisotyöllisyyspaketista (COM(2012) 727 final). Paketti jatkaa laa-jemmassa työllisyyspaketissa nuorille kohdistettuja toimenpiteitä, ja se sisältää joukon esityksiä, kuten:

• kaikkien enintään 25-vuotiaiden nuorten on saatava laadukas työtarjous tai heille on tarjottava laadukastajatkokoulutusta, oppisopimuskoulutusta tai harjoittelujaksoa neljän kuukauden kuluessa koulunkäynninpäättymisestä tai työttömäksi joutumisesta (nuorisotakuu);

• eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia on kuultava harjoittelun laatupuitteista, jotta nuoret voivat hankkialaadukasta työkokemusta turvallisissa oloissa;

• on perustettava eurooppalainen oppisopimusyhteenliittymä, jonka tarkoituksena on parantaa oppisopimusk-oulutuksen laatua ja tarjontaa ja kehittää keinoja nuorten liikkuvuuden esteiden vähentämiseksi.

Employment statistics/fi 15

Euroopan komissio jatkoi nuorisotyöttömyyden vähentämiseen pyrkiviä toimia vuonna 2013 esittämässäännuorisotyöllisyysaloitteessa (COM(2013) 144 final), jonka tarkoituksena on vahvistaa ja nopeuttaa nuorisotyöl-lisyyspaketissa kuvattuja toimenpiteitä. Aloitteen tavoitteena on tukea etenkin nuoria, jotka eivät ole koulutuk-sessa, työssä tai työharjoittelussa, alueilla, joilla nuorisotyöttömyysaste on yli 25 prosenttia. Lisäksi komissioon antanut tiedonannon Yhteistyötä Euroopan nuorten hyväksi – Kehotus toimiin nuorisotyöttömyyttä vastaan(COM(2013) 447 final), jonka tavoitteena on nopeuttaa nuorisotakuun täytäntöönpanoa ja tukea EU:n jäsen-valtioita ja yrityksiä nuorten palkkaamiseksi.

Tehtävässään vuonna 2014 aloittaneen komissaarien kollegion yksi ensisijainen tavoite on lisätä työpaikkoja,kasvua ja investointeja vähentämällä sääntelyä ja hyödyntämällä tehokkaammin olemassa olevia taloudellisiaresursseja ja julkisia varoja. Helmikuussa 2015 komissio julkaisi maakohtaisten raporttien sarjan. Raporteissaanalysoidaan jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa ja annetaan tietoa maiden tulevista painopisteistä kasvun jauusien työpaikkojen lisäämiseksi. Niin ikään helmikuussa komissio ehdotti, että vuonna 2015 nuorisotyöllisyysa-loitteelle kohdennetaan 1 miljardi euroa, jolla 30-kertaistetaan ennakkorahoitus, jota jäsenvaltiot voivat saadanuorten työllisyysasteen parantamiseksi. Tarkoituksena on auttaa 650 000:ta nuorta siirtymään työmarkkinoille.

Euroopan komissio hyväksyi kesäkuussa 2016 osaamisohjelman Euroopalle ( COM(2016) 381/2 ) otsikolla”Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä”. Tällä pyritään varmistamaan,että kansalaiset kehittävät nyt ja tulevaisuudessa tarvittavia taitoja työllistettävyyden, kilpailukyvyn ja kasvunlisäämiseksi kaikkialla EU:ssa.

Uusimpana toimena Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat yhteisesti 17. marraskuuta2017 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin . Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, jossa on kyse uusienja entistä tehokkaampien oikeuksien antamisesta kansalaisille, tärkeimmät alat ovat työllisyys- ja sosiaalipoli-tiikka. Sen kolme keskeistä aihealuetta ovat: 1) yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, 2) oikeu-denmukaiset työolot ja 3) sosiaalinen suojelu ja osallisuus. Nykyiset joustavammat työjärjestelyt tarjoavatvarsinkin nuorille uusia työmahdollisuuksia, mutta ne saattavat johtaa uudenlaiseen epävarmuuteen ja epäoikeu-denmukaisuuteen. Euroopan kehittäminen ja sen sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen on komission ensisi-jainen painopiste. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin liittyy ”sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu”, jollaseurataan pilarin täytäntöönpanoa seuraamalla kehityssuuntauksia ja tuloksia EU:n eri valtioissa 12:lla eri osa-alueella ja josta saadaan pohjaa talouspolitiikan koordinoinnin eurooppalaiselle ohjausjaksolle. Tulostaulullaseurataan myös koko EU:n edistymistä ”sosiaalisen AAA-luokituksen” saavuttamisessa.

Muut artikkelit• All articles on employment (englanniksi)

• Employment rates and Europe 2020 national targets (englanniksi)

• Job vacancy statistics (englanniksi)

• Labour market statistics at regional level (englanniksi)

• People outside the labour force (englanniksi)

• The EU in the world - labour market (englanniksi)

• Labour market slack – annual statistics on unmet needs for employment (englanniksi)

Julkaisut• Labour Force Survey in the EU, candidate and EFTA countries — Main characteristics of national surveys,

2017 ,2018 edition (englanniksi)

• Quality Report of the European Union — Labour Force Survey 2017 , 2019 edition (englanniksi)

• European social statistics , 2013 edition (englanniksi)

Employment statistics/fi 16

Keskeiset taulukot• Employment and unemployment (Labour Force Survey) (t_employ) , ks. (englanniksi):

LFS main indicators (t_lfsi)

Population, activity and inactivity - LFS adjusted series (t_lfsi_act)Employment - LFS adjusted series (t_lfsi_emp)Unemployment - LFS adjusted series (t_une)

LFS series - Detailed annual survey results (t_lfsa)

LFS series - Specific topics (t_lfst)

Tietokanta• Employment and unemployment (Labour Force Survey) (employ) , ks. (englanniksi):

LFS main indicators (lfsi)

Employment and activity - LFS adjusted series (lfsi_emp)Unemployment - LFS adjusted series (une)Labour market transitions - LFS longitudinal data (lfsi_long)

LFS series - Detailed quarterly survey results (from 1998 onwards) (lfsq)

LFS series - Detailed annual survey results (lfsa)

LFS series - Specific topics (lfst)

LFS ad-hoc modules (lfso)

Aihekohtainen osio• Employment and unemployment (Labour force survey) (englanniksi)

MetodologiaJulkaisut

• EU Labour Force Survey — online publication (englanniksi)

• Labour Force Survey in the EU, candidate and EFTA countries — Main characteristics of national surveys,2017 ,2018 edition (englanniksi)

• Quality Report of the European Union — Labour Force Survey 2017 , 2019 edition (englanniksi)

ESMS metadata files and EU-LFS methodology

• Employment and unemployment (Labour Force Survey) (ESMS metadata file — employ_esms) (englan-niksi)

• Employment growth and activity branches - annual averages (ESMS metadata file — lfsi_grt_a_esms)(englanniksi)

• LFS ad-hoc modules (ESMS metadata file — lfso_esms) (englanniksi)

• LFS main indicators (ESMS metadata file — lfsi_esms) (englanniksi)

• LFS series - Detailed annual survey results (ESMS metadata file — lfsa_esms) (englanniksi)

• LFS series - Detailed quarterly survey results (from 1998 onwards) (ESMS metadata file — lfsq_esms)(englanniksi)

Employment statistics/fi 17

Muut verkkosivustot• Euroopan komissio — Työllisyys, sosiaaliasiat ja osallisuus — Eurooppalainen työllisyysstrategia

• OECD — Employment (englanniksi)

Sähköinen versio tästä artikkelista on luettavissa osoitteessa https: // ec. europa. eu/ eurostat/ statistics-explained/index. php/ Employment_ statistics/ fi

Employment statistics/fi 18