free your mind lehti numero 4

WW

W.Y

LE.F

I/FRE

Emind

freeyour

NRO 2/2006

HELSINGIN BÄNDIKÄMPÄT OVAT PIILOSSANEIMLESSDUBLININ KULTTUURIN KULMINOITUMA - TEMPLE BARNUORI KULTTUURI - TAPAHTUMAKOILLIS-HELSINGIN LAHJA MAAILMALLE - THE RASMUSÄÄNI JA VIMMA BÄNDIKATSELMUS

E nsimmäistä kertaa kädessä pitämäni sähkökitaran päästämä ääni sai aikaan lähes yhtä mykistävän tun-teen kuin vastasyntyneen vauvan parkaisu.

Silloinen kitarani oli kotoisin Tsekkoslovakiasta ja vah-vistimena oli lastulevykoteloihin asennetut putkiradio ja kaiutin. Alku meni sointutaulukoiden mustia pallukoita ihmetellen ja lisäjännitystä tuotti toimenpide nimeltään vi-ritys. Kaverini auttettua virityksessä, piirsin viritystappien asennot muistiin, että sain sitten viriteltyä kitaran kuntoon omin voimin.

Myöhemmin kuvaan tuli oikeat vahvistimet oheisver-meineen ja tuulessa hulmuava pitkä tukka. C-kasettisoitin oli ahkerassa kelaamiskoetuksessa biisien ulkoa opettelu-prosessin takia. Lähestulkoon kaikki kitaravoittoinen mu-siikki kuulosti hyvältä ja kitaravirtuoosien näppäryyttä tuli ihmeteltyä ja ihasteltua. Ahaa-elämysten kautta tuli uutta intoa soittoon ja sitä riemua on riittänyt näihin päiviin saakka.

Viimeksi musiikin taitajia tuli hämmästeltyä Ääni ja Vimma-tapahtuman aikana. Nuorten soittotaito ja energi-syys vakuutti vanhemmankin musadiggarin,eikä ihme, ny-kyisin pop/rock -musiikin opetusta on tarjolla enemmän

kuin vuosikymmeniä sitten. Musiikkiopistot, konservatori-ot, musiikkipainotteiset koulut ym.tarjoavat lukuisia mah-dollisuuksia nuorille musiikista innostuneille, unohtamatta tietenkään nuorisoasiankeskuksen treenikämppiä, soiton-opetusta ja demostudioita.

Oppimisen tukena on myös paljon erilaista materiaalia soitto-oppaista nuotteihin ja dvd/cd paketeista internetiin ja lukuisiin lehtiin. Tietoa on, ja paljon!

Musiikin opiskelusta ei ole koskaan haittaa. Perustie-doista on kummasti apua omien biisien tekemisessä.

Tietokoneet ovat tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia musiikinharrastajille. Olohuoneen nurkassa syntyy mu-siikkia vapaan musiikin jakeluun erikoistuneille internet sivustoille ja itsetehtyä musiikkia sisältävä cd-levy polte-taan kavereiden kuunneltavaksi.

Vaikka kaikista ei tule virtuooseja ja maailmantähtiä, äl-kää hyvät ihmiset kuitenkaan lopettako hyvää harrastusta. Aina tarvitaan soittajia meidän kaikkien iloksi.

Lehden päätoimittajaReijo Jumppanen

Free Your Mind on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen ja Yleisradion ylläpitämä nuorille suunnattu media-areena jonne nuoret luovat itse sisältöä.

TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA: Matias Orola, Petri Voutilainen, Eevi Savolainen, Anna Salmisalo, Linda Eerikäinen, Miklos Jeney, Tiia Vestola, Nicolas Prieto, Timo Lukkari, Pekka Lehtiniemi, Matias Kapanen, Jessica Koivistoinen

Etukannen kuva: Anna Salmisalo

SISÄLLYSLUETTELO:

3 PÄÄKIRJOITUS

4 HELSINGIN BÄNDIKÄMPÄT OVAT PIILOSSA 6 TARINA NEIMLESSISTÄ

8 BENGTSÅR KUVAGALLERIA

10 DUBLININ KULTTUURIN KULMINOITUMA -TEMPLE BAR

14 NUORI KULTTUURI -TAPAHTUMA

26 KOILLIS-HELSINGIN LAHJA MAAILMALLE -THE RASMUS

30 ÄÄNI JA VIMMA BÄNDIKATSELMUS

Pääkirjoitus

Nuorten media Hattutehdas Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Käyntiosoite Lönnrotinkatu 30 c, 2 krsPostiosoite PL 5000, 00099 Helsingin kaupunki+358 9 3108 [email protected]

Nuorten media avoinna tiistaista perjantaihin klo 14 - 21

Toimintaan pääsee mukaan nuorisoasiainkeskuksen jäsenkortilla - 5€

ToimituspäivätToimitus avaa ovensa 01.09.2006

www.freeyourmind.fi

Nuorten mediakeskus Hattutehtaan perustiedot www.hattu.net

Vastaava päätoimittaja Antti Salminen

Lehden päätoimittajaReijo Jumppanen Radion päätoimittaja Seppo Lampela Toimituspäällikkö Matias Orola Nuorten median toiminnanjohtaja Jani Karppanen

KustantajaHelsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus PainopaikkaAksidenssi Oy

6 krt vuodessa - ilmaisjakelu

ISSN 1795-9322

Helsingin bändikämpät ovat piilossa

Kokemuksia Mitä kautta saitte kämpän?”Edellisen bändin hajottua jäimme ilman bändikämppää. Ensiksi kyselimme kaverit ja tutut läpi, mutta Sopiva kämppä löytyi pitkän etsinnän jälkeen internetin kautta.”

Minkälainen kämppä löytyi?”Yksityiseltä sektorilta löytyi kallis, mutta tasokas vaihtoeh-to.”

Miksi päädyitte juuri siihen ratkaisuun?”Hyvä akustointi, turvallisuus, äänieristys, sijainti ja 24/7 käy-tettävyys olivat ratkaisevat tekijät.”

Henrik Linnavirta 25 v

Mistä saitte treenikämpän?Pitkän etsinnän jälkeen saimme sopu hintaisen treenitilan Helsingin kaupungilta Kontulasta.

Miksi päädyitte juuri siihen ratkaisuun?Sijainti, treeniajat ja niiden joustavuus olivat meille keskei-siä kriteerejä. Ja Siellä on myös mahdollisuus nauhoittaa demoja.

Anna Salmisalo 18 v

Jokainen nuori muusikko haluaa

päästä pinnalle ja toivoo samalla

elättävänsä itsensä musiikin

avulla. Ympäri Suomea löytyy

paljon lahjakkaita nuoria, joilla

voisi olla mahdollisuus edetä

urallaan.

Useimmiten esteenä saattaa olla erinäisiä asioita, kuten mistä löytää bändikämppä tai missä voisi treenata 24/7 ilman, että siitä tarvitsisi maksaa

pienen kaksion hintaa. Jos sopuhintaisen kämpän löy-tää, niin siellä voi olla valmiiksi neljä muuta yhtyettä, jotka tappelevat jo entisestään vähäisistä treenivuo-roista. Eikö suomalainen musiikki ole tarpeeksi myy-vää, että sen kehitykseen kannattaisi sijoittaa?

Mistä sitten voi löytää mahdollisen treenikämpän? Vaihtoehtoja on monia, mutta hintaerot voivat olla suuria. Nuorille, alle 25-vuotialle on melko helppoa kohtuuhintaisia harjoitustiloja. Niitä Kannattaa kysel-lä esim. Oman paikkakunnan nuorisoasiainkeskuk-sesta tai muilta nuoriso- ja kulttuurityötä edistävillä tahoilta, kuten kirkolta tai kulttuuriasiainkeskuksesta.

Treenikämppiä on mahdollista vuokrata myös yksi-tyisiltä tahoilta. Vuokra on huomattavasti korkeampi, mutta treenikämpät ovat usein paremmin suunniteltu bändejä varten esim. akustointi ja ilmastointi on suun-niteltu myös nauhoitusten tekemiseen.

Olemassa on myös treenikämppiä, jotka ovat val-miiksi kalustettuja ja niitä vuokrataan muutamaksi tunniksi kerrallaan melko lyhyellä varoitusajalla. Mut-ta tuntivuokra, riippuen paikasta, saattaa tehdä reiän

nuoren muusikon kolikkopussiin, ellei Pappa betalar.

Muutamia vinkkejä treenikämpän etsimiseen!Sääntö numero yksi: ole ahkera, jos haluat löytää hyvän kämpän, etsimisen eteen on usein tehtävä töitä. Harvoin mikään asia vain ilmestyy eteesi, kuin tyhjäs-tä. Muista että kämppiä voi kysellä melkein ihan mistä vain. Foorumeista, yhteisöistä ja kavereilta. Ilmoituk-sia kannattaa laittaa kaikkialle, sillä aina löytyy joku joka vastaa. Ja mitä enemmän ihmisiä etsinnässä mu-kana, sitä enemmän osumia. Sääntö numero kaksi: Ei välttämättä kannata ottaa ensimmäistä treenikämppää, mitä tarjotaan. Jos sinul-la on hyvä draivi päällä, voit löytää paremman paljon halvemmalla. Kalliita rotankoloja on tarjolla paljon.Sääntö numero kolme: Tulee halvemmaksi jakaa harjoitustila kahden tai kolmen bändin kesken, mutta kannattaa katsoa tarkkaan ketä ottaa alivuokralaiseksi, muuten soittokamat voivat olla vaarassa. Vuokra tu-li aina hoitaa bändin luotettavimman jäsenen kautta. Jokaisen bändin kannattaa pyytää oma maksukuitti ikävien tilanteiden varalta, sillä niistä kuulee jatkuvasti uusia tarinoita. Tsemppiä!

Teksti ja kuva: Miklos Jeney

4 5

L yriq, Tee Tee ja PistePiste istahtavat eteeni Kias-man kahvilassa ja ilmassa on havaittavissa pientä väsymystä. Vaikka kiirettä onkin viime aikoina

riittänyt, huumorintaju kukoistaa ja toimittajaa vie-dään, minkä kerittiin. ”Tultiin just studiolta ja koska ei tullut pommi-biisiä, niin käytiin Mäkistä ostamassa kaloripommit”, PistePiste vitsailee. Kiireisenä bändin on pitänyt viime aikoina moni sellainen asia, mitkä eivät vielä näy. Erityisesti omakätisesti rakennettu stu-dio, joka on vihdoin ja viimein valmis, vie paljolti poi-kien aikaa: ”Biisejä tehdään oman kehityksen vuoksi, eikä niitä välttämättä edes julkaista”.

Mikseri.netistä kerrottakoon sen verran, että se on Suomen suurin vapaan musiikin jakeluun erikoistunut sivusto. Artistit voivat lähettää kappaleitaan sivustolle koko maailman kuultavaksi sekä rekisteröityneet käyt-täjät voivat kommentoida ja arvostella biisejä. Joskus kauan, kauan sitten, aikojen alussa, noin vuonna 2001, Lyriq kuuli ystävänsä kautta internetissä olevasta pai-kasta, jossa ihmisillä on omia biisejään. Silloin tapah-tui Lyriqin Mikseriin kirjautuminen ja siellä myöskin ollaan oltu siitä lähtien. Neimlessin ensimmäinen bii-si Lyriqin ja Tee Teen voimin Mikserissä oli ”Mitä Jää Jäljelle?” Joka jäi silloisen kokoonpanon viimeiseksi. Ensimmäinen kolmen hengen kokoonpanolla tehty

kappale oli ”Alku”.Mikserin rekisteröityneillä käyttäjillä on mahdolli-

suus kommentoida halutessaan Mikserissä olevia bii-sejä. Tämän Lyriq, Tee Tee ja PistePiste kokevat sekä hyväksi että huonoksi puoleksi: ”Pääasiassa kommen-tit ovat semmoisia, ettei niillä ole mitään merkitystä. Niissä joko haukutaan maan syvimpään kolkkoon ja annetaan arvosanaksi 4, tai ylistetään taivaisiin ja an-netaan 10. Toisaalta siellä on myös niitä, jotka tietä-vät asioista paljon ja ovat tehneet musiikkia hyvinkin pitkään. Kun sellaiset henkilöt saa kommentoimaan, sieltä ei koskaan tule semmoista palautetta mistä ei saisi jotain irti”, Lyriq toteaa.

Vuosien varrella Mikseri on saanut paljon mainet-ta ja kunniaa ja hyvin moni tietääkin sen olemassa olon. Mikseri.net on valittu monta kertaa Suomen suurimmaksi nettisivustoksi, eikä turhaan. Sillä on paljon kuuluvuutta ja kommenttien varjopuolien li-säksi siinä on monia muitakin hyviä puolia. Suuren kuuluvuutensa ansiosta sivuston olemassaolo hel-pottaa artistin elämää huomattavasti. Artisti, jolla on musiikkia Mikserissä, voi vaan sanoa ihmisille, että Mikseristä löytyy musiikkia, käy sieltä kuuntelemas-sa. Nykyään Neimlessillä on omat nettisivut, joille voi ohjata kuunteluhaluiset ihmiset, mutta sitä aikai-

semmin he olisivat kokeneet tämän ongelmaksi ilman Mikseriä. Neimless antaa Mikserin ylläpidolle paljon kunnioitusta heidän tekemästä työstään, vaikka siellä onkin paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät ota Miks-eriä ja sen tuomia mahdollisuuksia täysin tosissaan. ”On hienoa, että Mikseri antaa ihmisille mahdollisuu-den levittää omaa musiikkiaan noinkin laajalla tasol-la”, Tee Tee sanoo.

Kovaa keskustelua herättää kysymys siitä, onko mahdollisesti haittaa, jos joku säilyttää sellaista van-haa biisiä koneellaan ja johon artisti itse on jo kerin-nyt kyllästymään. ”Kaiken minkä on joskus tehnyt, niin olkoon se sitten jossain. Mua ei ainakaan haittaa, jos joku säilyttää mun vanhoja biisejä jossain”, Piste-Piste sanoo. Lyriq, Tee Tee ja PistePiste tulevat siihen tulokseen, että biisin Mikseriin laittaminen on täysin omalla vastuulla ja oma vika, jos sinne pistää jotain mikä voi ruveta hävettämään jälkeen päin. Kaikkea ei pidä laittaa jakoon ja pitää olla tarkkana siitä, mitä sinne laittaa. Lyriq suositteleekin, että jos on joku biisi, missä on monta kohtaa mihin ei ole tyytyväinen, niin sitä ei kannata sinne laittaa, koska ihmiset kyllä huo-maavat sen. Mutta mikäli haluaa sitä, että jengi kom-mentoi niin mikäs siinä. ”Treenatkaa ihmiset, treenat-kaa. Niin mekin teemme ja vielä kauan”.

Tarina NeimlessistäTeksti ja kuva: Eevi Savolainen

Olipa kerran bändi nimeltä Neimless. Se sai alkunsa monen yhteensattuman kautta elokuussa 2005, jolloin Lyriq ja Tee Tee päättivät perustaa oman bändin. Neimless toimi kahden hengen kokoonpanona, kunnes eräänä päivänä Lyriq ja Tee Tee tapasivat koulun kautta PistePisteen ja pienen harkinnan jälkeen he päättivät ottaa hänet mukaan bändiin. Nykyään bändiin kuuluu myös DJ Larry San, joka liitettiin Neimlessiin vain hetki sitten. Bändi on siis tänäkin päivänä hengissä ja vahvistuu päivä päivältä yhä enemmän.

6 7

Bengtsår kuvagalleria

8 9

T empele barin alue Dublinissa huokui värejä, ää-niä, vapautunutta henkeä ja musiikkia. Lauan-tain myöhäinen iltapäivä oli mitä parhain hetki

ensiaskelille Temple barissa. Entinen työläiskaupun-ginosa toivotti tervetulleeksi meidät, eksyneet rink-kamatkalaiset, hyvin pukeutuneiden katusoittajien eteen. Kolme tyylikästä miesmuusikkoa näytti siltä kuin he tavallisestikin vetäisivät viikottaiset keikkan-sa Tempele barin aukion viereisellä kadulla, satoi tai

paistoi. Dublinin katusoittokulttuuri todisti arvonsa, sillä bändin ympärille oli kerääntynyt runsaasti väkeä. Ihmiset todella näyttivät kiinnostuneilta, toisin kuin usein Helsingissä, missä tosin harvemmin näkeekin rentoutunutta bändiä kadulla soittamassa täydessä ko-koonpanossa. Kai sen jokin lakikin kieltää. Irlannissa varsinaisten muusikoiden ei tarvitse maksaa veroja, joten musiikkiperinnettä vaalitaan aivan valtiotasolla. U2:sta, Oasista, Beatlesia ja irlantilaisia kansansävel-

miä soittavat, usein hyvinkin ammattitaitoiset, katu-muusikot näyttivät osaansa tyytyväisiltä. Siihen me-nessä kulttuurierot olivat siis vaikuttaneet pelkästään positiivisilta.

Musiikin saattoi aistia kaikkialla. Heti bändin lope-tettua viereiselle kadulle ilmestyi nainen kitaroineen. Eustance streetille tultaessa taas kiire ilmeni korkein-taan muusikkomiehissä jotka roudasivat kitaroita ja lautasia kärsineen oloisen pakun sisälle. Luultavasti

Dublinin kulttuurin kulminoituma

TEMPLE BAR

10 11

Minä en tiedä mitä on dublinilaisuus tai vielä vähemmän mitä irlantilaisuus. Dublin on liian laaja aihe käsiteltäväksi, puhumattakaan koko maasta. Sen sijaan voin hieman valottaa mitä voi aistia astuessaan Liffeyjoen eteläpuolelle eli miltä näyttää legendaarinen Temple bar- Dublinin “kallio”, kulttuurin, pubien, katutaiteen, lauluntäytteisten mukulakivikujien viivoittama kehto.

Teksti: Tiia Vestola Kuva: Anna Salmisalo

tulossa joistain Temple barin useista treenikämpis-tä. Pienten levykauppojen tiheyttä voisi verrata viis-kulmaan. Miltei jokaisesta pubista kantautui laulua, jos ei artistin niin asiakkaitten -ja niitä siellä riitti! Ensimmäiseen baariin astuttaessa huomio kiinnittyi soittajaan jollaisia näkee ruotsin laivoilla, niissä pie-nemmissä baareissa. Kun mies aloitti Oasiksen Won-derwallin ja pubi repesi! Vihdoin laulua joka hakkaa suomalaisen karaoken. Uskomatonta yhteishenkeä oli aistittavissa täpötäydessä pubissa lauantai-iltapäivällä. Ei merkkiäkään huonotuulisista tappelijoista tai su-ruunsa juovista. Tänne oltiin tultu olemaan, juttele-maan ja rentoutumaan. Guinessia, äänekkäitä irkkuja ja englantilaista musiikkia. Se jos mikä saa suomalai-sen tuntemaan jonkin sortin variaatiota Tukholman syndroomasta, kun jokin vieras ja pelottava kävelee ylitsesi, etkä silti voi jättää paikkaasi pubissa ja kävellä ulos. Myöskin musiikin keskus on aivan Temple barin aukion takana: Temple Bar music centre, jonka edessä jokunen päivä myöhemmin kyräilimme ihmisjonoa, joka näytti olevan kuin menossa Kiss:in keikalle. Ovis-sa luki “sold out!”. Loppuunmyyty oli myös hieman kauempana Temple barista ollut baari Wheelan’s kes-kiviikkoiltana, jota saattoi hyvinkin verrata Helsingin Semifinaliin musiikkitarjonnan kannalta. Keikka oli alkanut jo alkuillasta ja pettyneinä jäimme nuolemaan näppejämme baarin puolelle, salin ovien pysyessä vi-susti kiinni.

Visuaalinen Temple bar- instituutit ja katutaideDublinin kulttuurin keskuksena Temple bar tarjoaa tietysti muutakin kuin musiikkia. Aivan Temple bar music centerin läheisyydessä sijaitsi IFI, eli Irish film

institute ja iso sisäänkäynti, joka johti IFC:iin, Irlan-nin elokuvakeskukseen. Sisääntulokäytävästä avautui aulakahvilan, elokuvateatterin, baarin ja kirjakaupan yhteensovitelma. Kahvilassa ystävällinen tarjoilija jakoi mielellään mielipiteitä elokuvista, samalla kun kehotti meitä varustautumaan elokuviin oluen kera. En tiedä oliko se tavallista Irlannissa mennä tosiaan elokuviin, baarista ostetun tuopin kanssa, sillä kahden vierailumme aikana IFC:ssa en nähnyt kenenkään tekevän niin. Mieliimme heräsi myös kysymys kult-tuurieroista. Pystyivätkö irlantilaiset tosiaan siemai-lemaan sivistyneesti olutta elokuvateatterissa, samaan aikaan kun pubiräyhäämiset ja jalkapallotappelut dublinilaisten “olohuoneissa” olivat tavallisia... mutta takaisin Temple barin atmosfääriin. Visuaalisuus on muutenkin kunniassa. Tätä väitettä tukee Irlannin valokuvamuseon ja valokuva-arkiston, kirjakauppoi-neen sijoittuminen aivan kulman taakse, ihan filmi keskuksen välittömään läheisyyteen.

Kirjailijat tunnetusti ovat Irlannin ylpeys, kansan-musiikin lisäksi, ja valokuvagalleriassa olikin meneil-lään modernisti Samuel Beckettistä kuvattu näyttely, kirjailijan juhlavuoden kunniaksi. Vanha kirjailijape-rinne ei näkynyt Temple barissa yhtä vahvasti, sillä kaikki merkittävät kirjailijakeskukset sijaitsevat joen pohjoispuolella.

Teatterikaan ei jää Temple barin kortteleissa edus-tamatta. Olympia Theatre ja Project arts theatre sijait-sevat alueen länsipuolella. Katutaide taas nosti pää-tään Temple barin aukiolla, jossa tuntui että siellä on aina jotain nähtävää, jos ei muuten niin Crown alleyn pienien, värikkäiden kauppojen muodossa. Erityisesti mieleen jäi kuitenkin muutamana iltana saman shown pitänyt mies Temple barin aukiolla, joka esitti akro-

baattisia temppuja puupalikoiden, renkaiden ja tuoli-en avulla, sekä huippuna limbousta palavalla tangolla. Hymyilevä showmies oli todella ansainnut lanttinsa. Vaikkakin paikkapaikoin shown yritti varastaa kunnon irlantilainen, sympaattinen juoppo (Huom! joka myös kantoi kolikkonsa akrobaattitaiturin lippaaseen).

Kaikki yhdessäVaikka Temple barissa ei voi olla törmäämättä turis-teihin miltei jatkuvasti, ei alue silti istu, koko Dublinin tavoin, turistirysä käsitteen alle. Temple barissa asuu paljon dublinilaisia, jotka tuovat alueen kahviloihin, pubeihin, pieniin kauppoihin ja ravintoloihin tietyn paikallisen, rentoutuneen ja kiireettömän tunnelman. Asunnot siellä ovat pieniä, joten ihmiset viettävät pal-jon aikaa ulkona, minkä takia pubit ovat lähes aina täynnä. Henkeä kuvaa hyvin tapahtuma mikä sattui eräässä pubissa, kun vain lievästi humaltunut mies-joukko yhtyi lauluun trubaduurin ja olutlasiensa kans-sa. Muutaman lasin kaatumista ei voitu välttää mutta hämmästykseni kastunut osapuoli vain oikoi paitaansa hymyillen ja jatkoi laulua.

Miltei koko alue on pelkkiä mukulakivipäällystei-siä kävelykatuja, joten ihmisten huutelua ja katusoit-tajia eivät ole, Dublinille tyypilliset tööttäilevät sekä hurjastelevat, autot ja bussit häiritsemässä. Tämä vain vahvistaa tunnelmaa värikkäiden rakennusten täyttä-mästä, kiireettömästä kaupungin sydämestä joen ete-läpuolella.

Kesäpassi on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen julkaisu. kesäpassiin on kerätty sekä nuorisoasiankeskuksen että helsinkiläisten piirijärjestöjen kesätoiminnot kesälle 2006. Toimintoja on tänä vuonna noin 200, mikäpitää sisällään leirejä, kursseja, retkiä ja päiväleirejä sekä toimintaa kaupungissa.

Julkaisu on tarkoitettu 7–17-vuotiaille nuorille.

Osa toiminnoista edellyttää nuorisoasiainkeskuksen jäsenkorttia, jonka voi ostaa joko nuorisotaloilta tai kesätoiminnon alkupäivinä paikan päältä.

Kesäpassi 06 löytyy myös netistä osoitteesta: http://kesapassi.info. Nettipassista löydät tuoreimmat tiedot ja viimeisimmät päivitykset.

KESÄPASSI

12 13

NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA

Teatterikatselmus avattiin virallisesti perjantai-iltana Seinäjoen kaupunginteatterissa. Juhlavissa tunnelmissa nähtiin ja kuultiin puheita sekä tanssi- ja musiikkiesityksiä.

T ilaisuuden avasivat ja päättivät Seinäjoen Baletti- ja Tanssiopiston askeleet. Iltakahdeksalta nähtiin esitys “Kummallinen retki” ja ennen iltayhdeksää

teos “Keltaisille lehdille”. Myöhemmin tyttöbändi esitti kaksi kappaletta, ja Teatteriyhdistys Kurpitsan lasten ja nuorten ryhmä näytteli esityksensä “Kesäleirillä”. Tilaisuudessa puhui myös kansanedustaja Paula Ri-sikko, joka kehoitti kannustamaan nuoria myös anta-malla raikuvia taputuksia.

Avajaistilaisuudessa puhunut Nuori Kulttuuri -toimikunnan puheenjohtaja Aaro Harju nosti esiin taiteen vaikutuskeinot. “Tapahtuma haluaa korostaa nuorten omaa kulttuuria, uutta, monipuolista, luovaa tekemistä, jossa rikotaan toivottavasti jopa perinteisiä

taidekäsityksiä ja taiteen tekemisen rajoja”, Harju to-tesi.

Harju uskoo, että jokaisella nuorella on mah-

dollisuus kehittyä. “Kilpailkaa itsenne kanssa. Seu-ratkaa toistenne esityksiä ja oppikaa näin toisiltanne. Ottakaa myös ammattitaitoisilta palautteen antajilta kunnollinen analyysi esiintymisestänne ja käyttäkää se taiteen tekemisenne edelleen kehittämiseen”, Harju kannusti avajaisyleisön edessä. (MO)

“Taiteen tekemisen rajat rikki!”Seinäjoki vastaanotti vieraat kartanossaNuori Kulttuuri -tapahtuman kunniaksi Seinäjoen kaupunki järjesti lauantai-iltana vastaanoton Östermyran eli Törnävän kartanossa.

P aikalle tyylikkääseen kartanorakennukseen ke-rääntyi iltakahdeksalta muutamia kymmeniä kutsuvieraita. Illan aikana käytiin läpi Provins-

sirockin maisemissa sijaitsevan rakennuksen historiaa ja peilattiin ajatuksia myös tulevaan. Paikalla kuultiin nuorten teatteriryhmän esityksen lisäksi pohjalaisella otteella tulkittua pianomusiikkia.

Iltaa isännöivät Seinäjoen kaupungin edustajat. Ta-pahtumajärjestäjien puolesta kartanossa puhui Nuori Kulttuuri -toimikunnan puheenjohtaja Aaro Harju. Seinäjoki sai kehuja muun muassa teatterikulttuuris-taan ja yhteistyön tekemisestä. Kaupunki tarjosi vie-raille juotavaa ja syötävää kartanon raikkaissa ja histo-riaa henkivissä tiloissa. (MO)

Valtakunnallinen Nuori Kulttuuri -tapahtuma järjestettiin tällä kertaa Seinäjoen maisemissa 19.-21.05. ja katselmuksen teemana oli teatteri.

K olmipäiväinen tapahtuma keräsi yhteen suuren joukon nuoria näyt-tämötaiteen harrastajia. “Mukana

Seinäjoella on nelisenkymmentä ryhmää ja noin 500 osallistujaa”, kertoo kulttuu-risuunnittelija Helena Peltola-Yrjölä.

Ensimmäiset esitykset käynnistyivät Seinäjoen kaupunginteatterissa perjan-taina kello 16. Perjantain, lauantain ja sunnuntain aikana nähdiin muun muas-sa puhe-, musiikki- ja tanssiteatteria sekä niiden yhdistelmiä.

Nuorten valtakunnallinen taidetapahtumaNuori Kulttuuri on vuosittain järjestettä-vä taidetapahtuma, joka tarjoaa nuorille harrastajille mahdollisuuden taitojensa

esittelyyn. Alueellisista tapahtumista valitaan esiintyjät valtakunnalliseen kat-selmukseen.

Vuosittain järjestetään kaksi valta-kunnallista Nuori Kulttuuri -tapahtu-maa. Kevään teatteritapahtuman jälkeen syksyllä 2006 on vuorossa kirjallisuuden, kuvataiteen, valokuvauksen ja puheil-maisun oma katselmus.

Tapahtumassa toimi reaaliaikai-nen toimitus, jonka päivittämiä teks-tejä ja kuvia voi käydä katsomassa http://www.nuorikulttuuri.fi sivustolla. (MO/PL)

Nuori Kulttuuri -tapahtumatoimitus: Pekka Lehtiniemi, Matias Orola, Antti Salminen ja Eevi Savolainen.

Aaro Harju

Seinäjoen baletti- ja tanssiopisto

14 15Törnävän kartanolla nähtiin myös teatteria


Outokummun lukiolaiset näyttämölläPerjantai-iltapäivän esitykset Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämöllä aloitti Outokummun lukion puheteatteriryhmä.

Y läaste -ja lukiolaisista koostunut ryhmä sai esi-tystä seuranneen yleisön nauramaan. “Ensiksi olin tulossa lavastajaksi tähän näytelmään, mut-

ta pian jouduinkin päärooliin”, Juliaa näyttelevä Hei-ni Lehivuo, 18, naurahtaa. “Itsekin tarkoituksena oli toimia vain stunttina, mutta tie vei lopulta esitykseen asti”, Veli Lorenzon ja palvelijan rooleissa nähty Tee-mu Heikkinen, 17, muistelee.

Heinille, Teemulle ja suurimmalle osalle muista outokumpulaisista nuorista kyseessä on ensimmäinen näyttelijäntyö. Nuorten ja koulun ulkopuolelta tulevan ohjaajan yhteinen tulkinta Romeo ja Julia -näytelmäs-tä sai ensisysäyksensä viime syksynä vietetyllä paikal-lisella kulttuuriviikolla.

Alun perin näytelmä oli pituudeltaan kaksi tuntia, mutta Nuori Kulttuuri -katselmusta varten esityksestä taiottiin tunnin pituinen kokonaisuus. Outokumpu-laisten Romeo ja Julia -näytelmässä on paljon yleisölle avautuvaa huumoria. “Paljon on myös sellaisia kohtia, joille vain me tekijät nauramme”, Heini Lehivuo poh-tii.

Ilmaisuharjoitukset ja itsensä kehittäminen näyt-tämöllä ovat antaneet paljon teatterin teossa mukana olleille nuorille. “Itseään osaa ilmaista paremmin. Sii-nä oppii paljon uutta”, Lehivuo sanoo. “En ole ajatellut teatteria tulevaisuuden ammattina, mutta harrastukse-na se on todella mukava”, Heikkinen muotoilee. (MO)

Peräpukaman puraisu kertoo Peräpukaman kylästä, jonne Jumala luo musiikin.

J ooseppi perustaa bändin ja näytelmä kertoo tari-nan hänen bändinsä noususta ja tuhosta. Näytel-mä on Samuli Mäkisalon ohjaama ja käsikirjoit-

tama näytelmä, jossa yhdistyvät nuorten oma into ja kaikkia hauskuuttava huumori.

Eihän sitä koskaan tiedä -niminen ryhmä Helsin-gistä koostuu keski-iältään 16 vuotiaista näyttelyin-

toisista nuorista, joille näytteleminen antaa vapauden olla hetken jonkun toisen henkilön roolissa ja unohtaa itsensä. “Se on hauskaa ja saa ilmaista itseään. Moni-puoliset roolit ovat mielenkiintoisia, koska siinä on enemmän haastetta monia eri rooleja näytellessä” ryh-mä sanoo yhteen ääneen. “Näytteleminen on hektistä ja intensiivistä, eikä sen aikana tarvitse keskittyä mi-hinkään muuhun. “Huomion keskipisteenä oleminen on myös kivaa. Näytellessä itse näyttelemistä ei par-haillaan pahemmin jännitä, vaan se hoituu rennosti” ryhmä selostaa näyttelyn parhaita puolia. (ES)

Peräpukaman puraisu

Lordin viisuvoitto tiesi espoolaisen Psykkis-Teatterin harrastajanäyttelijöille lyhyitä yöunia. Aamuesitys sujui kuitenkin kokemuksella pienen jännityksen sävyttämänä.

“ Tuntui rutiininomaiselta, koska me ollaan käyty niin monella koulukeikalla viime aikoina. Raati loi kuitenkin oman lisäjännitteen tähän hommaan”, esi-tyksen päähenkilö Olavi Kaste, 21,

kuvasi tuntojaan heti viisikymmenminuut-tisen päätyttyä. “Mua jännitti ainakin ihan hirveesti raadin takia. Tämä oli kaiken li-säksi St. Olavin kevään viimeinen esitys”, neljän näyttelijän tiimiin kuulunut Maria Salmi, 20, summasi.

Psykkis-teatterin esitys Elissa-näyttämöllä. St. Olavia on harjoiteltu ja esitetty run-saasti viime syyskesästä lähtien. “Harjoit-telu alkoi elokuussa ja marraskuussa oli ensi-ilta. Sen jälkeen meillä oli yksi esitys kerran viikossa ja keikkoja kouluilla. Itse asiassa on ollut aika paljon esityksiä, arvi-olta vähintään kolmisenkymmentä”, Salmi muistelee. “Meistä on tullut ryhmänä tosi tiiviitä. Yhteiselo on tuottanut sillä tavalla tulosta”, Kaste sanoo.

Suomen Eurovision-voitto toi meteliä Seinäjoen sunnuntain vastaiseen yöhön. “En saanut hirveästi unta, koska teinit juhlistivat voittoa majoituspaikan käytävillä. Herätys tuntui muuten hyvältä”, virkeältä vaikuttanut Kaste hymyili. Lordin biisi “Hard Rock Hallelujah” oli päässyt mukaan espoolaisen harrastajateatterin tuo-tokseen. “Jokainen esitys on ollut enemmän tai vähemmän oma kokonaisuutensa”, Salmi totesi.

Olavi Kaste ja Maria Salmi eivät haikaile näyttelemisestä ammattia. “Teatteri on mun harrastus, siinä ei ole mitään syvempää filosofiaa. Sen tekeminen on tosi kivaa”, Salmi tiivistää. “En ole ajatellut, että näyttelisin työkseni. Tämä on loppu-jen lopuksi aika raskasta ammattina verrattuna palkkaosastoon”, Kaste pohti. St. Olavi -näytelmää harjoiteltiin syksyllä pari kertaa viikossa, ennen ensi-iltaa vielä useammin.

Teatteri antaa tekijälleen paljon. “Sen kautta pääsee eroon perusrutii-neista. Saa tosiaankin olla se mikä on. Jos haluaa ennen treenejä lavalla istua ja itkeä, niin sen saa tehdä. Vaihtoeh-toisesti voi juosta pää kolmantena jal-kana, hyppiä, kiljua, pomppia ja olla niin lapsi kuin itse haluaa. Ei tarvitse kävellä laput silmillä ja olla kyntöhe-vonen kuten tavallisesti kadulla”, Maria Salmi muotoilee.

“Kun St. Olavia ruvettiin treenaa-maan ja teatteria oli harrastanut vasta vähän aikaa vaatteiden poisvetäminen oli vähän vierasta. Nykyään lavalla us-kaltaa mennä todella pitkälle”, Olavi Kaste kertoo. “Teatteri parantaa sosi-aalisia taitoja, mutta olen huomannut, että on eri asia esiintyä lavalla ja tie-dustella arkielämässä työpaikkaa. Haa-veita on säkillinen, mutta ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee”, hän sanoo.

Nuorten näyttelijöiden mielestä teatteri ei yksinään ole ihmeidentekijä. “Ihmi-nen on niin hyvä kuin se on omana itsenään. Jos on oma itsensä, on hyvä ihminen. Ei teatteri voi yhtäkkiä muuttaa ihmistä taikaiskusta sormia napsauttamalla. Kaikki tulee kuitenkin aina ihan omasta itsestä”, Salmi filosofoi. Kesällä Kasteen ja Salmen on tarkoitus tehdä töitä ja jättää kevään tunnelataukset hetkeksi taakseen. (MO)

St. Olavi esitettiin lyhyiden yöunien voimin

Outokummun lukion teatteri kaupunginteatterin Alvar-näyttämöllä

Jooseppia esityksessä näyttelee Lauri Kopio

Psykkis-teatterin esitys Elissa-näyttämöllä

16 17


E lissa-saliin oli ennennäkemättömän pitkä jono. Kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet esitystä katsomaan lisätuoleista huolimatta. Suosio se-

littyy osin ahkeralla mainostamisella ja laajalle levin-neellä maineella.

Kyseessä on Seinäjoen Lukion teatteridiplomityönä tehty näytelmä, joka on toteuttu täysin oppilasvoi-min. Sururyhmän jäsenet Aleksi Holkko, Ella Lah-denmäki, Tanja Kosonen, Anssi Panula ja Paula Kahila harjoittelivat ahkerasti 5 viikon ajan 4 kertaa viikossa. “Kaikki olivat tosi hyvin mukana, eikä ketään tarvinnut suostutella harjoituksiin.” Ella kehuu ryh-mähenkeä, joka on helppo aistia. Aleksi, Ella ja Tanja kehittelivät näytelmän tarinan, “Ulkopuolista apua ei käytetty edes ohjauksessa, eikä toisaalta edes kaivat-tukaan” Tanja selventää. Vain aihe “Suru” annettiin etukäteen koululta, mutta positiivinen ryhmä käänsi vakavan aiheen tragikomediaksi. “Emme halunneet tehdä mitään surullista aiheesta huolimatta.” ryhmä toteaa yhdestä suusta.

Raadin palaute oli kannustavaa, vaikka pientä hio-mista vielä löytyykin. Ryhmän omilta ullakoilta koo-tut lavasteet olivat tarkoituksenmukaisia ja kekseliäitä.

Valitettavan monessa näytelmässä lavasteiden määräs-tä jouduttiin tinkimään käytännön syistä. Sururyhmä erottui edukseen, sillä lavalle oli onnistuttu luomaan kodikas tunnelma.

“Suosio oli odotettua, mutta sen laajuus hieman yllätti” Aleksi toteaa hieman hämmentyneenä. Posi-tiivinen palaute ja esityksen saama suosio kannustaa eteenpäin. Tiivis ryhmä aikoo vastaisuudessakin luo-da draamaa, nyt valmiina on kuitenkin vasta hyviä suunnitelmia. (PL)

Yleisöryntäystä Elissa -näyttämölläSururyhmän näytelmä aiheutti pienimuotoisen yleisöryntäyksen lauantai-iltana Seinäjoen kaupunginteatterilla.

Vapaaehtoistyöntekijät mahdollistavat tapahtumanKolmipäiväinen Nuori Kulttuuri projekti pyörii lähes kokonaan vapaaehtoistyöntekijöiden voimin.

P aitamyynnistä tavoitettu kiireinen Leena Lin-tala kertoo, kuinka paidoilla ja kangaskasseilla on ollut kova kysyntä tapahtuman alusta lähtien.

Tarkkaavaisimmat huomaavatkin, kuinka myyntipiste on sijoitettu paikkaan, josta jokainen vierailija kävelee ohi. Paitakauppa tulee varmasti käymään kuumana koko viikonlopun, mutta ostajan on pidettävä kiirettä, sillä paitoja on painettu vain rajoitetusti.

Työntekijöitä on rekrytoitu usealta suunnalta, mut-

ta suurin osa on tullut Seinäjoen seurakunnan nuori-sokahvila Mettiksen myyjistä ja asiakkaista. “Lähdin mielelläni mukaan tähän projektiin!” Leena vastaa iloisesti ja jatkaa: “Vielä en ole ehtinyt montaa esitystä nähdä, mutta tavoitteeni on nähdä ainakin yksi ja hyvä näytös.” Ihan ruokapalkalla ei sentään tarvitse sentään töitä tehdä: palkaksi vapaaehtoistyöntekijät saavat ta-pahtuman paidan.

Vapaaehtoistyöntekijöiden toimenkuva kattaa lähes kaiken mahdollisen juontamisesta lavasteiden siirte-lyyn. Kaupunginteatterilla vallitsi innostunut ja po-sitiivinen henki nuorten työntekijöiden keskuudessa. Moni on tullut töihin mukaan ihan ystävien innosta-mana ja suuren kaveriporukan hyvä yhteishenki onkin helposti havaittavissa. Nuori Kulttuuri -tapahtuma he-rättää selvästi kiinnostusta paikallisissa nuorissa, sillä teatterin aulassa pyöri iso lauma iloisia nuoria odotta-massa seuraavan esityksen alkua. (PL)

N äytelmä pohjautui sovelletusti vanhaan venä-läiseen kansantarinaan. Ryhmä on kokonaan venäläinen ja alun perin esitys tehtiin myös Ve-

näläisille. Nuorisohuumoriteatterin esiintyessä Turun Palatsissa heille sanottiin, ettei näytelmän kielellä ole väliä, joten he päättivät esittää esityksensä Palatsissa venäjäksi. Ryhmä on alunperin tanssi- ja lauluryhmä Katjushasta, josta tuli nuoria mukaan teatteriin. Näy-telmä kertoo Aljosa Popovichistä, jolla on vaimo. Hänen vaimonsa Ljubava on nuori tyttö, joka on usein surullinen ja tekee paljon töitä. Vaimonsa surullisuu-den takia Aljosha ja hänen hevosensa lähtevät yhdessä vaimonsa, Ljubavan, kanssa etsimään onnea. Matkalla

Turusta kotoisin oleva Nuorisohuumoriteatteri esiintyi ensimmäisenä Elissa-näyttämöllä perjantaina 19.5. esittäen esityksen nimeltä Aljosa Popovich etsii onnea.

Aljosha Popovich etsii onnea

he kohtaavat monia kummallisia asioita ja joutuvat moniin ihmeellisiin paikkoihin.

Improvisointi on hyvin tärkeää näyttelemisessä Irina Batsik on harrastanut teatteria noin puoli vuot-ta. Sitä ennen hän on harrastanut tanssia ja laulua kymmenen vuotta Katjushassa. Irina on laulanut eri kielillä ja tanssinut Katjushassa monia eri tanssityyle-jä, mutta teatteri on mielenkiintoisempaa kuin laulu ja tanssi, koska siinä pitää osata improvisoida. Improvi-sointi on hyvin tärkeää näyttelemisessä ja voihan teat-terikin sisältää laulua ja tanssia”. (ES)

Irina Batsik

Vapaaehtoiset työntekijät mm. myivät tapahtuman kangaskasseja

18 19

Elissa-näyttämöllä surua näyteltynä.


Perjantaina alkuillasta Seinäjoen Kaupunginteatterin Elissa-salin valloitti tottelematon joukko lapsia Turusta.

P ieniä tuhmia tarinoita kertoo Jörö-Jukka tari-noiden kaltaisia opettavaisia kertomuksia tot-telemattomista lapsista ja siitä, kuinka kuritto-

muudella voi olla kova hinta. Näytelmän ohjannut Tomi Enholm valmisteli yh-

dessä neljäntoista 9-13 vuotiaan nuoren kanssa neli-sen kuukautta näytelmää Turun nuorisotoimikunnan tarjoamissa tiloissa. Enholmin ideasta nuoret keksivät itse Jörö-Jukkamaisia tarinoita tottelemattomista lap-sista. Osa lasten tarinoista pohjautui kuitenkin heidän omiin kujeisiinsa, joita Enholm sitten vielä vähän dra-matisoi.

“Lapsissa on uskomattoman paljon energiaa ja in-nostusta!” Enholm kehuu lapsia ja heidän työmoraa-liaan. “Lasten energia pitää vain kanavoida oikein” Enholm jatkaa ja uskoo onnistuneensa lasten innos-tamisessa näyttelemiseen. Pieniä tuhmia tarinoita on nyt esitetty kahteen kertaan ja mahdollisesti se on vielä nähtävissä Prinkkalan Kesätapahtumassa. Lapset oli-sivat takuulla innostuneita seuraavaankin projektiin , mutta rahoitusta seuraavaan näytelmään ei vielä ole.

Jännityksestä huolimatta esitys meni rennon luon-tevasti, vaikka runomittaista tekstiä oli joskus paljon-kin opeteltavaksi. Lavasteita ei käytännössä ollut, sillä Enholm tavoiteli minimalistista tyyliä ja vanhojen

opetusfilmien visuaalista askeettisuuta. Näyttelijöiden yhtenäinen ja yksinkertainen pukeutumistyyli oli har-kittua ja sai katsojan keskittymään näyttelijöiden vai-kuttaviin ilmeisiin.

Pieniä tuhmia tarinoita todistaa, kuinka hyvä idea kantaa pitkälle ilman näyttäviä lavasteita tai pukulois-toa. “Lasten omaa fiilistä ei saa kadottaa” Enholm tote-aa ja siihen on helppo yhtyä, sillä se sama fiilis tarttui myös katsojiin. (PL)

Kurinalaista tottelemattomuutta

Hänen toimenkuvaansa kuuluu mm. tapahtuman markkinointi, vieraiden majoituksen ja ruoan järjestäminen, esiintymispaikoista ja kutsuvie-

raista huolehtimisen sekä vapaaehtoistyöntekijöiden ja palkallisten työntekijöiden järjestäminen. Eilen Pa-nu keskusteli palolaitoksen kanssa majoitukseen liit-tyvistä riskeistä. Tänään tapahtumatuottaja on myös toiminut normaalista poiketen pyöräkorjaajana jo heti aamutuimaan, sillä eräiden kutsuvieraiden pyöriin pi-ti pumpata ilmaa sekä hieman laskea pyörän satulaa. Monenlaiset on siis arjen työt. Pääasia on tapahtuman onnistuminen.

Kaiken osaava tapahtumatuottaja Panu Mäenpää

Tapahtumatuottajan työpäivät ovat erilaisia ja -pi-tuisia päivästä riippuen. Perjantaiaamuna Panu he-räsi kuudelta ja meni seitsemäksi toimistolle, jossa kansioita viimeisteltiin, tulostettiin listoja ja pakattiin koko toimisto mukaan Seinäjoen keskustasta Martti-lan koululle. Paikassa on myös majoitus tapahtumaan osallistuville. Hän laati yhden tiedotteen, haki vieraita juna-asemalta, kävi seminaarissa puhumassa sekä tuli koululle avaamaan tietoliikenneyhteydet. Soittamista joutui myös tekemään, koska samaisena iltana pidet-tyjen avajaisten esiintyjät piti varmistaa. Jottei päivä kävisi tylsäksi, hän myös järjesteli avajaisia. Vapaaeh-toistyöntekijät otettiin vastaan ja kerrottiin heille, mitä tulee tapahtumaan. Tämän kaiken muistaakseen Panu oli kirjoittanut käteensä sen mitä piti päivän aikana tehdä.

Vihdoin ja viimein tapahtuma lähti käyntiin. Rooli-aan Nuori Kulttuuri-tapahtumassa miettiessään Panu tulee siihen tulokseen, että perjantaina hän toimi ns. veneen tilkitsijänä. Panu oli pakettiautonsa ansiosta hetkessä kaikkialla missä oli ollut ongelmia. Oltuaan koko päivän liikenteessä pakettiautolla, oli illalla mat-kamittarissa ollut lukemana 120 kilometriä, jotka hän oli ajanut Seinäjoen keskustan alueella. Niinkin pie-nellä alueella se on aikamoinen saavutus.

Ennen tapahtumaa Panu oli eniten tekemisissä Seinäjoen kaupungin nuoriso- ja kulttuuritoimenjoh-tajien ja Nuori Kulttuuri-toimistosta Helena Peltola-

Yrjölän kanssa. Tietysti heidän ohjausryhmä, joka koostuu Seinäjoen kaupungin kaikista kulttuurivai-kuttajista, kuten Provinssirokin järjestäjistä ja tanssi- ja balettiopistosta, ovat auttaneet Panua tapahtumavii-konlopun aikana. Eniten häneläl on ollut kontakteja majoitusvastaavaan. Koska esityksiä on kahdessa eri paikassa, on molemmissa paikoissa omat vastaavan-sa ja heidän kanssaan tarvitsee olla miltei koko ajan puhelinyhteydessä, jollei käytävillä tapaa. Tapahtuma-toimistossa Panulla on nuoria myös töissä. Komento-ketjussa jokaisella on oma tehtävänsä ja tieto sekä taito sen tehtävän hoitamiseen. Loppujen lopuksi Panu on kaikkien yläpuolella valvomassa ja ensisijaisesti vas-taavat pyrkivät itse selvittämään ongelmat. Mikäli se ei onnistu, niin Panu tulee paikalle ja selvittää ongelman hyvinkin paljolti improvisoiden.

Tapahtumatuottaja Panu Mäenpää hoitaa Nuori Kulttuuri-tapahtumassa monenlaisia asioita.

Kaikkein raskainta Panulle on tapahtumaa tehdessä niiden asioiden suuri määrä, joita hän ei ole itse hoita-nut, vaan muut ovat sen tehneet ja hänen täytyy luot-taa siihen, että ne asiat tulevat hoidetuksi. Työminäl-tään Panu on sellainen henkilö, että silloin, kun hän on itse tehnyt kaiken, hän tietää niiden olevan siinä kun-nossa missä hän itse haluaa niiden olevan. Näin ison tapahtuman ollessa kyseessä Panun täytyy delegoida vastuuta ja se on ollut vaikein osuus. ”Täytyy vaan ot-taa se asenne, ettei soita, mene käymään tai kyttää, että asiat tulevat tehdyksi. Itsensä pidättely ja luottaminen siihen, että asiat toimivat, ovat avainsanoja tällä het-kellä. Osaavia ja loistavia tyyppejä täällä on kuitenkin töissä” Panu sanoo.

Tällaisissa tapahtumissa teatterinharrastajille tar-jotaan mahdollisuus tavata toisia harrastajia ja nähdä toisten ryhmien esityksiä. Tapahtuma on ikään kuin erilaisten klaanien kokous. Toinen syy tapahtumien järjestämiseen on se, että heillä on täällä ammatti-laisraati, joka antaa vinkkejä näille nuorille. Vinkkien ja palautteen anto on hyvin tärkeää, jotta he saisivat mielipiteitä alan ammattilaisilta. Panu tietää itsekin tällaisten teatteriryhmien vetäjänä, että jossain vai-heessa ryhmä kyllästyy oman ohjaajansa kommenttei-hin ja heille tekee todella hyvää saada palautetta myös joltain ulkopuoliselta. “Ja mikäs sen ihanampaa kuin olla 16–17-vuotias nuori ja päästä koko viikonlopuksi kotoa pois ystäviensä kanssa tapaamaan kaikkia uusia ihmisiä. Tämähän on aivan mahtavaa!” Panu summaa. (ES)

Tomi Enholm

20 21

Panu Mäenpää on aina iloisella tuulella

Kulttuurisuunnittelija Helena Peltola-Yrjölä keskustelee käytännön järjestelyistä


T uire Hindikan johdolla valmisteltu esitys oikoi hieman alkuperäistä tarinaa ja lisäili sinne mie-lenkiintoisia omia ideoita.

Näytelmä on saanut ensiesityksensä jo kahdeksan vuotta sitten ja se on pienin parannuksin kehittynyt joka esityskerralla. Yhteensä näytelmää on esitetty kolme kertaa Suomessa, mutta eksoottisimmat esi-tyspaikat olivat Italiassa. Nanuli Mäntylä selventää: “Keräsimme myyjäisillä rahaa, mutta loppusumman maksoi Joensuun Kulttuuritoimi.” “Opettelimme kaik-ki vuorosanat Italiaksi ja esiinnyimme Mori-teatterissa ja Schion kylässä” Tiia Mäkinen kertoo. Suomalaista kansanperinnettä on aikomus vielä viedä kauemmak-si, sillä esityksiä aiotaan järjestää vielä Yhdysvalloissa, Espanjassa, Venäjällä ja vielä uudestaan Italiassa. Seu-raavassa projektissa sama tiivis 20 hengen ydinjoukko aikoo tehdä Intialaisen musikaalin suomeksi.

Dramaturgi Pirkko Kurhila on muokannut Kale-valan tekstiä hieman vauhdikkaammaksi ja on saanut aikaan visuaalisesti todella näyttävän esityksen. Jo-ensuulaisten pukuompelijasuunnittelijoiden tekemät loistokkaat puvut vetivät vertoja kaupunginteatterin omille pukuluomuksille. Ryhmä osasi tehokkaasti käyttää hyväkseen isoa lavaa erityisesti hääkohtauk-sessa. Lavan taustalle heijastettu kaleidoskooppi oli

omiaan luomaan salaperäistä tunnelmaa. Rutiiniksi muodostunut näytteleminen saattaa tap-

paa innostuksen ja intohimon näyttelemisestä. Tiia ja Nanuli toivoisivatkin enemmän ja useammin Nuori Kulttuuri -tapahtuman kaltaisia projekteja, sillä se todella kannusti esittämään näytelmän jälleen kerran. Raadilta saatu palaute oli asiallista ja vielä löytyi ke-hitettävää. Entistä viilatumpana ja hiotumpana Louhi ja Kultanainen esitys saavuttaa takuulla suosiota ulko-maillakin. (PL)

Kalevalaa uudistettunaKaupunginteatterin päälavalla nähtiin lauantaina Louhi ja kultanainen, joka oli Joensuun Kansalaisopiston draamaryhmän oma tulkinta Kalevalasta.

Koulukiusaamista tanssin ja teatterin muodossa

Tanssiteatteria sudanilaisrytmein

Seinäjoen kaupunginteatterin Pikkustudiossa esitettiin lauantai-iltapäivänä imitaatioita tunnetuista julkkiksista vuosien varrelta.

L oppilainen Joni Lähde alias Kimitaattori, 17, aloitti imitaatioesityksensä viime syksynä pai-kallisissa pikkujouluissa. Huhu nuoren esiinty-

jän imitaattorinkyvyistä kantautui juhlanjärjestäjien korviin kesäteatteripiireistä, joissa Lähde oli ollut mukana. “Puskaradio toimii Lopen tapaisella pienellä paikkakunnalla. Nykyään jotkut ihmiset käyvät kat-somassa esitystäni ja ottavat sen jälkeen myöhemmin yhteyttä”, Lähde kertoo.

Joni Lähteen imitaatiovalikoimaan kuuluu 15 julki-suudesta tuttua henkilöä. Nuoren imitaattorin suosik-keja ovat presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halo-nen, formulakuljettaja Kimi Räikkönen sekä Hanoi Rocks -yhtyeen jäsenenä tunnettu Andy McCoy. “En ole nähnyt vielä yhdenkään muun imitaattorin esiin-tyvän livenä. Jonkun keikkaa olisi kyllä mukavaa käy-dä katsomassa”, loppilainen haavelee.

“Kun uutta imitaatiota lähtee harjoittelemaan, pi-tää katsoa etenkin puheen rytmiä ja tarkkailla, puhu-taanko nopeasti vai hitaasti. On myös tärkeää löytää erilaiset persoonallisuudet, kuten esimerkiksi Halosen ärrävika. Kaikkia henkilöitä ei edes pysty imitoimaan”, Joni Lähde summaa. Hauskat jutut imitoitavien hen-

kilöidensä suuhun Lähde muotoilee omien ideoiden ja valmiiden vitsien pohjalta.

Opetellut imitaatiot pysyvät Joni Lähteen mielessä varsin hyvin ilman harjoittelua. “Formulaviikonlop-puisin tulee kyllä katsottua kaikki Kimi Räikkösen haastattelut”, Lähde naurahtaa. Kesän alkaessa nuo-

rukaisella on edessään lisää keikkoja. “Heti kesäkuun alussa esiinnyn häissä Lopella”, Lähde kertoo. Ensi tal-vena nuoren imitaattorin on tarkoitus saada ajokortti, joka mahdollistaa keikkailun myös kauempana kotoa. (MO)

Kimitaattori viihdytti Pikkustudiossa

Vaasalainen Vöyrinkaupungin maahanmuuttajaryhmä esitti lauantaiaamupäivänä tanssiteatteria Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämöllä.

Rahil Kalifa, 15 ja Reida Latio, 15, saapuivat Sudanista Suomeen kaksi vuotta sitten. Nyt he ovat kotiutuneet Vaasan rannikkokaupunkin.

Rahilin perheessä elää isän ja äidin lisäksi neljä lasta. Reidan perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kuusi lasta, mutta heistä yksi elää Sudanissa.

Aamupäivällä tytöt esittivät ryhmänsä kanssa tans-siteatteriteoksen “Aina ikävä jonnekin”, jonka aikana saatin maistella afrikkalaisia rytmejä. Intiimin Elissa-näyttämön yleisö rytmitti ryhmän esityksen loppua taputuksin. “Ensin olin jännittynyt ja vatsa oli kipeä. Sitten ei enää olut”, Reida muistelee. “Kivaa se oli”, Ra-hil sanoo. (MO)

Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämöllä esitykset sunnuntaina 21.5. aloitti helsinkiläinen Poreet -ryhmä Älä sulje silmiäsi -nimisellä esityksellä.

Älä sulje silmiäsi kertoo koulukiusaamisesta tans-sin ja teatterin keinoin. Näyttelijät Markus Paat-tokainen, 14, ja Jussi Koski, 13, innostuivat

tanssimisesta ystäviensä kautta ja ovat harrastaneet sitä kohta jo kaksi vuotta. Tanssiteatterissa käytetään puheen sijasta liikettä ja Markukselle ja Jussille se on mukavampi muoto ilmaista itseään. Itse tanssimista he meinaavat jatkaa niin pitkään kuin vain mahdollista.

Näytelmän on suunnitellut ja toteuttanut koko Po-reet -ryhmä yhdessä. Näytelmän teko aloitettiin viime vuoden puolella. (ES)

Joensuun Kansalaisopisto Alvar-salissa

Joni Lähde alias Kimitaattori hauskuuttaa

Koulukiusaamista voi käsitellä teatterin kautta

22 23


Sanna Kaste tähtien alla

Team Lukio Pikkustudiolla

24 25

Kaupunginteatterin ala-aulasta kahvilta tavoitettu Sanna Kaste oli saapunut katsomaan erityisesti Seinäjokelaista Suru -näytelmää, mutta muukin näytelmätarjonta tuntui kiinnostavan.

“Muitakin näytöksiä kävin katsomassa, mutta Su-ruryhmän esitys oli ehdottomasti paras. Näytel-mää on ennen esitetty Seinäjoen Lukiolla, mutta

vasta isommalla lavalla se pääsi oikeuksiinsa.” Suuri joukko paikallisia nuoria kävi katsomassa kavereiden-sa näytelmän. Kaupunginteatterin pienempi sali oli

ääriään myöten täynnä. Seinäkuun Yö ja Nuori Kulttuuri -tapahtuma hou-

kutteli Sannan kaupungille viihtymään, mutta teat-teri vetosi eniten. Kaupungin tarjoama ajanviete saa paljon kiitosta. “Täällä on koko viikonlopun jotain tapahtumia, todella hienoa, että tällaista järjestetään.” Nuori Kulttuuri -tapahtuman esityksiä katsomaan tul-lut nuoriso elävöitti mukavasti katukuvaa.

Esityksen jälkeen teatterin ala-aulassa oli kova ku-hina, kun Sururyhmän näyttelijät tulivat vielä terveh-timään yleisöään. “Heidän suosionsa on kyllä ansaittu. Erityisesti pidin Ellan suorituksesta tänään, vaikka ko-ko ryhmä onnistui loistavasti.” Sanna huikkaa lopuksi ja jatkaa matkaansa illan muihin huveihin. (PL)

Suru -näytelmä houkutteli paikallisia

Perholainen teatteriryhmä Team Lukio esitti lauantaina hauskalla huumorilla maustetun sketsin nuoren neitokaisen traagisesta kohtalosta.

Seinäjoen kaupunginteatterin Pikkustudio alkoi nimensä mukaisesti käydä liian pieneksi lauan-tai-iltapäivän humorististen esitysten kasvaneel-

le yleisövirralle. Kaikki halukkaat mahtuivat kahden jälkeen sisään studioon seuraamaan perholaisryhmä Team Lukion sketsiä, mutta monet heistä saivat tyytyä lattiapaikkaan.

Perholaisten nuorten esitys “Elinan surma” otettiin vastaan yleisössä vapautuneen naurun saattelemana. Kuolevan tytön, äidin, ambulanssimiesten ja hautaus-toimiston virkailijan sävyttämä kymmenminuuttinen

kaikkine tunnetiloineen, ilmeineen, eleineen ja ää-nenpainoineen oli monelle katsojalle välitön ja iskevä kokemus.

“Esitimme sketsin riparilla kolmesti. Sen jälkeen se on nähty joulujuhlassa, Kokkolassa alueellisessa taide-tapahtumassa ja kansainvälisellä taideleirillä sekä nyt täällä Seinäjoella. Olemme takoneet tätä esitystä vii-meiset puoli vuotta, ja luvassa on ehkä esityksiä vielä Perhossa”, Jenni Kultalahti, 17 ja Jukka-Pekka Hie-taniemi, 19, kertovat.

Nuoret ovat vastanneet sketsinsä käsikirjoittami-sesta ja ohjauksesta täysin itse. “Välillä harjoituksissa on huudettu toisten päälle, mutta meillä on joka tapa-uksessa ollut todella hauskaa. On aidosti naurattanut”, Jenni ja Jukka-Pekka sanovat. Näyttelijöitä on ollut mukana myös perholaisessa valistusprojektissa “Päih-deputki”.

Riparisketsistä valtakunnalliseksi esitykseksi

26 27

Huhtikuussa 27 vuotta täyttäneen Lau-ri Ylösen johtama The Rasmus -ko-koonpano perustettiin poikien ollessa

yläasteella vuonna 1994. Solisti kertoo esiin-tyneensä yhtyeessä liki puolet elämästään.

”Aloitimme soittamisen teinivuosinamme, jolloin haimme vielä identiteettiämme. Mi-nulla on ollut hiukan ikävä alkuvaiheemme hullutteluja. Saattaa olla, että äkillinen suosio ulkomailla vakavoitti kokoonpanoamme”, Lauri sanoo.

Yhtyeeltä ilmestyi Warner Finlandin jul-kaisema kultaa myynyt debyyttialbumi Peep maaliskuussa vuonna 1996. Jäsenet ehtivät levyttää vielä ennen nelikon muotoutumista nykyiseen muotoon albumit Playboys ja Hell Off A Taster.

”Pyrimme perustamisvaiheessa soitta-maan ja laulamaan mahdollisimman nope-asti. Nykyisin esitämme yhdessä kappaleita sen sijaan, että kaikki soittaisivat eri suuntiin. Emme pyri olemaan sankareita tai taiturei-ta musiikin suhteen. Menneisyys oli meille tärkeää aikaa, koska silloin otimme haltuun omia instrumenttejamme”, Lauri kertoo.

Ylönen muistaa vielä ajat, jolloin hänen kappaleissaan kuultiin rap-osuuksia ja fun-kahtavaa materiaalia. Kokoonpanon ensim-mäiseltä albumilta löytyvä Myself –kappale on hyvä esimerkki, sillä siitä huomaa sen

aikaisen ahdistuneisuuden. ”Nuoruudessamme kuuntelimme Red Hot Chili

Peppers –yhtyettä, joilta saimme vaikutteita rytmik-kääseen musiikkiin. Nykyisin vanhat kappaleet saavat minut hymyilemään ja muistelemaan vauhdikkaita teinivuosia”, solisti naurahtaa.

Ylönen on soittanut kitaraa 12-vuotiaasta lähtien, mutta lavalla soitin nähtiin alkuvaiheissa vain reilun parin kuukauden ajan. Instrumentti jäi hyvin pian pois, koska laulaja halusi panostaa täysillä yhteen asi-aan.

”Aikoinaan kaikki kaverini pelasivat lätkää tai jal-kapalloa, mutta NUO kyseiset lajit olivat tiiminä työs-kentelemistä. Ryhdyttyäni kuuntelemaan musiikkia tajusin, että haluan päästä soittelemaan itsekin instru-mentteja. Säästin ensimmäiseen sähkökitaraan todella kauan rahaa, ja sen saatuani opettelin kaikki Metallica -yhtyeen kappaleet”, Ylönen hymyilee muistoilleen.

Jännitykseen voi asennoitua Vielä silloin Rasmus -nimeä kantanut yhtye heitti ensimmäiset keikkansa koulun joulujuhlissa. Tänä päivänä solisti laskee esiintyneensä yli 50 eri maassa, mutta valloittamatta on vielä muun muassa Australia ja Uusi-Seelanti.

”Keikkajännitys riippuu aina siitä, mitä päässäni liikkuu. Jokunen aika sitten vedimme oman ensimmäi-

Koillis-Helsingin lahja maailmalle The Rasmus

sen suuren keikkamme Meksikossa, jossa katsomossa oli noin 9500 ihmistä. Aloin jännittää esitystämme he-ti aamulla herätessäni. Meillä oli samana päivä keikka stadionilla, jonne lensimme helikopterilla vetämään pari kappalettamme. Siellä katsomossa meitä tuijotti 85 000 silmäparia. Kyseinen show ei jännittänyt mi-nua pätkääkään, koska oliN asennoitunut siihen illalla soitettavaan keikkaan”, Ylönen paljastaa.

Lauri pitää jännitystä samankaltaisena kuin ensim-mäisen levynsä aikoihin. Alkuaikoina nelikko vähensi paniikkia juomalla alkoholia ennen keikkaa.

”Jännitys kasaantuu päivän mittaan, jonka seu-rauksena tuntee olevansa hereillä ja elossa. Lavalla sen purkautuessa saa valtavasti voimaa. Sähköistä energiaa purkautuu saman tien yleisöön, joka vastaa heittämäl-lä sen takaisin lavalle. Hyvin vedetyn keikan jälkeen on mahdotonta mennä nukkumaan, koska adrenalii-nia on veressä liian paljon”, Ylönen hymyilee

Pojat osallistuivat Ääni ja Vimma -bändikatselmuk-seen monien muiden aloittelevien yhtyeiden tapaan lähes kymmenen vuotta siten. Jäsenet heittivät alue-katselmuskeikkansa Kettutien nuorisotalolla, jossa saivat tuomaristolta positiivista palautetta.

”Olen lukenut palautteita uudelleen näin jälkikä-teen. On ollut hauska huomata, että tuomaristossa istui silloin samoja tyyppejä, jotka vaikuttavat vielä-kin musiikkibisneksessä. Papereissamme luki siihen suuntaan, että kyllä tästä saattaa jotain vielä tullakin

tulevaisuudessa”, solisti muistelee. The Rasmuksen jäsenet ovat saaneet menestyksen

varrella myös iskuja vasten kasvojaan. Kokoonpano joutui keskeyttämään keikkansa Englannissa Reading-festivaalilla. Lavalle on lentänyt kivien lisäksi mutaa, pulloja ja veitsiä.

”Esiintyvän artistin ammatissa pitää ymmärtää ar-vosteltavissa oleminen. Se on mennyt pahimmallaan siihen, että joku on yrittänyt vahingoittaa minua tai yhtyeemme jäseniä. Lavalla on yleensä kirkkaat valot, jonka takia en näe valtavan hyvin katsomossa olevia ihmisiä. Estradille ei saa koskaan mennä pelokkaana. Päinvastoin pitää ajatella, että olemme hyvä tiimi ko-koonpanomme kanssa ja vedämme täysillä. Huolestut-tavien sattumuksien jälkeen tapahtuu pudotus pilvistä helvettiin. Vaarallisia tilanteita on sattunut matkan varrella, sillä minua on heitetty esimerkiksi veitsellä kaulaan”, Ylönen kertoo.

Etelä-Amerikan keikoilla nähtiin poikien perään itkevien tyttöjen lisäksi kyynelehtiviä teinipoikia.

”Sen ymmärtää, että herkkä teinityttö heräyttää kyyneleet, koska se kuuluu siihen ikään. On sanottu, että pojat eivät itke, mutta olemme saaneet todistaa kyseisen sanonnan perättömäksi. Meidän keikoillam-me nähdään väkeä ihan nuoresta vanhaan. Englannis-ta löytyy vanhempaa yleisöä suhteessa kuin esimerkik-si Ruotsista”, Lauri kertoo.

Teksti: Petri Voutilainen Kuvat: Petri Voutilainen, Dick Lindberg/Klikki Oy

Suomalainen rockyhtye The Rasmus on lyönyt musiikkinsa läpi maailmalla yhdentoista vuoden työnteon jälkeen. Kokoonpano osallistui alkuaikoinaan nuorille lupaaville yhtyeille tarkoitettuun Ääni ja Vimma -bändikatselmukseen, josta se sai lisäpotkua musiikkiuran kehitykseen.

28 29

Ihmissuhteiden menettämisiä Ylönen kertoo elävänsä mahdollisimman tavallista elämää. Suomeen saapuessaan laulaja matkustaa mie-lellään mökille, jossa toimintarituaalit ovat perin suo-malaisia: muun muassa veneily ja saunominen. Kave-rit ovat myös yksi keino nollata tilanne kokonaan.

”Minulla on tosi paljon hyviä ystäviä Helsingissä, joita pyrin tapaamaan mahdollisimman usein. Puhe-lin alkaa yleensä soida heti palattuani Suomeen. Ka-verit soittelevat ja pyytelevät juhlimaan. Heidän seu-rassaan pystyn unohtamaan, että olen tässä yhtyeessä, sillä toverini eivät juuri pidä minua minään Rasmus-tyyppinä. Ystäväni ovat tunteneet minut jo ennen ko-koonpanon perustamista ja joskus tuntuukin, että uu-siin frendeihin tutustuminen on vaikeaa tänä päivänä”, Lauri kertoo.

Lauri kertoo kusen nousseen päähän uransa alku-vaiheissa. Nykyisin moinen ei ole enää mahdollista, sillä jalkojen noustessa liian korkealle nelikon jäsenet pudottavat toisensa takaisin maanpinnalle. ”Olen me-nettänyt useita hyviä ihmissuhteita virheiden takia. Luottamusta kavereihin on vaikeaa lunastaa takaisin kämmäyksien jälkeen. Se on ihan hirveätä tajuta jäl-kikäteen, että on elänyt omassa kuplassa välittämättä muista”, Lauri murehtii.

Uusia tuulia musiikin suhteen Lauri vihjaisi, että syksyllä on tarkoitus levyttää uu-den albumin kappaleita. Pojat hakevat uusia aaltoja monessa mielessä ja näillä näkymin levytysprojekti ei tapahdu enää Ruotsin puolella.

”Meillä ei ole luultavasti samoja tuottajia seuraaval-la levyllä kuin aikaisemmilla on ollut. Tarkoituksena on hakea jotain erikoista. Meillä on tässä tämä mei-

dän oma studiomme, mutta voisimmehan koota sen jonnekin päin maailmaa kuukauden ajaksi. Kotoa pois pysyminen on toiminut loistavasti äänitysten aikana, sillä silloin pystymme keskittymään pelkästään levyn-tekoon”, Ylönen iloitsee.

Kokoonpanon parhaat kappaleet ovat syntyneet studion sohvalla juuri silloin kuin nauhuri ei ole pyö-rinyt. Pakkotyöstäminen saattaa olla stressaavaa. Lauri tunnustaa, että kappaleen syntyminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Nykyisin pojat saavat laulunsa poimittua

helposti talteen esimerkiksi tietokoneelle. ”Kappaleemme In The Shadows syntyi soundche-

kin aikana Vaasassa vuonna 2002. Olin vielä syömäs-sä, kun muut olivat puolestaan laittamassa soittimiaan kuntoon illan keikkaa varten. Ravintolassa kuuntelin heidän väännöksiään ja menin improvisoimaan jät-kien kanssa. Laulu syntyi jammailu pohjalta, ja se on tällä hetkellä meidän suurin hitti”, Ylönen hymähtää.

Laurin mielestä jokainen suomalainen yhtye on jossain määrin oma juttunsa, johon on yhdistetty sekä vanhaa että uutta.

”Ulkomaalaisia rocklehtiä lukiessa huomaa, että joka kolmannella sivulla on artikkeli suomalaisesta kokoonpanosta. Tänä päivänä on tullut uusi aalto, että tehdään musiikkia suomeksi ja viedään sitä ulkomail-le. Musiikin kieli on meitä kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä, Ylönen hymyilee.

The Rasmus on esittänyt suomenkielistä rakkaus-laulu -kappaletta ulkomaankeikoillaan. Pääasiallisesti kiertueilla kuullaan kahden viimeisimmän albumin satoa, mutta pojat ovat poimineet keikkasettiinsä myös vanhempia kappaleita.

”Jotkut tyypit eivät osaa sanaakaan suomea, mutta laulavat suomenkielisiä kappaleitamme mukana. Se on paljon mukavampaa soittaa uuden albumimme materiaalia, koska se haastavampaa ja virkistävämpää”, Lauri perustelee.

Kokoonpanon salainen ase on syvä ystävyys, joka on pitänyt heidät yhdessä rankkoinakin hetkinä. Pojil-la on luja luottamus toisiinsa, ja he vihjaavat heti toisil-leen, jos jonkun käytös muuttuu liian epäkohteliaaksi muita ihmisiä kohtaan.

”Suomesta löytyy monia suomalaisia rockyhtyeitä, joiden jäsenet eivät ole edes puheväleissä. Yhtyeet te-kevät menestyviä levyjä ja kiertelevät omilla autoillaan keikoilleen”, Ylönen lopettaa.

Testicals Nick Arse & The Arsenicks

Teksti: Nicolas Prieto Kuvat: Timo Lukkari

Ääni ja Vimma bändikatselmuksen finaali täytti Glorian ääriään myöten

30 31

Yhdestoista Ääni ja Vimma keräsi tänä vuonna ennätykselliset 192 yhtyettä vuosittaiseen katselmukseen. Glorian kovatasoisessa finaalissa lauantaina tuomaristo nimesi kärkikolmikoksi: Testicals (1.), Nick Arse & The Arsenicks (2.), The Wrecking Queens (3.).

Testicals on 2005 maaliskuussa perustettu bändi, joka soittaa punkahtavaa rockia hyvällä asenteel-la. Yleisön vastaanotto on ollut erittäin lämmin,

vaikka bändi on vasta nuori. Äänen ja Vimman voit-tajalla tulee olemaan kiireitä tulevaisuudessa. Voittaja lunasti itselleen roppakaupalla mainetta ja kunniaa sekä lisäksi vielä huimat palkinnot.

Lauantaina Ääni ja Vimman finaalissa tuomaristos-sa istuivat Asko Kallonen (Helsinki Music Company / tuottaja), Jessi Frey (Velcra /muusikko), Kari Hyn-ninen (Suomen Musiikki / tuottaja), Kärtsy Hatakka (Waltari / muusikko), Teja Kotilainen (Break A Leg Entertainment / tuottaja) sekä Teppo Leppänen (Inc-redible Nothing/ Perfection Records/ muusikko).

Tapahtuman juonsi tuttuun tapaan kaikkien rokka-reiden äiti Mari Vesala.

Bändeille on tiedossa jatkossa keikkojaKaikki finaaliin saakka päässeet 14 bändiä saavat mai-neen ja kunnian lisäksi mm. demoaikaa Nuorisoasi-ainkeskuksen studioista sekä keikkoja esimerkiksi seuraaviin tapahtumiin: Kurkirock, Kallio Kukkii, Louhela Jam, Espan lavalle, Helsinki-päivän konsert-tiin, Nosturille, Gloriaan, Vernissaan, Oranssille, Tuh-ma-klubille, Semifinaaliin jne.

Voittajabändi saa kaiken edellisen lisäksi myös Treenikämppä.fi:n tarjoaman puolen vuoden ilmaisen viikkovuoron täyden palvelun bändikämpän käyt-töönsä Helsingin keskustasta, sekä keikan Jookoskoo-kos.com:in Sziget Warm-up tapahtumassa Tavastialla 6. elokuuta.

Lisäksi muita palkintoja jaettiin runsaasti, kuten pi-poa, paitaa ja lahjakorttia.

Finalistien joukosta valitaan kaksi bändiä Musiik-kituottaja/Rocktalousalue projektiin. Projekti tehdään yhteistyössä Humak Kulttuurituottaja opiskelijoiden ja Nuorisoasiankeskuksen / Glorian kanssa. Projektin

tavoitteena on nostaa uusia bändejä esille ja toimia heille ponnahduslautana.

Ääni ja Vimma on kasvanutKokonaisuudessaan Ääni ja Vimma tapahtumaan osallistui tänä vuonna ennätykselliset 192 yhtyettä vuosittaiseen katselmukseen. Aluekatselmuksista ete-ni semifinaali-vaiheeseen yhteensä 63 bändiä ja sieltä finaaliin 14 yhtyettä.

Ääni ja Vimma nuorten musiikin harrastajien bändikatselmus ja se on osa Nuorisoasiainkeskuksen kulttuurista nuorisotyötä, jonka perimmäinen tehtävä on nuoren kasvun tukeminen ja ilmaisutaitojen ja luo-van osaamisen vahvistaminen. Kaikki katselmukseen osallistuvat bändit ovat saaneet musiikkialan ammat-tilaisilta koostuvalta tuomaristolta sekä kirjallisen että suullisen palautteen.

Ääni & Vimma – bändikatselmuksen taustalle syn-tynyt ja alle 14-vuotiaille nuorille tarkoitettu Juniori Vimma järjestettiin tänä vuonna jo kuudetta kertaa. Tapahtuma keräsi tänä vuonna 22 bändiä. Ja sen voit-taja The Freza esiintyi myös Ääni ja Vimman finaalissa.

The Freza The Wrecking Queens

Ääni ja Vimma 2006 bändikatselmuksen voittajaTesticals

free your mind lehti numero 4

Documents