ww

w.fr

eeyo

urm

ind

.fi

ESITTELYSSÄ MUSIIKKIKANAVAT MTV FINLAND JA THE VOICE

OULUN MUSIIKKIVIDEOFESTIVAALIT

PODCASTING

STEEN1 -JARDEN TRÄKKI

WW

W.F

REEY

OURM

IND.

FI

METRONKULJETTAJAN MATKASSAEGOTRIPPI METROSEKSUAALISUUSFREE YOUR MIND UUDISTUIKOKEMUKSIA LIPUNTARKASTAJISTA

mind

freeyour

NRO 1/2006

Free Your Mind on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen ja Yleisradion ylläpitämä nuorille suunnattu media-areena jonne nuoret luovat itse sisältöä.

TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA:

Matias Orola, Milla Kaikkonen, Petri Voutilainen, Jenna Jadvall, Eevi Savolainen, Jonne Laakso, Heikki Nummi, Antti Silvennoinnen, Nikolas Immonen, Hele Levy + foorumin keskusteluun osallistuneet

SISÄLLYSLUETTELO:

3 PÄÄKIRJOITUS

4 METRONKULJETTAJAN MATKASSA 10 EGOTRIPPI -pitkien harkintojen summa

15 HYVÄT MATKUSTAJAT -huomioikaa toisenne

16 KOKEMUKSIA LIPUNTARKASTAJISTA?

18 ARMEIJA -turvonneita polvia ja aseöljyä

20 METROSEKSUAALISUUS -tyylisuunta joka on taas tulossa

23 JOUKKOLIIKENNE -myöhästymisiä ja lipuntarkastajien uhreja

24 UUDET MAKUUVAUNUT LIIKENTEESSÄ

27 LOISTEFESTARI -festivaalien teemana teatteri

28 KANSAINVÄLISET ARTISTIT TÄHDITTIVÄT NRJ RADIO AWARDSIA

30 FREE YOUR MIND UUDISTUI

Joukkoliikenteen etikettiin ei kuulu puhua kovaäänisesti. Maalaisserkku tuli kau-punkiin kylään. Karjalan tyttö kun on, puhetta tuntuu riittävän enemmänkin. Oh-jeet kerroin lyhyesti: Puhu hiljaa ja ennen kaikkea älä muille. Metromatkan aikana

kuuluikin kovaäänistä ihmetystä. Miksi kaikki laittaa naamansa lehden taakse piiloon? Miksi kaikki tuijottaa tyhjyyteen kuin lääkkeitä olisi otettu purkillinen? Miksei kukaan juttele keskenään?

Hattutehtaalla SuperJannen kanssa katsoimme netistä HKL:n sivuja ja hän kysyi, mitä vikaa näen kuvassa? Kaikki hymyilivät ja ihmiset juttelivat keskenään. Joukko-liikenteessä monet ihmiset kohtaavat ja suvaitsevaisuutta tarvitaankin. Matkan täytyy sujua. Päästä pisteestä a pisteeseen b. Siinä missä metro kulkee luotettavasti minuutin tarkkuudella, lähijunat painivat ongelmien kanssa heti kun lunta tulee. Niin ”yllättä-vää” kun lumi onkin, siihen ei tunnuta löytävän lääkettä. Tässä numerossa käsittelem-me metronkuljettajan arkea ja näemme miten VR panostaa viihtyisämpään yöjunaka-lustoon. Joukkoliikenne vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämäämmme ja vasta kun lakko tms. ylllättää, niin sen tärkeyden huomaa. Joukkoliikenne on meidän kaikkien asia. Viihtyisämpään matkustamiseen voi jokainen vaikuttaa vaikkapa sanomalla bus-sinkuljettajalle huomenta, päivää ja iltaa. Niin ja miksei tosiaan voi kanssamatkustajan kanssa keskustella vaikka uutislehtien aiheista.

Vastaava päätoimittaja Antti Salminen

Pääkirjoitus

Nuorten media HattutehdasHelsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus

Käyntiosoite Lönnrotinkatu 30 c, 2 krsPostiosoite PL 5000, 00099 Helsingin kaupunki+358 9 3108 9091toimitus@toimitus.hattu.net

Nuorten media avoinna tiistaista perjantaihin klo 14 - 21

Toimintaan pääsee mukaan nuorisoasiainkeskuksen jäsenkortilla - 5€

ToimituspäivätKeskiviikkoisin klo 14 - 21.Toimituskokoukset 8.4., 13.5.

www.freeyourmind.fi

Nuorten mediakeskus Hattutehtaan perustiedotwww.hattu.net

Vastaava päätoimittaja Antti Salminen

Lehden päätoimittajaReijo Jumppanen

Radion päätoimittajaSeppo Lampela

ToimituspäällikköMatias Orola

Nuorten median toiminnanjohtaja Jani Karppanen

KustantajaHelsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus

PainopaikkaAksidenssi Oy

6 krt vuodessa - ilmaisjakelu

ISSN 1795-9322

Metronkuljettaja Tarja Wartiainen

istahtaa kuljettajan paikalle

kokeneentuntuisesti. Eikä mikään

ihmekään, onhan Tarja ollut

metronkuljettaja jo vuodesta 2004

lähtien. Ympärillä humisee, niin kuin

metrossa yleensä, mutta tällä kertaa

näky ei ole sama. Näen ensimmäistä

kertaa elämässäni metrotunnelin

kuljettajan näkökulmasta ja se on

hyvinkin jännittävä ja erilainen.

Melkein voisi sanoa jopa pelottava

siihen verrattuna, mitä on tottunut

näkemään.

Metronkuljettajan matkassa

T arjan omat ensimmäiset metromuistot sijoit-tuvat 80-luvun alkuun, jolloin metro aloitti lii-kennöinnin. Ensimmäisistä metrokokemuksista

Tarjan mieleen on jäänyt metron omintakeinen ääni, kun metro lähtee kiihdyttämään ja Tarja muistaa sen olleen hyvinkin jännittävää.

Armeijan jälkeen Tarjan aikomuksena oli hakea bussinkuljettajaksi. Armeijassa ollessaan hän oli ollut sotilasautonkuljettajana ja saanut sieltä kaikki bussin-kuljetukseen tarvittavat kortit. Hakeminen kuitenkin jäi ja hän halusi kokeilla metronkuljettajaksi pääsyä. Tarja pääsi kurssille ja kaksi kuukautta kestäneen koulutuksen jälkeen, ura metronkuljettajana alkoi. Vaikka kurssi olikin lyhyt, metronkuljetusta varten tarvittavat ohjaimet tulivat nopeasti tutuiksi ja jäivät hyvin mieleen. Itse metronkuljetukseen tarvittavia ohjaimia on vähän ja itse asiassa yllätyin itsekin ohjaa-mossa olevien nappien ja vipujen vähyydestä. Jostain syystä olisin voinut kuvitella ohjaamon olevan täynnä nappeja ja vipuja, joita olisi joka lähtöön ja näin ollen täyttäen koko ohjaamon. Totuus oli kuitenkin toinen. Satojen nappien sijasta näenkin niitä ihmetyksekse-

ni vain muutaman kymmenen verran. Ajamiseen ei pääasiassa tarvita kuin kahta ohjainta, eli ovinappia ja ajokahvaa. Muita nappeja käytetään tarvittaessa, mikä tarkoittaa sitä, että niitä käytetään hyvin harvoin.

Opastinjärjestelmä estää kolaritAjamisen aikana päässä pyörii lähinnä omat asiat. Tarjan oma automatisoitunut ajotaito sallii sen, ettei tarvitse koko aikaa keskittyä jokaiseen napin painami-seen. Metrolla kulkeminen on yleisestikin ottaen tur-vallista ja mahdollisuus metrokolariin on hyvin pieni. Historian aikana kolareita ei ole ollut montaakaan, jos yhtään. ”Ehkä silloin, kun junia koestettiin”, Tarja veikkaa. Metrojen kolarointia estää opastinjärjestel-mä, jotka muistuttavat liikennevaloja. Mikäli metron-kuljettaja ajaisi punaisia päin, metro pysähtyisi metron alla ja kiskojen välissä olevien magneettien ansiosta. Magneeteilla on pyritty ottamaan huomioon juuri se, ettei mitään törmäyksiä tapahtuisi. Ilman magneet-teja jonkun junan ollessa myöhässä, mahdollisuus metrokolariin olisi suurempi ja siksi metrokolarin

mahdollisuus on pyritty ottamaan huomioon mahdol-lisimman hyvin. Metroa ohjataan täysin Hakaniemen keskusvalvomosta ja itse asiassa kuljettajan oma soo-loilu on mahdotonta. Kuljettaja ei esimerkiksi pääse vaihtamaan itse edes vaihteitaan ja hänen tiensä ohja-taan keskusvalvomosta käsin.

Radio soiYksitoikkoisuuden ja jaksamisen Tarja luokittelee metronkuljettajan työn vaikeimmiksi ominaisuuk-siksi. Työn mukavuutta helpottaa ohjaamossa oleva radio, jota voi kuunnella ajon aikana. ”Etenkin aa-muvuorossa tulee kuunneltua musiikkia ja välillä te-kisi mieli pistää aamuisin radiota kuunnellessa radio päälle ja antaa matkustajienkin nauttia hyvästä radio-ohjelmasta”. Ohjaamossa sijaitsee myös mikrofoni myöhästymiskuulutuksia varten. Pienessä mielessäni herää heti ajatus vitsien kertomisesta ja matkustajien muunlaisesta huvittamisesta. Ainakaan Tarjan tietoon ei ole tullut vitsejä kertovista metronkuljettajista. Asia, missä metronkuljettajalta erityisesti vaaditaan tark-

Teksti: Eevi Savolainen

4 5

kuutta, on pysähtyminen. Asemalla juuri oikeaan aikaan pysähtyminen vaatii harjoitusta ja muutaman virhekerran se kyllä iskostuu päähän missä vaiheessa kannattaa ruveta jo jarruttamaan.

Vapaallakin julkisillaVapaa-aikanaan Tarja ei karta metron kyydissä ole-mista ja sillä tuleekin liikuttua paljon. Metrolla ja muilla julkisilla liikennevälineillä liikkuminen on pal-jon helpompaa, kun ei tarvitse miettiä, minne auton saisi parkkiin ja hermotkin säästyvät mahdollisilta vastoinkäymisiltä. Mikään junaharrastaja Tarja ei var-

sinaisesti ole. Metronkuljettajien joukosta kuulemma löytyy muutama kuljettaja, jotka tuntuvat tietävän kai-ken metroista ja niiden toiminnasta. Sen verran omaa tietämystä metroista hänellä kuitenkin riittää, että tietää mitä pitää tarvittaessa tehdä, jos metroon tulee jotain vikaa. Matkustajana ollessaan tulee kiinnitettyä huomiota toisen ajamiseen, vaikka sillä ei olekaan mi-tään merkitystä. Ulkomaille mennessä huomio kiin-nittyy väkisinkin metroihin, jos niitä tulee käytettyä ja tekisi jopa mieli mennä kokeilemaan, miten se eroaa Suomen tutusta ja turvallisesta metrosta. ”Valitetta-vasti se ei kyllä ole mahdollista”, Tarja sanoo. Mikäli Suomessa haluaisi mennä metro-ohjaamoon matkan

ajaksi, siihen täytyisi anoa erillinen lupa liikennemes-tarilta ja perustella miksi haluaisi metro-ohjaamoon matkan ajaksi ja sama pätee varmasti myös muualla maailmalla kuljettajien turvallisuuden ja ajorauhan takaamiseksi.

Pakkanen kiusaa Tänä talvena etenkin pakkanen on kiusannut met-ronkuljettajia ja matkustajia estäen ja haitaten kul-kua. Uusissa ja vanhoissa metroissa ongelmat ovat erilaisia, mutta etenkin uuden sarjan metrot osaavat kuulemma olla hyvinkin ongelmallisia. Pakkasella

juniin tulee helpommin vikoja ja etenkin ovet kärsi-vät kylmällä säällä. Kuljettajat suosivat lämpimämpiä säitä myös sen takia, että heille on mukavampaa istua lämpimässä ohjaamossa, ilman tuhatta talvitakkia päällään pysyäkseen lämpimänä. Uuden sarjan met-rot ovat kuljettajan kannalta siinä mielessä parempia, että niitä tehdessä on otettu kuljettajan hyvinvointi ja viihtyvyys ajon aikana huomioon. Esimerkiksi uusissa metroissa kuljettajan ei tarvitse jännittää kättään niin paljoa kuin vanhassa ja siten säästytään myös useilta jännetulpantulehduksilta. Vanhassa junassa ohjaimet sijaitsevat vasemmalla, kun taas uudessa versiossa ne sijaitsevat keskellä ja näin ollen täyttävät ohjaamosta suurimman osan. Kuljettamisen vaikeimmiksi asioiksi

Tarja sanoo työn yksitoikkoisuuden ja muuttumatto-muuden: ”Pitää jaksaa keskittyä jokaisella asemalla ja katsoa ettei kukaan jää vahingossakaan oven väliin”. Henkisesti raskasta työtä helpottaa kotona odottava koira, joka auttaa pitkän päivän jälkeen puhdistamaan ajatukset työpäivästä. Nykyään työt menevät kuulem-ma jo omalla painollaan.

KääntöraiteellaAika kuluu ja matka etenee. Puheenaiheeksi nousee kääntöraide. Saan kuulla, että omat tietoni kääntörai-teesta osoittautuvat vääriksi. Niin minä kuin monet muutkin helsinkiläiset (ja ulkopaikkakuntalaiset) elä-

vät siinä luulossa, että kääntöraide olisi jonkinlainen silmukka ja siinä ei tapahdu mitään sen kummalli-sempaa. Totuus on kuitenkin toinen. Lähtiessään pää-teasemalta metro menee kääntöraiteelle, eli tavallaan laiturille, ja siellä kuljettaja vaihtaa ajopäätä. Ainoa asia, mikä kääntöraiteella siis vaihtaa suuntaa on met-ron kulkusuunta ja kuljettajan nenä. Kun asiaa lähtee tarkemmin miettimään, niin tulemme siihen tulok-seen, että jos kääntöraide olisi sellainen silmukka, niin kuin monet luulevat, se veisi aivan tuhottomasti tilaa. Tavallinen matkustaja harvemmin miettii tätä asiaa tältä kantilta ja se avaa myös minun silmäni totuudel-le. Kun kääntöraide on koettu, ohjaamossa on ehkä hieman jännittynyt tunnelma. Vai johtuneeko sitten

TULEVAISUUDEN METROKARTTA

6 7

huonosta kunnosta, kun joutuikin yhtäkkiä urheile-maan. Joka tapauksessa matka etenee ja aika menee ohjaamossa huomattavasti nopeammin kuin matkus-tamon puolella.

Kuljettajavuoro voi alkaa Itäkeskuksesta, Ruoholahdesta tai metrovarikolta, mikä sijaitsee bussivarikon lähistöllä Itäkeskuksen ja Siilitien välimaastossa. Ruoholahdessa mennään aina kääntöraiteelle ja vain silloin jätetään menemättä, kun ollaan liikaa myöhässä aikataulusta. Kääntöraiteelle menemättä jättämisessä säästetään muutama minuutti. Kuljettaja ei itse pääse asiaan vaikuttamaan mennäänkö kääntöraiteelle vai ei, ja jopa reitin määränpääkin säädetään keskusvalvomosta käsin. ”Sooloilu on tässä ammatissa mahdotonta”, Tarja vahvistaa. Ruuhka-ajan loputtua osa metroista viedään kääntöraiteelle tai metrovarikolle odottamaan seuraavaa aamua, jossa ne ovat valmiina aamumatkustajia varten. Työajat ovat kahdessa sarjassa; arkisarjassa ajetaan maanantaista perjantaihin ja ryhmäsarjassa ajetaan viikonpäivästä riippumatta. Metronkuljettajan työn lyhyin tauko on puoli tuntia ja ruokatauko kestää muutamilla jopa tunnin verran. Tauoille pääsee päivän aikana suhteellisen usein ja vessassakin pääsee työaikana käymään, eikä tarvitse istua ohjaamossa monia tunteja hätä housussa.

Yksi juoksee, kaikki juokseeYleinen metronkuljettajien ihmetys on ovien väliin juoksevat ihmiset. Siitä syntyy etenkin ruuhka-aikoina hauska buumi, joka ihmetyttää metronkuljettajia suu-resti: Yksi juoksee, kaikki juoksee, kaikki ovat ovien välissä ja pahimmassa tapauksessa metro myöhästyy aikataulusta. Jos Tarja näkee tutun metroasemalla, hän ei tervehdi ohjaamosta tätä. Tervehtiminen saattaisi

johtaa siihen, että koko metroasema vastaa takaisin ohjaamosta tervehtivälle kuljettajalle. Vartijoita tulee kyllä tervehdittyä ja toisia kuljettajia tervehditään ajon aikana valomerkeillä tai ihan vain käden heilautuksel-la. Metronkuljettajan työtä turvaa ohjaamon takasei-nä, mikä helpottaa kuljettajan työtä ja säästää hänet ongelmilta. Metrohäiriköintiin ei metronkuljettajan tarvitse yleensä puuttua. Aina silloin tällöin kuljettaja kuitenkin saattaa soittaa vartijoille, että tulevat poista-maan jonkun häiriköivän henkilön pois junasta.

AmmatinvalintaaMikäli Tarja haluaisi nyt vaihtaa metronkuljettajasta vaikkapa raitiovaununkuljettajaksi, olisi metronkul-jettamisen historiasta hieman apua, mutta jonojen ohi se ei silti Tarjaa auttaisi. ”Sitä paitsi ennemminkin raitiovaununkuljettajista vaihdetaan metronkuljetta-jiksi, kuin toisinpäin”, Tarja sanoo. Metronkuljettajaksi pääsyn kriteereiksi luokitellaan muun muassa se, että ei saa olla rikkeitä henkilöautolla ajamisessa, punavi-hersokeus ja näkö testataan ja sen lisäksi pitäisi olla yleisen nuhteeton elämä. Tällä hetkellä naiskuljettajia taitaa olla jopa hieman enemmän kuin mieskuljettajia.

MinuuttiaikatauluMetronkuljettamisessa on paljon asioita, mitä tavalli-sen matkustajan silmä ei näe. Esimerkiksi, kun ohjaa-mosta kuljettaja kuuluttaa, ettei metro voi vielä lähteä liikkeelle on siinä kyseessä kaikkea muuta kuin mat-kustajien tahallinen kiusaaminen. ”Eihän sitä kaikkea voi sanoa, mikä on vikana ja mitä on radalla tiellä ete-nemistä estämässä”, Tarja valaisee. Etenkin pakkanen on erittäin kiusallinen haittatekijä metronkuljetukses-sa. Ongelmat esiintyvät silloin etenkin ovissa, jotka ei-

vät pakkasen takia joko aukea tai mene kiinni. Ovi- ja muut ongelmat aiheuttavat sen, että ollaan huonossa tapauksessa paljonkin aikataulusta myöhässä. Met-ronkuljetuksessa aikataulussa oleminen on kuitenkin kaiken A ja O ja se on Tarjan mukaan työn stressaavin osa. Silloin, kun ollaan pahastikin myöhässä, unohde-taan aikataulut ja käydään pysäkeillä noutamassa mat-kustajat kyytiin ja ajetaan eteenpäin koettaen saada aikataulut taas kohdilleen. Työstä johtuva minuuttiai-kataulu jää Tarjan mukaan pahasti päälle myös vapaa-aikana. Kelloa tulee katsottua miltei minuutin välein, vaikkei minnekään olisi edes kiire. Metronkuljettajana ollessaan Tarja ei ole myöhästynyt kertaakaan töistä, vaikka se onkin lähellä ollut. ”Nyt on vain herättävä neljältä, ei siinä muuta vaihtoehtoa ole”, hän toteaa. Työnsä puolesta metronkuljettajat saavat myös työ-suhde-etuja, kuten Helsingin sisäistä aikaa matkakor-tilleen sekä Helsingin kaupungin sisäiset palvelut ovat heidän käytössään alennettuun hintaan.

Aamun avaa avausjunaAamun ensimmäinen metro on ns. avausjuna. Ava-usjuna käy radan läpi ilman matkustajia ja tarkistaa, ettei metroraiteilla ole mitään ylimääräisiä tavaroita ja että kaikki on kaikin puolin kunnossa. Avausjuna toi-mii myös henkilökuntakuljetuksena. Illan viimeinen metro tuo metroletkan päätepysäkille tai varikolle ja kun se on tehty, kuljettaja on valmis kotiin lähtöä var-ten. Matka lähenee loppuaan ja rupeamme hiljalleen lähenemään lähtöpistettä eli Itäkeskuksen metroase-maa. Nyt voi vaan todeta, että nyt on tunnelit nähty ja fiilis on huikea.

8 9

Egotrippi -yhtyeen kitaristi Knipi ja basisti Anssi istuutuivat alas kertomaan helmikuussa julkaistavasta Vielä koittaa uusi aika -albumista ja yhtyeen alkuajoista.

K olme vuotta sitten julkaistu edellinen studioalbumi Matkustaja antoi Egotripin jäsenille vakaan pohjan suomalaisilla

musiikkimarkkinoilla ja loi uskoa myös yhtyeen tulevaisuuteen. Helmikuussa julkaistavaa studioalbumia edeltää kokoelmalevy ja puolentoista vuoden keikkarupeama.

”Vietimme studiossa aikaa noin kuukauden ajan levyttäen albumimme kappaleita. Keikkojen lisäksi aikaa meni siihen, että tehtiin biiseihin sävellyksiä, sanoituksia ja harjoiteltiin treenikämpällämme. Levy oli tarkoitus alun perin julkaista syksyllä 2005, mutta kappaleita ei vain syntynyt niin nopeaan tahtiin kuin olisi pitänyt”, kitaristi Knipi kertoo.

”Musiikkimme olisi kärsinyt pahasti, jos levy olisi julkaistu aikaisemmin, sillä yksinkertaisesti aika olisi loppunut kesken”, basisti Anssi sanoo.

Knipi ja Anssi innostuvat kuvailemaan uuden albu-

minsa kappaleita romanttisiksi ja kertovat sen olevan heille aivan uusi aluevaltaus musiikillisena tyylisuun-tauksena. Levy†sisältää myös hyvin henkilökohtaisia kap-paleita.

”Miian laulua on vertailtu useissa lehdissä Anssi Kelan kappaleeseen Nummela. Olen aiemminkin kirjoittanut henkilökohtaisia biisejä, mutta niitä ei ole vain omistettu kenellekään. Musiikkimme tarkoituk-sena ei ole päästä mihinkään tiettyyn pisteeseen, vaan pyrimme kehittymään mahdollisimman lahjakkaiksi soittajiksi”, kitaristi Knipi sanoo.

Perhosia vatsanpohjallaYhtye sai iloisen perheenlisäyksen viime vuoden elo-kuussa, kun he päättivät virallistaa ”keikkabasistinsa” Anssi ”Prinssi” Maasalon. Knipi kertoo uuden jäse-nen tuoneet kokoonpanoon lisää potkua ja uusia vai-kutteita toimintatapoihin.

Pojat lähtivät koko Suomen kattavalle kiertueelle maaliskuussa, joka päättyy vasta lokakuussa. Keikkoja on myyty etukäteen arviolta noin 70 kappaletta eli tie-dossa on noin kymmenen keikan kuukausivauhtia.

”Minua jännittää hiukkasen jo kiertueen ajattelu, kun ei ole kesän jälkeen soiteltu yleisölle. Tällä hetkellä

se rutiini puuttuu, joka antaisi lisää itsevarmuutta. Pi-tää vaan ottaa se ammattitaito siihen rutiinin rinnalle, niin kyllä ne hommat hoituvat”, Knipi miettii.

”Henkilökohtaisesti jännitän ennen esiintymistä, mutta se ei ole sellaista lamauttavaa. Se on vain ihan hyvä, että tiettymäärä perhosia hyppii siellä vatsan-pohjalla”, Anssi toteaa.

Jännitys on muuttanut muotoaan matkan varrella, sillä pojat eivät enää hermoile esimerkiksi kappaleitten osaamisesta.

”En enää jännitä, että miten keikka menee suorituk-sena. Olemme ammattitaitoista porukkaa, ja jos keik-ka ei mene niin kuin pitäisi, niin sille ei voi mitään. Keikkoja on vähän turha jännittä, sillä luotan henki-lökohtaisesti jokaiseen yhtyeen jäseneen. Ennen jän-nitys oli sitä, että osaako kaikki kappaleet, sillä ei ole nykyisin niin suuri merkitys. Tänä päivänä jännittää hiukkasen se, että miten yleisö ottaa vastaan ainakin näin kiertueen alkaessa”, Knipi sanoo.

Menneisyyden varjoEgotripin ensimmäinen esiintyminen tapahtui Ku-losaaren Casinolla syyskuussa 1993. Yhtye lähetteli perustamisensa jälkeen demoja aktiivisesti eri levy-

E G O T R I P P I-Pitkien harkintojen summa

Teksti: Petri Voutilainen Kuvat: Petri Voutilainen, Lasse Kurki

10 11

yhtiöihin ja lähes heti tärppäsi, sillä kokoonpano pääsi monikansallisen Sonyn -listoille. Yhtyeen nimeä kan-tava debyyttialbumi ilmestyi jo seuraavana keväänä. Heikko menestys johti kuitenkin siihen, että yhtye erotettiin Sonylta parin vuoden sisällä sopimusten allekirjoittamisen jälkeen. Vaihde rikkaiden vuosi-en aikana yhtye on ollut lukuisten eri levy-yhtiöiden listoilla, mutta nykyisin jäsenet ovat Kari Hynnisen leivissä hänen noin vuoden vanhalla Suomen Musiik-ki -yhtiöllä. Kokoonpano on tehnyt yhteistyötä noin kymmenen vuoden ajan Hynnisen kanssa.

”Kyllä sille naureskeltiin jätkien kanssa, kun ko-koelmalevymme julkaiseva levy-yhtiö oli SonyBMG. Saimme yhtyeen alkuaikoina sekä Sonylta potkut et-tä BMG:ltä kielteisen päätöksen, että he eivät olleet kiinnostuneita musiikistamme. Tänä päivänä olemme kummankin yhtiön listoilla”, Knipi naurahtaa.

”Meillä on ollut koko uramme aika vapaat kädet teh-dä sitä mitä haluamme. Kaikki päätökset mitä olemme tehneet, niin olemme miettineet ja harkinneet tark-kaan, että kukaan ei tule katumaan niitä myöhemmin. Tämä koskee myös kappalevalintoja albumeille. On tietysti kappaleita, jotka ovat parempia ja huonompia, mutta kaikella on tarkoituksensa. Asioita pitää kokeil-la, että pääsee elämässä eteenpäin”, Anssi sanoo.

Sony-yhtiöltä irtisanottu yhtye teki sopimuksen Zen Garden -yhtiön kanssa ja julkaisi maaliskuussa 1997 kokoonpanon toisen studioalbumin Superego. Levy sisälsi useita yhtyeen vielä nykyisiäkin hittikap-paleita, kuten Ympyrä ja Elokuu. Pitkä keikkarupeama teki tepposensa ja yhtyeen rumpali lähti kulkemaan omia polkujaan. Hänen saappaisiinsa astui Sampo Haapaniemi.

”Ensimmäiseltä levyltämme en jaksaisi soitella enää hirveästi kappaleita, vaikka Gloria -biisiä ol-laankin rämpytelty keikoilla. Aikaisempien levyjen kipaleita jää väkisinkin pois, sillä olemme tehneet

matkan varrella runsaasti materiaalia. Listasin tuossa nelisenkymmentä kappaletta, joita olemme soittaneet viimeisen puolentoista vuoden aikana. Mieluummin soittelemme uutta materiaalia unohtamatta vanhoja hittejämme”, Knipi kertoo.

”Nykyisin pyrimme järjestämään keikat niin, että ne ovat mieleisiä itsellemme ja perheenjäsenille”, ba-sisti Anssi toteaa.

Linja-auton syvempi sanoma

Matkustaja -levyn teko oli hyvin rankkaa aikaa pojille, sillä muun muassa basisti Mikko Mäkelä erkani yhty-eestä ennen albumin äänittämistä.

”Albumin tekeminen oli hyvin raskas projekti, sil-lä silloin elettiin hämmentävää aikaa. Emme tienneet kunnolla, minne päin olimme menossa kokoonpano-na. Tajusimme, että emme voi jatkaa samalla linjalla, vaan jotain uutta oli tuotava. Uuden tien etsiminen vei jonkin verran aikaa, mutta kun se löytyi, niin kaikki olivat tyytyväisiä. Emme todellakaan odottaneet mi-tään kultalevyä tai Emma-patsasta. Jäimme odotta-maan levyn äänittämisen jälkeen, että saammeko tästä pelkkää kuraa päällemme. Se oli hienoa tuntea silloin saada ihmisiltä positiivista palautetta ja kannustusta, että nämä vuodet eivät ole menneet hukkaan”, Knipi kommentoi.

Pojat ansaitsivat Matkustaja -albumilla ensimmäi-sen kultalevynsä ja Emma-patsaan vuoden 2004 par-haimmasta kappaleesta. Siitä saatu kultalevy oli pojille mahtava työvoitto, sillä yhtyeellä ei ollut minkäänlaisia odotuksia sen suhteen. Albumin nimikkokappale Mat-kustaja kertoo kaikesta vauhdikkuudestaan huolimatta tarinan ihmisestä, joka ei voi palata menneisyyteensä enää takasin.

”Kappaleessa ei ole kyseessä joukkoliikenteestä vaan ihan tilausajosta. Kappaleen aloitussanat Yöllä linja-au-tossa olivat itsessään jo hyvin vahvat, sillä sen kun kek-sin niin oli hyvin helppo jatkaa eteenpäin. Haluaisin kirjoittaa pitkään ihmisestä, jolla ei ole juuria ja joka ei tiedä minne voisi palata. Linja-auto on kappaleessa vain välineenä ja vertauskuvana. Mielistäni biisissä on ainakin syvempi sanoma, kun varsinainen muoto mi-hin se on puettu”, Knipi pohtii.

12 13

P ääkaupunkiseudun joukkoliikenne on ehkä yksi maailman parhaiten toimivista liikennejärjestelmistä. Aikatauluihin, kuljettajien

ammattitaitoon ja kalustoon voi suurimmilta osin olla tyytyväinen. Mutta toisinaan matkustajien asenteissa ja käyttäytymisessä olisi parantamisen varaa. Minä ensin -ajattelutavan voi jättää kotiin, sillä ottamalla muutkin huomioon tekee omastakin matkustamisesta mielekkäämpää.

Kulkuneuvoon noustessa täytyy antaa ensin tilaa poistuville, änkeämällä ihmismuuria vastaan hidas-taa omaa sekä muiden matkantekoa. Lastenvaunujen kanssa apua tarvitsevaa saa auttaa ja kyllä - kuljettajaa saa tervehtiä. Pummilla matkustaminen tuo tietenkin oman jännityksensä matkan tekoon. Tulitko kuiten-kaan ajatelleeksi, että vuoden päästä muut maksavat matkasi korotetuissa hinnoissa. Ja toisaalta kertalippu on neljäkymmentä kertaa edullisempi kuin yksi tar-kastajan tervehdys.

Kiitos joka-aamuisten ilmaisjakelulehtien, voim-

me hyvillä mielin uppoutua päivän uutisiin välttäen kiusalliset katsekontaktit. Kun lehti on luettu, sen voi jättää myös muiden iloksi hattuhyllylle, penkille tai kaiteelle siististi taiteltuna. Joidenkin mielestä on kui-tenkin mukavampaa päällystää niillä kulkuneuvojen lattiat.

Repun paikkaMiten hauskaa onkaan matkustaa yksin kahden hen-gen penkillä tukkimalla toinen istuin kauppakassilla tai vaikkapa koulurepulla. Neljän paikoilla voi nostaa vielä jalat istuimille, ettei vaan kukaan tulisi siihen vastapäätä toljottamaan. Ruuhka-aikana on kuitenkin huomaavaista tehdä tilaa muille matkustajille ja nostaa reppu tai kauppakassi syliin. Kengillekin on olemas-sa ihan oma paikkansa - lattialla. Käytävillä seisojat voivat tarkkailla tilannetta ja tarpeen mukaan liikkua peremmälle. Sylitanssi ei ole kaikkien mieleen, joten pois jäädessä on kohteliasta ilmoittaa siitä hyvissä ajoin

vieressä istuvalle.Yleisen mukavuuden kannalta on hyvä muistaa, et-

tä kulkuneuvot eivät ole puhelinkoppeja, julkisia käy-mälöitä tai ravintolavaunuja. Virtsaaminen, alkoholin nauttiminen ja tupakointi ovat ehdottomasti kiellet-tyjä, mutta myös äänekäs matkapuhelimeen kailotta-minen on häiritsevää. Pienten eväiden nauttiminen on sallittua, piknik-korin pakkaaminen metromatkaa varten saattaa olla liioittelua.

Kaupunkipyörillä ajaminen on sallittua ydinkeskus-tan alueella. Kauniina kesäpäivänä on mukava polkais-ta kauppatorille jäätelölle ja vaikka haluaisikin pienen pyörälenkin tehdä, ei tarvitse ajaa Kuusamoon asti.

Liikennevälineetkin ovat työpaikkoja ja sitä tulisi kunnioittaa. Kuljettajat, lipunmyyjät ja tarkastajatkin ovat ihmisiä, jotka tekevät työtään helpottaakseen koti-, koulu- ja työmatkojamme. Haistattelun sijaan heillekin voisi joskus suoda hymyn ja kiitoksen. Niin tekevät hyvät matkustajat.

Parhaimmillaan joukkoliikenne on mukava, helppo ja edullinen tapa liikkua kaupungissa. Junat, bussit, metrot, ratikat, lautat ja kesäisin kaupunkipyörät ovat kaupunkilaisten iloksi ja avuksi. Julkisten liikennevälineiden suosiminen helpottaa ruuhkia ja vähentää ilmansaasteita, sillä yhden linja-auton päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin parinkymmenen henkilöauton.

Teksti ja kuva: Hele Levy

14 15

Hyvät matkustajat

”Tyhmät maalaiset”Pari savolaista alkuperää olevaa kaveria on esittäny tyhmää maalaista julkisessa kulkuneuvossa kun ei oo ollu lippua. ”Mitteeh? En minä tiennynnä, että tän-ne pittee lippukkii ostoo...” Molemmat selvisivät ilman tarkastusmaksua.

Mutta joo, mun mielestä on melko tyhmää kiusata lipuntarkastajia. Työ-täänhän ne koittaa vaan tehdä. En kui-tenkaan pidä minään maailman suu-rimpana syntinä liputta matkustamista.-Saara Kartimo

KilpajuoksuaTollaset ~10 kertaa on tultu kysymään lippua. Parilla ei ole ollut.

Vartijat on hitaita juoksioita, joten miksikä sitä lippua pitäisi vapaa-ajal-laan käyttää?-Squali

Köyhätkin maksaaEspoosta dösällä Stadiin päin tultaessa, niin aina se sama naislipuntarkastaja hyppää siinä Espoon ja Helsingin ra-jalla dösään, joka aina on muutamaa

onnetonta matkustajaa lukuun otta-matta, niin lähes tyhjä dösä. Sit se jää Ruohiksessa pois ja vaihtaa dösää.. Ki-vat niille lipuntarkastajille, ku ne saa kulkee niinks ilmatteeks dösillä ja mui-den köyhien opiskelijoiden pitää siitä maksaa. =D

Niinku hei Da! -Milla Kaikkonen

Äidille ”joululahja”Olin just täyttäny 15 (ja 15 vuotta täyttä-neenhän pitää maksaa tarkastusmaksua ja sitä nuorempien ei) niin olin jo niin tottunu siihen, ettei lippua ”tarvinnu” ostaa ja matkustin sit kaverini kanssa pummilla. Kaisaniemessä oli kuin oli-kin tarkastajat rullaportaitten alapäässä lippuja tarkastelemassa ja sakothan siitä sit tuli. Äidille annoin kotona ”joulu-lahjana” :D

Sit toinen tarkastajakokemus, mitä nyt tulee mieleen, oli semmonen, että tulin bussilla jostain keskustaa kohti ja kuuntelin musiikkia ihan tarpeeks lu-jalla, ettei muut äänet häirinny. Eteen tuli sinitakkinen tyyppi, enkä pahem-min kiinnittäny mitään huomiota sii-

hen. Sit rupesin ihmettelemään, ku se jotain puhu ilmeisesti mulle ja parin sekunnin päästä tajusin, mitä se halus. Se oli sitte oikeen ymmärtäväinen ja heitin sen kanssa jotain hyvää läpyskää, niinku Antti tähän sanois. -Eevi Savolainen

NäkymätonOn sitä jonkun kerran ”unohtunut” os-taa lippu ja sitten on tullut tarkastajat. Paras tapa välttyä sakoilta ja kiusallisilta tilanteilta on muuttua näkymättömäksi. Istuu vaan hiljaa sanaa sanomatta ja liikkumatta niin kohta tarkastajatkin toivottavat hyvää päivänjatkoa. En oo ikinä sakkoja saanu. Parkkisakoista voi-daankin puhua sitten erikseen...-Tee Tee

PrahassaOltiin pari kesää sitten porukalla Pra-hassa viikko sellasilla festareilla. Selvi-tettiin jo ennen lähtöä, että festaripas-siin, joka meille jaettiin kullekin kirk-kaan keltaisen rannekkeen muodossa, sisältyi myös joku viikonmittainen

turistilippu Prahan julkiseen liikentee-seen. Loisteliasta!

Päivät meni osin festareilla, osin sompaillessa vieraan kaupungin bussi-, ratikka- ja metroverkostossa.

Ihan ekoina päivinä, kun olin vielä ihan hukassa koko maasta ja kaupun-gista ja matkailusta, jäätiin pois ruuh-kaisesta metrosta ruuhkaiselle asemal-le. Hirveellä hädällä ja kiireellä yritin pitää kaverit näkyvissä etten eksyisi ja tuskin huomasinkaan jonkun puhuvan minulle vieraalla kielellä, kunnes tuo joku tarttui olkapäähän melko vihaisen oloisesti ja korotti ääntään uhkaavasti. Ensi säikähdyksestä toivuttuani näin kaverin toisessa kädessä jonkun vir-kamerkin ja levittelin käsiäni ja yritin selittää että nyt en ehdi enkä ymmärrä. Paidan hiha nousi sen verran että vir-kamies vissiin näki kirkkaan keltaisen rannekkeen ja hävisi siinä silmänräpä-yksessä ruuhkaan.

Mä en ehtinyt ees tajuta että mikäs tässä nyt sitten oli. Vasta myöhemmin tajuttiin että Prahassa lippujentarkasta-jat kulkee siviileissä ja yllättää yksilöitä metroissa ja asemilla.-essi

Kokemuksia lipuntarkastuksistaOn mukavampaa matkustaa voimassaoleva matkalippu taskussa, kuin pälyillä pakotietä tarkastajien iskiessä, tai keksiä mitä uskomattomampia tarinoita päästääkseen pälkähästä.

Keskustele aiheesta: http://www.freeyourmind.fi/forum/viewtopic.php?t=884

16 17

TarkastusmaksuIlman asianmukaista matkalippua matkusta-valta henkilöltä peritään tarkastusmaksu 66 euroa sekä lisäksi kertalipun hinta. Busseissa matkalippu on aina esitettävä kuljettajalle ja raitiovaunuissa pyydettäessä.

Saapumiserässä I/06, astuin varusmiespalvelukseen Santahaminaan 09.01. Palvelukseenastumispäivän aamuna perhosia oli vatsassa tolkuton määrä. Kun kaveri soitti ja kertoi, että nyt lähetään, tuli outo olo. Katselin vain kotoota paikkoja. Täällä en tulisi olemaan kahteen viikkoon. Kävimme kavereiden kanssa vielä ”viimeisellä voitelulla” Mc’Donaldsissa, jonka jälkeen suuntasimme Santahaminaan. Kun bussi oli viimeisellä pysäkillä ennen Santahaminaa kävi mielessä humoristinen ajatus hypätä pois bussista. Se ei olisi onnistunut, koska bussiin astui kaapin kokoinen sotilaspoliisi. Hevossalmen sillan ylityksen jälkeen henkilöllisyytemme tuli tarkistamaan parisängyn kokoinen sotilaspoliisi.

P asi-miehistönkuljetusauton pomppuisan kyydin jälkeen pääsimme huumekoiran nuuskittavaksi. Tämän jälkeen meille kerrottiin mihin yksik-

köön meidät sijoitetaan. 2.Jääkärikomppania tulisi olemaan palveluspaikkani ainakin seuraavat 270 päi-vää. 2. Jääkärikomppania kouluttaa sotilaspoliisitaitoi-sia kaupunkijääkäreitä. Pääsin juuri sinne minne olin toivonutkin. Samassa komppaniassa ovat myös kaikki kaverini, mutta eri joukkueissa.

Keskusvarustevarastolta kävimme hakemassa mu-kavahkon kokoisen varustesäkin. Säkki painoi kuin synti. Pelkkä ajatuskin siitä, että varusteet pitää joskus palauttaa karmaisee. Ensimmäisen päivän saldo: sel-käkipu ja lihakset voimattomat.

”Komppaniassa herätyyys! Aikaa nousta punkista 1, 2, 3” Yllättävän paljon tuli nukuttua ensimmäisenä yönä. Tosin uni oli koiran unta. Ohjattujen aamutoi-mien ja aamupalan jälkeen ohjelmassa oli rastikoulu-tusta sotilaan käyttäytymisestä. Koko päivä oli oppi-tunneilla istumista.

Aika menee tehdessäEnsimmäistä viikkoa ei voi paljoa kuvata. Ajatella ei kannata. Kaikki menee aikamääreiden mukaan. Ali-kersantit pitävät huolen siitä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja oikeissa varusteissa. Keski-viikkona pääsimme tutustumaan sotilaskotiin. Soden

henkilökunta tarjosi meille limut ja munkit. Hyvää teki. Torstaina pääsisimme ensimmäiselle oikealle il-tavapaalle.

Aseet kävimme kuittaamassa perjantaina. Tämän jälkeen meille pidettiin oppituntia aseen huoltamises-ta ja purkamisesta. Ajattelin ensin, että aseen purka-minen on hankalaa, mutta kun ottaa kansilevyn irti, purkautuu ase melkein itsestään. Öljyn putsaaminen aseesta on perin pännivää hommaa. Joka puolelta pi-tää pyyhkiä öljyjä pois ja aina sitä jää jonnekin. En ole tainnut kertaakaan päästä vielä ensimmäisellä kerralla tarkastuksesta läpi.

Sunnuntaina oli omaisten päivä. Näytimme omai-sillemme kasarmia ja sodea. Vietin myös 20-vuo-tis syntymäpäivääni. Lahjaksi sain rahaa ja munkki kahvit. Ensimmäinen viikko meni todella nopeasti. Omaisten päivä piristi kummasti. Ajatus siitä, että seu-raavana perjantaina pääsemme ensimmäisille lomille lämmitti. Sunnuntaina oli vielä ohjelmassa tulokirkko Santahaminan rannassa. Helsingin keskusta on todella upean näköinen pimeään aikaan näin Santahaminasta katsottuna.

Sähläystä ja häröpalloiluaMaanantai, ensimmäinen ammunta. Huonosti meni. 10 laukauksen sarjasta tulos 69. Komppanian huo-noimmasta päästä. En ole oikein sinut aseeni kanssa.

A R M E I J A -turvonneita polvia ja aseöljyä Teksti: Jonne Laakso

Jatkan yhteistyön hiomista. Tiistaina kävimme marssilla San-tahaminan ympäri. 5km marssi vapaassa muodostelmassa, ja häröpallo pyöri. Samana päivänä tupamme oli siivouspalvelun aikana häröpallona. Pyörimme ympyrää, jotku siivosivat, ja loput eivät tienneet mitä tehdä. Jos joku olisi kuvannut tapah-tuman, se pääsisi hauskimpiin kotivideoihin.

Torstaina oli edessä tetsaamista (taistelukoulutus). Eteni-mee avojonossa, avorivissä, ryömien, kontaten ja syöksyen. Oikean polven turvotus ei ole vieläkään laskenut tätä kirjoitta-essa sunnuntaina. 20 asteen pakkasessa hernekeiton syöminen kenttälounaana on maailman siisteintä. Ruoka maistuu aina paremmalle luonnossa. Olin ruuanjakajana ja pystyin samalla lämmittelemään käsiäni pannukakkujen kuumissa höyryissä. Jakajana olemisessa on se huono puoli, että saa syödä viimeise-nä. Aikaa jää vain 10 minuuttia pakin tyhjentämiseen. Torstai iltana tapasin työkaverini Antin. Komppaniassa sähläili kaikki, ja pääsin portille vasta puoli kahdeksan aikaan. Antti oli jou-tunut odottelemaan kovassa pakkasessa 20 minuuttia. Vaikka myöhästymiseni ei ollut minun syyni, otti se silti päähän. Kii-tos Antille munkkikahveista.

Ei aikaa ajattelullePerjantai. Lomat alkaa illalla, mutta sitä ennen lihaskuntotes-tit. Jotenkin taas kaikki meni päin mäntyä. Aikataulut pettivät pahasti. Kaikki olivat aivan hermona. Lomille pääsimme 40 minuuttia myöhässä. Santahaminan portin ohituksen jälkeen siviilielämä näytti hyvin oudolta. Missä on kaikki aikamääreet. Miksi kukaan ei huuda, että aikaa kahvin juontiin 5 minuuttia. Perjantai-iltana väsytti todella paljon. Armeijassa väsymystä ei huomaa. Siitä pitää huolen se, että ei ole aikaa ajatella.

On sunnuntai. Tänään lähden takaisin Santahaminaan klo 22 aikoihin. Perillä pitää olla klo 24 mennessä. Suoraan sanottuna ottaa päähän. Seuraavana viikonloppuna on gines (viikonloppu kiinni armeijassa). Tiedossa siis kaksi viikkoa kasarmia.

Santahamina kuittaa. Loppu.

18 19

M etroseksuaalsuus ei liity millään tavalla julki-siin joukkoliikenteeseen, vaikka nimi siihen saattaakin viitata. Se tarkoitetaan miestä, joka

huolehtii keskivertoa enemmän ulkonäöstään ja elä-mäntyylistään. Originelli metroseksuaali ei kuiten-kaan ole homo vaan täysin puhdas hetero. Hän tokin kiihottaa kumpaakin osapuolta olemuksellaan ja ra-kastaa feministiä asioita kuten shoppailua.

”Metroseksuaali on alunpitäen mainosmiesten ja markkinoijien keksimä termi, jota esimerkiksi tutkijat ja media ovat alkaneet viljellä. Tyypillistä on yhdistellä perinteisen maskuliinisia ja feminiinisiä elementtejä

ulkoisessa olemuksessaan. Päällimmäisenä on aina maskuliinisuus. Tyypillistä on olla itsestään huolta pitävä naistenmies tyylin Beckham, eli ei missään ni-messä kaappihomo. Mertoseksuaalin m askuliininen tietoisuus on ainakin olevinaan niin voimakas, ettei hänen tarvitse pelätä naisellisten elementtien tekevän hänestä homon näköistä tai tyylistä”, tutkija Terhi-Anna Wilska kertoo.

Milleniumin jälkeen ilmiö lähti nousemaan vauh-dikkaasti suoraa kiitoa ylöspäin. Miehille tarjottava kosmetiikkakulutus on lähes kaksinkertaistunut joka vuosi vuoden 1990 -luvun lopusta. Useat kosmetiik-

kayritykset ovat uskaltaneet lanseerata miehille valta-van kasan kosmetiikkatuotteita muun muassa erilaisia voiteita, jotka saavat näyttämään miehen komeam-malta juhliessa samanaikaisesti valojen kuumottaessa naamaa. Suomi on kuitenkin jäljessä lukuisia maita miesten kosmetiikkatuotannossa, sillä maailmalla on yhtä tavanomaista, että äijätkin juoksevat vessassa lait-tamassa itseään yhtä usein kuin naiset.

”Vaikea sanoa, etenkään globaalissa mittakaavassa metroseksuaalejen lukumäärää. Suomessa uskoisin, että määrä on edelleen hitaassa nousussa. Metroseksu-aali-nimitys ei välttämättä ole enää yhtä suuressa muo-

- Tyylisuuntaus joka on taas nousussaMETROSEKSUAALISUUS

Teksti: Petri Voutilainen

Mark Simpson oli aikaansa edellä luodessaan uutta trendi-ihannetta vuonna 1994.

Tosin termi levisi laajempaan käyttöön vasta 2000-luvulla osaksi David Beckhamin ja hänen

kumppaneittensa ansiosta. Suomestakin löytyy metroseksuaaleja arviolta jo noin 5000 ja

luku on koko ajan nousussa nuorten miesten keskuudessa.

Robinson-kilpailustakin tuttu tradenomiopiskelija Juuso Helokangas on tottunut poseeraamaan kameroille. 20 21

dissa kuin ennen, mutta ilmiönä on se, että ulkonäkö on miehelle tärkeä, ja hän hoitaa sitä kuin nainen. Se on ehdottomasti kasvussa nimenomaan nuorten mies-ten keskuudessa”, tutkija Terhi-Anna Wilska jatkaa.

”Tulepa tänne nätti poika”Mallitoimisto Modelpointin listoilta löytyvä Robinson-kilpailustakin tuttu malli ja tradenomiopiskelija Juuso Helokangas myöntää olevansa tarkka ulkonäöstään. Juuso kertoo pitävänsä erityisesti KoneHELSINGIN vaatteista ja muutenkin vähän uniikeimmista tuot-teista, joita ei jokaisella vastaantulijalla näe päällä. Helokangas ei osta mielellään vaatteita massaliikkeis-tä kuten Hennesistä ja Mauritzista. Hän ei myöskään suunnittele itse vaatteitaan, sillä sen puolen hän haluaa jättää ammattitaitoisille suunnittelijoille. Tällä hetkellä miehen vaatekaapista löytyy farkkuja ja t-paitoja, jotka hän kokee omaksi jutukseen. Mallintöitä koulun ohel-la tekevä mies on innoissaan, kun enää ei näe nuorilla miehillä päässä Karhu-lippiksiä, päällä Metallica-pai-toja ja amisviiksiä tötteröllä.

”Suomessa ei ole montaakaan suunnittelijaa, jot-ka osaisivat tehdä minun makuuni vaatteita. Ulko-maanreissuilla tulee osteltua sylikaupalla vaatteita, joita suomesta ei saa pakosti. En ole laskenut missään vaiheessa kuinka paljon olen kuluttanut ulkonäkööni rahaa ja enkä halua, sillä siitä tulisi vain paha mieli” , hän sanoo.

Helokangas pyrkii uusimaan kampauksensa mah-dollisimman usein jopa parin viikon välein. Hän tun-tee alalta onneksi useita ihmisiä, jotka auttavat miestä hädässä uudistautumaan. Juuso muistaa vielä erittäin hyvin armeija aikansa vuonna 2003.

”Intti aikoinani oli outoa, jos käytti kasvorasvaa, sillä sai melkein naisen maineen. Nykyään löytyy jo-pa hammastahnasta lähtien miehille omia tuotteita. Minun mielestäni ei saa olla liian meikattu, mutta kun lähden töihin, niin kyllä panostan ulkonäkööni sen verran, että näytän komealta. Pidän erityisesti miesten kasvohoitotuotteista”, Helokangas hymyilee.

Juuso ei ole kohdannut ainakaan vielä tähän men-nessä pahimpiin ennakkoluuloihin. Hänen mielestään miehet uskaltavat nykyisin laitaa korviin korvakoruja ja hiuksiin geeliä. Eikä sitä pidetä enää homomaisena tai naisellisena hommana.

”Monet luultavasti varmaan ajattelevat; mikä tuo on miehiään ja ei tuo ole miesten juttu. Suomen Robinson -kilpailussa tuli kuultua myös huutoja kanssa kilpaili-joita, siihen sävyyn että tulepa tänne nätti poika”, Juuso naurahtaa.

Metroseksuaali saattaa herättää pienessä kaupun-gissa suurtakin kummastelua.

”Ihmiset uskaltavat olla enemmän omia itseän-sä akselilla Turku-Helsinki-Tampere, mutta Forssa on esimerkeistä kamalin. Siellä on vähän landempaa jengiä, jotka saattavat katsoa vähän pitempään”, Juuso kertoo.

Juuso tunnustaa myös käyvänsä heräteostoksilla. Hän poimi mukaansa viimeksi alennusmyynneistä vaatteita, vaikka alkuperäisenä tarkoituksena oli men-nä vain kahville kaverin kanssa. Solarium ei ole myös-kään miehille tuntematon paikka.

”MR. Finland -kisan aikoihin ja joskus aina ennen kuvauksiakin on tullut vietettyä aikaa solariumissa. Sain juuri eräältä sponsoriltani sellaisen koneen, joka itse ruskistaa. Se on tosi nopea ja turvallisempi kuin solarium”, Helonkangas paljastaa.

JOUKKOLIIKENNE -myöhästymisiä ja lipuntarkastajien uhreja

Nopeat pikajunat, ruuhkaisat linja-autot, vai luotettavat metrot. Friikki selvitti muusiikkojen joukkoliikenne kokemuksia.

EgotripEgotrippi -yhtye julkaisi helmikuussa kuudennen pitkäsoittonsa Vielä koittaa uusi aika. Kokoonpanon po-jissa joukkoliikenne herättää monenlaisia mielipiteitä. ”Kulutan julkisia liikennevälineitä useita kertoja vii-kossa, vaikka asunkin keskustassa. Minulla ei ole omaa autoa, joten olen ihan joukkoliikenne miehiä henkeen ja vereen. Metro liikennettä voisi laajentaa muun muassa pohjoiseenkin päin”, basisti Anssi sanoo.”Olen kerran joutunut lipuntarkastajan uhriksi ja siitä seuranneena maksanut sakkoja, koska en ollut ostanut lippua. Sekin oli ihan vahinko, koska unoh-din, että kuukausilippuni oli mennyt umpeen. Laaja-salon bussit saisivat kulkea paremmin, sillä ne kaikki kulkevat yleensä samaan aikaan ja paikkaan. Odotat

siinä ensiksi ensimmäiset 20 minuuttia bussia ja sit-ten sieltä tulee kolme lähes samaa reittiä kulkevaa bussia”, kitaristi Knipi kertoo.

HHyvinkääläinen Roni Tran eli Tran Binh Trong, 18, työskentelee lukion ohella hampurilaisravinto-lassa asuinkaupungissaan. Vietnamilaiset sukujuuret omaava Roni kävi syntymässä Th aimaassa, mutta palasi pohjolaan jo neljän kuukauden ikäisenä. Hän haluaa tehdä tulevaisuudessa r`n`b -musiikkia.

”Kuljen yleensä junalla Hyvinkäältä Helsinkiin. Joukkoliikenteellä pääsee helposti paikasta toiseen”, Roni Tran toteaa.

IIdols-fi nalisti Katri Ylander, 20, sijoittui kilpailussa toiseksi ja sai levytyssopimuksen SonyBMG:n kans-sa. Huittisten tyttö on työskennellyt ennen Idols-taivaltaan tarjoilijana. Avril Lavignen ja Irinankinbiisejä kilpailun aikana esittänyt neiti kertoi Idolsin ratkaisevassa päätösfi naalissa haluavansa esittää tu-levaisuudessa juuri Avril Lavignen tyyppistä musiik-kia.

”Pari vuotta sitten kävin Harjavallasta Porissa noin kolmen vuoden ajan linja-autolla eli tuli kulutettua bussinpenkkiä. Muutaman kerran olen myöhästynyt bussista ja joutunut odottelemaan seuraavaa puolen tunnin ajan”, Katri sanoo.

Teksti: Petri Voutilainen

22 23

Teksti: VR Kuvat: VR ja Nikolas Immonen

24 25

K aksi ensimmäistä VR:n uudentyyppistä, kaksi-kerroksista makuuvaunua tuli helmikuun alussa liikenteeseen Helsingin ja Rovaniemen välille.

Vaunuja on tilattu Talgolta yhteensä 20 kappaletta. Kaikki uudet makuuvaunut otetaan käyttöön asteit-

tain vuoden 2006 aikana. Vaunut valmistetaan Otan-mäen tehtaalla. Hankinnan arvo on noin 58 miljoonaa euroa.

Uusien makuuvaunujen myötä yöjunien palveluta-so nousee huomattavasti. Vaunuissa on muun muassa suihkut sekä joka hytissä pistorasiat, herätysjärjestel-mä ja vahvistettu GSM-kuuluvuus.

Vaunuissa on pyritty huomioimaan mahdollisim-man monen eri asiakasryhmän tarpeet. Asiakkaiden edustajat ovat osallistuneet vaunun kehitykseen sekä suunnittelu- että tuotantovaiheessa.

Vaunuissa modernit varusteetUudessa makuuvaunussa on yhteensä 19 hyttiä. Kai-kissa hyteissä on kaksi vuodetta. Vaunun ylätasolla on kahdeksan ja ala- ja välitasolla 11 hyttiä.

Jokaisessa ylätason hytissä on oma wc ja suihku. Alatasolla on yhteiskäyttösuihku ja hyteissä pesualtaat. Suihkutiloissa on lattialämmitys. Hyteissä on ilmas-

tointi, ja kunkin hytin lämpötilaa voi säätää erikseen.Hytit voi varata joko kahdelle tai yhdelle hengelle.

Osa alakerran hyteistä voidaan yhdistää ovella neljän hengen hytiksi. Joka vaunussa on saatavilla pienille lapsille turvaverkko, joka toimii sängynlaitana.

Uudessa makuuvaunussa GSM-kuuluvuus on vah-vistettu toistimella. Joka hytissä on pistorasia matka-puhelimen ja tietokoneen latausta varten sekä moni-toimipaneeli, jonka kautta asiakas voi asettaa itselleen herätyksen ja kuunnella radiota kuulokkeilla.

Yksi alatason hyteistä on suunniteltu liikuntarajoit-teisille matkustajille. Alatasolla on myös inva-wc. Vau-nussa on erilliset tilat allergisille ja lemmikin kanssa matkustaville. Tupakointi ei ole uusissa makuuvau-nuissa sallittua. Vaunuissa on palovaroittimet.

Uudet makuuvaunut näyttävät ulkoa samankaltai-silta kuin Talgon aikaisemmin valmistamat InterCity-vaunut. Alumiinirunkoisten vaunujen huippunopeus on 160 kilometriä tunnissa. Niitä voidaan käyttää vain sähköistetyillä rataosilla.

Syksyllä liikenteeseen uudentyyppinen yöjunaEnsimmäiset uudet makuuvaunut tuli 1. helmikuuta juniin P61 ja P68. Pikajuna 61 lähtee Helsingistä kello

19.20 ja saapuu Rovaniemelle kello 7.51. Pikajuna 68 lähtee Rovaniemeltä kello 21.10 ja saapuu Helsinkiin kello 8.40. Kevätkaudella ja kesällä näissä junissa on uusien makuuvaunujen lisäksi vielä perinteisiä ma-kuuvaunuja.

Syksystä alkaen asiakas voi Helsingin ja Rovanie-men välillä valita joko uudentyyppisen tai perinteisen yöjunan. Silloin reitillä kulkee päivittäin kaksi uutta ja kaksi perinteistä yöjunaa.

Uusien yöjunien kaikki makuuvaunut ovat kaksi-kerroksisia. Niissä on lisäksi uusia kaksikerroksisia autovaunuja, yksikerroksisia päivävaunuja sekä ravin-tolavaunu. Yöjunaliikenne Turusta pohjoiseen hoide-taan edelleen perinteisellä makuuvaunukalustolla.

Uusissa makuuvaunuissa omat hinnatUudentyyppisissä makuuvaunuissa on eri hinnat kuin perinteisissä. Yhden henkilön matka Helsingistä Ro-vaniemelle kahden hengen hytissä vaunun alatasolla maksaa 93,0 euroa eli 4,0 euroa enemmän kuin ny-kyisessä yöjunassa. Ylätasolla hintaero on 9,0 euroa perinteiseen vaunuun verrattuna.

Suosituimpina aikoina kaikissa yöjunissa on erilli-nen sesonkihinnoittelu. Uudessa makuuvaunussa se-

Uudet makuuvaunut liikenteeseessä

Vuosittain järjestettävä Loistefestari rynnistää pääkaupunkiseudulle 17.-25.03. Festivaalien tämänvuotinen teema, teatteri, on jaettu seuraaviin lajeihin: puheteatteri, musiikkiteatteri, tanssiteatteri sekä stand up. Lisäksi lajeina ovat nukketeatteri, performanssi, pantomiimi ja katuteatteri.

L oistefestarin katselmuksien näyt-tämöinä toimivat Narrin näyt-tämö Helsingissä, Vernissa Van-

taalla sekä Matinkylän monitoimitalo Espoossa. 18.-19.3. pidettävissä katsel-muksissa nuoret saavat palautetta am-mattilaisraadilta. Raatilaisina toimivat muun muassa näyttelijä Mari Vainio, teatteriohjaaja Mikko Roiha ja koreo-grafi /tanssija Sami Saikkonen.

Tapahtumiin on vapaa pääsyKatselmusten jälkeen, 20.-24.3. pidettä-vissä työpajoissa nuoret saavat mahdol-lisuuden kehittää teatteri-ilmaisuaan

alan ammattilaisten johdolla. Festari huipentuu 25.3. Stoassa pidettävään gaalaan. Tapahtumiin on yleisöllä va-paa pääsy!

Loistefestarin taiteellisena johtajana toimii näyttelijä Elina Knihtilä. Knihtilä on toiminut aiemmin teatteritaiteen edustajana valtakunnallisessa Nuori Kulttuuri -työryhmässä. Lisäksi hän on opettanut ja tehnyt yhteistyötä helsinkiläisten koulujen kanssa teatterikasvatuksen edistämiseksi.

Pääkaupunkiseudun Loistefestari on osa valtakunnallista Nuori Kulttuuri 06 -tapahtumaa, joka järjestetään Seinäjoella 19.ñ21.5. Pääkaupunkiseudun kiinnostavimmat esitykset matkaavat siis Seinäjoen näyttämölle.

Loistefestarin järjestävät Helsingin, Espoon, Vantaan sekä Kauniaisten nuoriso- ja kulttuuritoimet.

Tapahtuman kotisivut www.loistefestari.fi

Lisätietoja Nuori Kulttuuri -tapahtumasta www.nuorikulttuuri.fi

26 27

songin ja muiden aikojen välillä on nykyistä selvempi hintaero.

VR:llä on päivittäiset yöjunayhteydet Rovaniemelle, josta Lapin kohteisiin pääsee säännöllisesti JunaBus-silla. Säännöllisten junavuorojen lisäksi sesonkiaikana tarjontaa lisätään.

Vuonna 2005 makuuvaunumatkoja tehtiin kaik-kiaan 471 000. Määrä on vähentynyt 0,4 prosenttia edellisvuodesta. Autoja kuljetettiin vuonna 2005 37 800 kappaletta, mikä oli 11,9 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Suomessa 130 vuotta yöjunaliikennettä Makuuvaunuliikenne yleistyi maailman rautateillä 1870-luvulla. Suomessa ensimmäiset makuuvaunut tulivat vuonna 1876 Helsingin ja Pietarin välille.

Ensimmäiset Suomessa liikennöineet makuuvaunut valmistettiin Itävalta-Unkarissa. Puurakenteisissa vau-nuissa oli kolme neljän hengen osastoa. Ensimmäisen ja toisen luokan osastot sijaitsivat samassa vaunussa.

VR:n makuuvaunujen tuotanto alkoi 1890-luvun lopussa. Ensimmäiset vaunut saatiin liikenteeseen vuonna 1898. Teräsrunkoisten makuuvaunujen tuo-tanto alkoi VR:n Pasilan konepajalla 1960-luvun lo-pussa. Niistä ensimmäiset tulivat liikenteeseen 1970-luvun alkupuolella.

Uusien makuuvaunujen lisäksi VR:llä on 106 perin-teistä makuuvaunua, jotka ovat valmistuneet 1970-ja 80-luvulla. Suurin osa niistä pysyy edelleen liikentees-sä. Vanhin 33 vaunun sarja poistuu käytöstä vuosina 2006-2008.

Lisätietoja yöjunamatkustuksesta ja uudesta makuu-vaunusta: http://www.vr.fi /yhtyma/uutis.html

Teksti ja kuvat: Milla kaikkonen, Jenna Jadvall ja Petri Voutilainen

28 29

Jo toista kertaa peräkkäin NRJ Finland sai isännöidä Pohjoismaiden suurinta artistigaalaa NRJ Radio Awards 2006 -tapahtumaa.

G aala toi Helsingin Hartwall Areenalle 19.01.2006 esiintymään suuria pop-musiikin kansainväli-siä artisteja. Lavalla nähtiin Westlife, Darren

Hayes, Amy Diamond, T.a.t.u., Craig David, Suo-men Idolsin toisen tuotantokauden finalistit, Crazy Frog, Apulanta ja lisäksi muitakin tunnettuja tähtiä.

Muutama päivä ennen NRJ:n Awards gaalaa illan varsinaiseksi pääesiintyjäksi kaavailtu Shakira joutui perumaan Suomeen tulonsa levytys kiireidensä vuoksi.

T.a.t.u. voitti kaksi palkintoaNRJ Radio Awards 2006-tapahtuman palkintojen saa-jat määräytyivät kaikissa Pohjoismaissa annettujen NRJ:n kuuntelijoiden äänestyksen perusteella.

Parhaan Pop-yhtyeen palkinnon ja Parhaan Kan-sainvälisen Yhtyeen palkinnot lunasti venäläinen tyt-töduo T.a.t.u.. Parhaana Kansainvälisenä esiintyjänä palkittiin odotetusti Robbie Willliams.

Pohjoismaiden Parhaana Biisinä palkittiin Ruotsin oman ”Antti Tuiskun” eli Darinin esittämä kappale ”Step Up” ja Parhaan Pohjoismaisen Artistin tittelin voitti tanskalainen Infernal.

Muut illan palkitut olivat Craig David, Apulanta,

September, Amy Diamond ja Lilyjets. Lisäksi Paras Rock-yhtye-äänestyksen voitti Him.

Free Your Mindin toimituksen mielestä palkitse-matta kumminkin jäi gaala-illan ”Paras pukeutumi-nen”-sarjasta dance hittinikkari Crazy Frog.

Amy Diamond: ”Rakastan laulamista”Amy Diamond, 14, on jo nuoresta iästään huolimat-ta ehtinyt saavuttamaan menestystä laulajan urallaan. Tämä ruotsalaisneitonen on nimittäin osallistunut vuosien kuluessa kahdeksaan eri laulukilpailuun, jois-ta hän on voittanut seitsemän. Ja lisää kultaa sataa kil-pailuiden jälkeenkin. Sillä Nrj Awardseissa neito po-kasi kaksi pystiä lisää palkintohyllyynsä. Amy kertoi lehdistötilaisuudessa olevansa kumminkin, kuin kuka tahansa muukin ikäisensä nuori.”Olen joka päivä koulussa, niin kuin kaikki muutkin. Joskus olen kyllä poissa, mutta ei sen enempää, kuin muutkaan”, Amy kertoo.Nuorta ikäänsä laulajana tämä poptähti ei näe ongel-mana. ”Olen onnellinen, että saan laulaa tämän ikäi-senä, koska en jaksaisi odottaa kauempaa, sillä todella rakastan laulamista”, Amy sanoo.

Darren Hayes: ”Tylsistyn silloin, kun en tee musiikkia”Kiertueeseen valmistautuva ja vastikään Lontooseen muuttanut australialainen Darren Hayes piti Suomen

shokkeeraavasta kylmyydestä, sillä hän inhoaa omiensanojensa mukaan kuumuutta.

Suomalaisista bändeistä Himiä ja Rasmusta fanitta-va Darren haaveilee tulevaisuudessa tekevänsä muu-takin, kuin pelkästään musiikkia. ”Haluaisin kirjoittaa elokuvan. Toimia vaikkapa taustalla tuottajana,” kou-lunpenkillä käsikirjoittamisesta oppia saanut laulaja kertoo.

Kenties vaikka tulevaisuudessa näkisimme Darren Hayesin kirjoittaman ja tuottaman elokuvan laajakan-kailla.

Apulanta: ”Ei kiireitä, eikä paineita tehdä menestystarinalle jatkoa”Lomalla chillaileva Apulanta valmistautuu palaile-maan takaisin studion uumeniin uuden levyn purki-tuksen merkeissä. ”Nyt on oikeasti ensimmäistä kertaa semmoinen fiilinki noiden levyjen kanssa, ettei ole pe-riaatteessa hirveä paine, eikä kiire tehdä sitä”, myösIrinalle hittibiisejä väsäävä bändin solisti Toni sanoo.

Apiksen kundit toivoivat tekevänsä edellisten albu-meidensa tapaan tälläkin kertaa loistavan lätyn.”Jos oikein optimistisia ollaan, niin levy ilmestyy tä-män vuoden puolella”, Sipe sanoo.

Sitä ennen kuitenkin uusinta uutta Apulanta mei-sinkiä voi nauttia seuraavaksi ilmestyvältä bändin kiertue dvd:ltä.

Kansainväliset artistit tähdittivät NRJ Radio Awardsia

NRJ Awards 2006 gaalan artistien haastatteluvideoita ja kuvagallerioita.http://www.freeyourmind.fi/toimittajat/voutve/2006/nrj_radio_awards_241106.php

Free

Your

Min

d uu

dist

ui vu

oden

200

6 al

ussa

. Uud

istuk

sen

läht

ökoh

tana

oli

tuod

a esii

n en

emm

än si

sältö

ä. Sa

mal

la

uusit

tiin

ulko

asua

ja m

ukaa

n ot

ettii

n uu

sia to

imin

teita

. Vid

eoita

sivus

tolta

löyt

yy u

seita

tuha

nsia

joid

en la

atua

ja tu

otan

toa o

n

para

nnet

tu. U

udes

sa m

edia

ikku

nass

a voi

t vai

htaa

käte

väst

i

web

kam

eroi

den

kuvi

a rad

iota

kuun

nelle

ssas

i .

GALL

ERIA

PITÄ

Ä SIS

ÄÄN T

UHAN

-SI

A JA T

UHAN

SIA K

UVIA

.

JUTU

T PIT

ÄÄ SI

SÄLL

ÄÄN S

EKA-

LAIS

ISTA

AIHE

ISTA

MON

IMED

IAN

KEIN

OIN E

LI KU

VIA,

TEKS

TIÄ,

ÄÄNT

Ä JA V

IDEO

TA.

RUNO

T AUK

AISE

E SAN

OJEN

AVUL

-LA

TUNT

EIDE

N MAA

ILM

AA.

CHAT

ISSA

VOIT

KESK

USTE

LLA

KAVE

REID

ESI K

ANSS

A. ON

SIEL

Ä TO

ISIN

AAN M

YÖS R

ADIO

N TOI

MIT

-TA

JATK

IN PA

IKAL

LA.

WEB

CAM

IEN K

AUTT

A VOI

T KAT

SOA

MIT

Ä HAT

TUTE

HTAA

LLA T

APAH

-TU

U. KA

MER

OIDE

N KUV

AA M

YÖS

KONT

ULAN

SKEI

TTIH

ALLI

LTA.

BÄND

IT KA

TEGO

RIA P

ITÄÄ

SI

SÄLL

ÄÄN L

AIDA

STA L

AITA

AN

BÄND

EIST

Ä ESI

TTEL

YJÄ.

TAPA

HTUM

AT NÄ

YTTÄ

Ä MON

I-PU

OLIS

ESTI

KULI

SSIE

N TAK

AIST

A EL

ÄMÄÄ

.

RADI

O LÄH

ETTÄ

Ä OHJ

ELM

AA 24

H JO

KA PÄ

IVÄ.

SUOR

AT OH

JELM

AT

TIIS

TAIS

TA PE

RJAN

TAIH

IN KL

O 16

– 21

UUSI

MM

AT BL

OGIN

MER

KINN

ÄT

NÄET

TÄST

Ä.

BLOG

IN KA

UTTA

VOIT

MM

. SE

URAT

A MIS

SÄ VA

IHEE

SSA

JUTU

T ON M

ENOS

SA. B

LOGI

N KA

TEGO

RIOI

NA AR

KI, K

AUPU

NKI,

MED

IA JA

TOIM

ITUS

.

FOOR

UMIS

SA VO

IT KE

SKUS

TELL

A FR

EE YO

UR M

INDI

N JUT

UIST

A JA

MAA

ILM

ASTA

YLEI

SEST

I.

MP3

–TA

LLEN

TEET

LAIT

ETAA

N M

YÖS T

ÄHÄN

TUOR

EENA

ESIL

LE.

SÄHK

ÖISI

Ä POS

TIKO

RTTE

JA ER

I KA-

TEGO

RIOI

SSA.

MUI

STA Y

STÄV

ÄÄSI

TA

I PIH

TIPU

TAAN

MUM

MOA

.

KYSE

LYIS

SÄ KY

SYTÄ

ÄN EI

NIIN

VA

KAVA

STI A

JANK

OHTA

ISIS

TA

ASIO

ISTA

JOIS

TA VO

IT M

YÖS

KESK

USTE

LLA F

OORU

MIS

SA.

WEB

TV KE

RÄÄ Y

HTEE

N UUS

IM-

MAT

VIDE

OT M

ITÄ J

ULKA

ISTU

.

WEB

TV LI

VE LÄ

HETT

ÄÄ ER

I TA

PAHT

UMIS

TA SU

ORAN

A VI

DEOK

UVAA

, KAT

SO VA

IKKA

SEU-

RAAV

A ÄÄN

I JA V

IMM

A KOT

OASI

. KO

NTUL

AN SK

EITT

IHAL

LILT

A TUL

EE

AINA

KUVA

A HAL

LIN O

LLES

SA AU

KI,

SILL

OIN K

UN TA

PAHT

UMAL

ÄHE-

TYKS

IÄ EI

OLE.

KUUM

IMM

AT PO

STIK

ORTI

T, VI

DEOT

JA

AUDI

OT NÄ

ET TÄ

ÄLTÄ

.

FREE

YOUR

MIN

D LEH

DEN

NÄKÖ

ISPA

INOS

ON VE

RKOS

SA.

LEHT

EÄ VO

I SIIS

LUKE

A VAI

KKA

INAR

ISSA

ASTI

JOS E

I KÄS

IN KO

S-KE

TELT

AVA L

EHTI

SINN

E LÖY

DÄ.

RSS T

ARJO

AA IL

MOI

TUKS

ET AU

TO-

MAA

TTIS

ESTI

UUSI

STA I

SOM

MIS

TA

JUTU

ISTA

. RSS

ON LU

ETTA

VISS

A VA

IKKA

PA FI

REFO

X SEL

AIM

ELLA

.

JOS E

TSIT

PERU

STIE

TOA T

OIM

I-TU

KSES

TA, K

ATSO

NÄM

Ä JA O

TA

YHTE

YTTÄ

ROHK

EAST

I.

30 31

FREE

YOUR

MIN

D uu

dist

ui

KO N T U L A L I V E!

S U O S I T T U S KE I T T I H A L L I T U N N E T A A N MYÖ S L I VE -L Ä H E T Y K S E S T Ä. SKE I T T I H A L L I I N O N R A KE N N E T T U KO L M E N K A M E R A N T U O T A N TO. JO K A I N E N K A M E R A K U VA A O M A A P A I K K A A N S A J A N I I D E N K U VA A VO I S E U R AT A N E T I S T Ä H A L L I N A U K I O L O A I KO I N A. K A M E RO I D E N K U VA VA I H T U U A U TO M A AT T I S E S T I N O I N 10 S E K U N N I N VÄ L E I N.

KU VA T U L E E RE A A L I A J A S S A S U O R A N A V I D E O KU VA N A J A WE B K A M E R A N K U VA N A. VI D E O K U VA N K AT S O M I S E E N T A R V I T S E T RE A LPL AYE R I N.